Yksi osa irkkua, yksi osa kahvia, yksi osa taidetta

"Kermainen Irish Coffee on monen suosikki kylmänä pakkaspäivänä, mutta tiesitkö, kuinka drinkki valmistetaan?" - MTV3 Lifestyle, 28.01.2016

Näin kahdeksan kuukauden ja 25:n irkkukahvin jälkeen en ole ollenkaan niin varma enää! On siis aika jälleen uuden tutkivan cocktailismin, kun päätin sukeltaa hieman Tampereen keskustan Irish Coffee - tietämykseen ja elämyksiin ah niin ihanan raitiotyömaan keskellä! Koska "irkkukahveja" saa oikeastaan kaikista (juoma)ravintoloista, oli minun pakko hieman rajata aluetta, missä tilaan niitä. Päädyin siis mielestäni melko selkeään ja kirjaimellisesti suoraviivaiseen ratkaisuun – koko Hämeenkatu suoriltaan ja kaikki ravintolat sen varrelta ts. jokainen ravintola, joka sijaitsee Hämeenkadulla. Poikkeuksena yökerhot (joissa en käynyt), Paappa's Music Pub (Koskikatu 9) sekä keskustorilla bussiaukiota ympäröivät anniskeluravintolat; koin ne kuuluvaksi osaksi Hämeenkatua, sillä niitä ei voi olla huomaamatta kävellessään katua pitkin. Jääväsin myös luonnollisesti oman työpaikkani pois testistä. Punaisena lankana tälle tutkimusseikkailulle olikin:

"Jos turistina/sattumalta kävelisin Hämeenkatua pitkin ja tilaisisin Irish Coffeen, minkälaisen saisin?"

Haluan myös ehdottomasti painottaa jutussa sitä, että en etsinyt Tampereen parasta irkkukahvia, vaan minua kiinnosti juoma konseptina ja lifestylenä – onhan juoma maailmankin mittapuulla ikuinen klassikko, jota tilataan kaikkialla vuoden- sekä kellonajasta riippumatta (itsekin aloitin lokakuussa 2017 ja lopetin kesäkuussa 2018). Siksi jutun lopussa esiintyvä TOP3 onkin lähinnä viite siitä, mistä kunnollisesta Irish Coffeessa on kyse ja minkälaisia kaikkialta kuuluisi (toivottavasti) saada jatkossakin. Asia on mielestäni uskomattoman tärkeä ravintola-alaa ajatellen; samasta ravintolasta kun on teoreettinen mahdollisuus saada vuorokauden aikana jos jonkinlaista irkkukahviversiota eri tarjoilijoiden tulkitsemana . Jos syystä x satuin saamaan testiajankohtana selkeästi "poikkeavan" tulkinnan (näitäkin tuli pari kappaletta vastaan) niin saatoin ainakin olettaa, ettei kyseinen versio välttämättä edusta talon tapaa tehdä irkkukahveja asiakkailleen. Ongelma muodostuu siinä vaiheessa, kun asiakas ei tiedä tätä (ja miksi pitäisikään?) ja pahimmassa tapauksessa jättää tulematta seuraavalla kerralla kokonaan. Tämä on ikävä tosiasia – yksi huono kokemus langettaa varjon koko toiminnalle sen sijaan, että asiakas antaisi myöhemmin uuden mahdollisuuden. Perehtykäämme siis testiin!

Juoman historiasta sen verran, että yleisesti hyväksyttynä keksijänä pidetään Joe Sheridania, joka työskennellessään Irlannissa Foynesin lentotukikohdassa ravintolapäällikkönä ja kahvilan omistajana loi tämän yhdistelmän amerikkalaisille matkustajille vuonna 1942 tai -43. Suurin piirten samoille vuosikymmenille löytyy myös myös muitakin legittejä ehdokkaita, jotka väittävät keksineensä juoman ensin. Tämä ei toki olisi mikään yllätys, kun ottaa huomioon Irish Coffeen suhteellisen yksinkertaisen tekotavan.

In caife Gaelach veritas

Ennen kuin paneudun omiin tutkimustuloksiini, irkkukahvi pähkinänkuoressa (tai siis juomaa vartavasten kehitellyssä irish coffee -lasissa) sisältää (fariini)sokeria, kahvia, irlantilaista viskiä sekä löysäksi vispattua kermaa, joka kerrostetaan juoman päälle. That's it. Kuten on aikaisemmin todettu, juoman saatavuus on hyvä ja jokainen tarjoilija tietää kyllä miten sellainen tehdään. Irkkukahvin keskivertohinnaksi tuli erittäin sopiva 8,40 euroa ja viskinä oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yleensä Jameson tai Bushmills (toim. huom. ei otettu arvioinnissa huomioon kunhan oli irlantilaista)

Itse havahduin testin aikana huomaamaan, kuinka pieniltä vaikuttavat yksityiskohdat olivat suuressa roolissa tässä juomassa. "Makeus - kerma - suhteet" toimikoon anekdoottina, sillä tutkimuksessani se käyttäytyy samalla tavalla kuin palamisen edellytykset; jos yksi em. asioista on heikko, jää juoma kokonaisuudessaan vaisuksi. Jos makeutta ei ole tarpeeksi (Irish coffeen on tarkoitus olla lähtökohtaisesti makea ja tämän tietävät tilaavat "vähällä sokerilla" jos niikseen), jos kerma on heikkolaatuista (sifonikerma vs avaruuskerma) tai suhteet (sokeri-viski-kahvi-kerma), ovat huonot, eikä esimerkiksi kerma riitä viimeiseen hörppyyn asti, niin lopputulos kärsii. Lisäksi häiriintymätöntä ketjureaktio -termiä voi käyttää myös tässä tapauksessa, sillä esilämmitys % oli surullisen vaatimaton; vain viidessä paikassa 25 lasi lämmitettiin ennen valmistelua (!). Kuumat kuumina ja kylmät kylminä rakkaat ihmiset! Vedenkeitin löytynee kaikkialta, joten odotus on pieni vaiva lopputulokseen nähden; muutamassa paikassa juoma haalistui niin nopeasti, että sen olisi voinut hörppästä muutamalla huikalla alas kuin shotin konsanaan, enkä usko sen olevan tarkoitus tässä drinkissä.

Ihailtavaa oli kyllä huomata, kuinka avaruuskermaa ei käytetty kuin kolmessa paikassa ja hyvä niin! Avaruuskerma kun tuppaa leikkaantumaan niin helposti joutuessaan kosketuksiin kuuman kahvin kanssa, jolloin irkkukahvi onkin ennen puoltaväliä maitokahvin näköinen sötkötys. Sifonikerma oli käytössä joka neljännessä ravintolassa ja useimmiten myös kahvila-tyylisissä sellaisissa ja lopuissa paikoissa tuttipullossa käsin ravistettu vispikerma ajoi asiansa hyvin, vaikka täysin samanlaista kuohkeaa kerrosta ei sellaisesta pystykään tekemään.

Toinen loistava havainto oli myös maistaa irkkukahveissa aito fariinisokeri, jota yli 15:ssa tarjoilluissa paikoissa laitettiin ~ 1-2 kukkurallista/juoma; autenttinen makeus oli täyteläistä ja sen huomasi heti positiivisessa mielessä! Fariinisokeriin tehty liemikin toimii, kunhan sitä käyttää tarpeeksi paljon.

Outoa testikierroksilla oli huomata, kuinka joissakin paikoissa jätettiin juoma kokonaan sekoittamatta ennen kerman lisäystä. Tällöin makeus kulminoitui vasta ihan viimeisillä suullisilla ja tällöinkin överi-imelänä. Muutama pyöräytys lusikalla ja ongelma olisi korjattu ja irkkukahvin koostumus muuttuisi kokonaisvaltaisesti, eikä lasin pohjalle jäisi sokerikerrostumaa.

Kuitenkin valitettavin osuus esilämmityksen puuttumisen ohessa oli juoman ainesosien suhteiden heikkous. Tarkoitan tällä sitä, että varsinkin kerman osuus jäi todella monessa paikkaa aivan liian vähäiseksi, kun sen osuus voisi melkein olla 1/3 koko juomasta. Tällöin kermaa olisi riittävästi koko juoman ajaksi, eikä kahvia ei olisi liikaa suhteessa lasin kokoon. Varsinkin jos irkkukahvia ei tehty tyypilliseen siihen tarkoitettuun jalalliseen logolasiin tai vastaavanlaiseen korvalliseen (pienempivetoisempaan) lasiin, niin ongelma korostui etenkin suurempivetoisissa (viini)laseissa hyvinkin nopeasti. Sokeria ei oltu mitoitettu tarpeeksi, viskiä oli kuitenkin vain 4 cl, jolloin kahvin osuus kasvaa täten liian suureksi, kun kaiken lisäksi kermalle jättää vain pienen rajan. Tällöin juomakokemus muuttuu täysin. Siksi myös sellaisissa paikoissa, missä kahvi tulee napin takaa, pitäisi ottaa huomioon, että viski, sokeri ja kerma tarvitsevat oman tilansa ja se nappi on yleensä asetettu normaalia kahvikupillista varten.

Mitä siis jäi käteen 25:n irkkukahvin jälkeen ja mitkä edustivat mielestäni sellaista kärkikolmikkoa, jotka nostaisin esille? Ensinnäkin toivon, että juttu tavoittaisi mahdollisimman monta kyypparia ympäri Suomen, sillä elämä on liian lyhyt huonoille irkkukahveille! Esilämmittäkää lasit, käyttäkää fariinisokeria ja jättäkää ehdottomasti tarpeeksi tilaa oikealle kermalle, niin voiton puolella ollaan!

Pub Simon.
Pub Simon.
Ruby & Fellas.
Ruby & Fellas.
Public Corner.
Public Corner.
Tiikerihai.
Tiikerihai.

Tutkimuksen kärki:

Pub Simon (Hämeenkatu 26)

Tiikerihai (Hämeenkatu 5B)

Näistä saadut irkkukahvit olivat oikeastaan identtiset; sopivankokoinen lasi, esilämmitys, fariinisokeri, viski, kahvi ja sifonilla kerma päälle loivat juuri sellaisen Irish Coffeen, jota soisi saavan muualtakin!

Public Corner (Keskustori 5)

Sama kuin edellä, esilämmitys vain jäi uupumaan!

Erityismainintana RUBY & Fellas (Hämeenkatu 15), jossa irkkukahvi tehtiin selkeästi erilaiseen lasiin (oli tosin pakko käydä vielä toisen kerran paikan päällä vain todentamassa, että ensimmäinen (arvioitu) kerta ei ollut tarjoilijan oma tyyli vaan ravintolan linja). Paksupohjaisessa lasissa vain korostui lämmitysongelma ja juoma jäähtyi liian nopeasti kun sitä ei esilämmittänyt.

Voidaan siis jälleen kerran todeta tämän reilun puolikkaan vuoden olleen huikean kokemusrikas. Irkkukahvissa kun on loppujen lopuksi kyse kolmesta melko simppelistä asiasta. Irkusta, kahvista ja taiteesta, jolloin ympyrä sulkeutuu ja kermaa huulilla haluaa tilata "sen toisenkin".

Celestino Schienbein toimii tarjoilijana Tampereen Teerenpelissä. Netissä hänet tunnetaan cocktailblogia pitävänä ”Cocktail Nyyminä”. www.youtube.com/c/cocktailnyymi