Kaikkialla, aina hallituksen tiedotustilaisuuksia myöten, käytetään jatkuvasti sanapareja ”paluu arkeen” tai ”paluu normaaliin”, kun viitataan hetkeen, jolloin yhteiskunnan sulkua ryhdytään purkamaan. Totta kai valtiovallan ja varsinkin yritysmaailman etu olisi, että kun sosiaalinen eristäytyminen lopetetaan, koko yhteiskunta olisi yön yli ennallaan samassa tilanteessa, kuin mihin ennen rajoituksia jäätiin. Yritysmaailma ehkä vieläpä toivoo, että pitkä eristäytyminen johtaisi korostuneeseen liikkumiseen ja useita viikkoja kestävään kulutusjuhlaan. Meidän on kuitenkin pakko olla realisteja ja todeta, että sellaista tulevaisuutta, jossa ”palataan normaaliin”, ei ole olemassa. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että ei saa ollakaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tulevaisuutemme täytyisi näyttää synkältä. Pikemminkin päinvastoin, meidän olisi otettava kaikki hyöty irti tästä poikkeuksellisesta tilaisuudesta kehittyä sekä ihmisinä että yhteiskuntana.

Meidän on otettava kaikki irti tästä poikkeuksellisesta tilaisuudesta kehittyä sekä ihmisinä että yhteiskuntana.”

Jotta kriisistä selviämiseen vaadittavat uhraukset eivät valuisi hukkaan, meidän olisi opittava tästä jotain, eikä vain pyrkiä unohtamaan, että mitään koskaan tapahtuikaan. Se olisi aivan hirvittävää tuhlausta. Ja tuhlaus on sattumoisin juuri yksi niistä asioista, joista meidän tulisi oppia jotain. Oletko huomannut, kuinka vähällä materialla tulet toimeen, kun sinulla on jatkuva yhteys läheisiisi? Tai jos elät yksin, oletko huomannut, kuinka paljon enemmän kaipaat läheisiä ihmisiä kuin vaikkapa shoppailua? Merkittävät ihmissuhteet ovat ihmisten terveyden ja erityisesti mielenterveyden tukipilareita. Voisimmeko siis ”uudessa normaalissa” lakata arvioimasta toistemme menestystä ihmisinä palkkasekin suuruuden ja nurkkiin haalitun omaisuuden perusteella ja ryhtyä arvostamaan merkittäviä ihmissuhteita ja yhdessäoloa?

Voisimmeko lisäksi vihdoinkin herätä siihen, kuinka kipeästi planeettamme tarvitsee ihmisten paluuta lähemmäs luontoa? Voisiko pääomaamme jatkossa kuulua myös luonto, jossa voimme viettää aikaa rauhoittuen ja sen monimuotoisuutta ihaillen ja kunnioittaen. Ja olisiko mahdollista muistaa tämä kaikki myös silloin, kun teemme kulutusvalintojamme? Muutos on tehtävä nyt tai ei koskaan. Ollaan siis rohkeita ja noustaan kriisistä yhdessä, parempina ja vahvempina ihmisinä, joiden arvot ovat kestävämpiä ja johtavat parempaan ja terveempään elämään, yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Julkaistu Shakerissa 2/20.