Viskimatkailua maailmalla

Skotlanti on monen viskin ystävän pyhiinvaelluskohde, mutta kiinnostavia kohteita löytyy myös esimerkiksi Irlannista, Yhdysvalloista ja Japanista.

Skotlanti lienee se yleisin pyhiinvaellusmatkojen kohde, monen viskiharrastajan silmissä viskinvalmistuksen kehto. Tämä väite on toki hieman vaikea, irlantilaiset sen viskin keksivät, mutta tosiasiassa skotlantilaiset jalostivat siitä sen jumalaisen nektarin, jonka ystäviä me kaikki olemme. Skotlannissa toimii nykyisin yli sata viskitislaamoa, osa on pieniä käsityöpajoja, osa taas suuria teollisia laitoksia.

Skotlannin matkaasi suunnitellessasi on hyvä selvittää heti ensiksi, ottaako lempitislaamosi ollenkaan vierailijoita vastaan ja jos ottaa, voiko tislaamokierrokset varata ennakkoon. Jos matkasi on ajoittumassa keskikesään, on ennakkovaraus lähes pakollinen. Et nimittäin ole varmasti ainoa, joka haluaa ihmetellä kyseisen tislaamon kuparisia tislauspannuja tai maistaa juuri sitä ah niin ihanaa viskiä siellä, missä se on tehty.

Nettiä selaamalla löydät matkatoimistoja, jotka järjestävät erilaisia kiertoajeluja pitkin poikin Skotlantia, mutta itse olen aina lähtenyt siitä, että suunnittelen matkani itse, juuri miten sen haluan kokea ja elää. Lennot on helppo järjestää, on kohteenasi sitten Glasgow, Edinburgh, Aberdeen tai vaikkapa Inverness. Lentoreitti riippuu siitä, mikä Skotlannin viskialueista sinua kiinnostaa eniten.

Vaikka kartalla Skotlanti näyttää pieneltä maalta, ovat välimatkat usein haasteellisia. Ykkösohjeeni onkin, älä ahnehdi, äläkä yritä sulloa liian montaa vierailukohdetta yhteen reissuun. Valitse alue joka sinua kiinnostaa, on se Spey-joen laakso eli Speyside tai vaikkapa Glasgow’n ja Edinburghin välimaastoon aukeava Alamaa eli Lowlandin alue.

Suunnittele reittisi ja pohdi miten haluat liikkua. Voit vuokrata auton, mutta kuka ajaa ja kuka maistaa viskit? Yksi henkilö ei voi molempia tehdä. Busseja liikkuu suht hyvin ja joihinkin paikkoihin pääsee kätevästi junallakin. Mutta kannattaa ottaa tarjouksia paikallisilta taksiyrittäjiltä, päivätaksat eivät ole mahdottomia, varsinkin jos mukanasi liikkuu isompi kaverilauma. Seitsemänpaikkainen taksi ajaa teitä kivuttomasti tislaamolta toiselle ja taksiyrittäjät voivat auttaa sinua myös ennakkojärjestelyissä, joku normaalisti suljettu ovi saattaakin aueta.

Itselleni ykköspaikka on Islay, tuo pieni saari Skotlannin länsirannikolla. Se on todellinen paratiisisaari, populaatio on noin 3 000 henkeä ja saarella on toiminnassa kahdeksan tislaamoa. Vahvan turvesavuiset aromit viettelevät suomalaisen maistajan hetkessä, ne ovat kirjoitettuna DNA:hamme. Eteläkärjen Laphroaig valloittaa turvesavuisella lääkemäisyydellään ja merellisellä armottomuudellaan. Saaren pääkaupungissa, Bowmoressa sijaitseva tislaamo tuottaa taasen lempeämmän turvesavuista tislettä, joka kypsyy tervaleijonamaisen makeaksi viskiksi. Saaren maisemat ovat myös henkeäsalpaavat, elämänrytmi hyvin rauhallinen ja kännykkäverkkokin on sopivan heikko peitoltaan. Siellä saa olla rauhassa viskien ja aitojen ihmisten parissa.

Saarelle pääsee lentäen Glasgow’sta, näppärä ja lyhyt lentomatka suoriutuu noin 30-paikkaisella Saabin turbopropellikoneella aika mutkattomasti, jos tuuli tai sumu ei ole häiriöksi. Mutta lento on vain aina lento. Jos haluat pitkän oppimäärän saarelle pääsystä, on valintasi lauttamatka. Hyppää bussiin Glasgow’ssa sijaitsevasta Buchananin bussiasemalta ja nauti maisemista. Bussimatka kestää hieman alle 3 tuntia ja näet jatkuvasti palasia kauneimmasta Skotlannista. Kohteenasi on Kennacraigin satama, joka on itseasiassa betonilaituri keskellä ei-mitään. On siellä yksi parakki, joka toimii lipputoimistona. Jos keli on sateinen, jota se on usein Skotlannissa, on parakki täynnä lauttaa odottavia henkilöitä. Jos matkustat kesällä ja jos mukanasi on vuokra-auto, on suositeltavaa, että varaat lauttapaikkasi ennakkoon.

Lautalle päästyäsi istahda baariin ja nauti matkalla Islay Ales –pienpanimon oluita, mutta pysy valppaana. Lauttareittisi kulkee joko saaren pohjoisosaan Port Askaigiin tai etelään, Port Ellenin satamakaupunkiin. Varsinkin jälkimmäisen reittivalinnan kanssa olet siunattu kauneimmilla näkymillä maailmassa. Kun lautta kaartaa saaren eteläisen osan ympäri, avautuu kulkusuuntaan oikealta puolelta henkeäsalpaava näky. Vierivieressä, aivan Atlantin rannalla sijaitsee kolme legendaarista tislaamoa: Lagavulin, Ardbeg ja Laphroaig. Jos matkasi ajoittuu syksyyn tai talveen (tuolloin matkustaminen on suotavaa, sillä saari ei ole täynnä turisteja), kohtaat kannella merituulen raikkaan ja suolaisen viiman sekä täyden pimeyden. Mutta tuon pimeyden keskellä loistaa kolme valonlähdettä, näiden mainittujen tislaamoiden valkoiseksi slammatut varastorakennukset, joiden seinässä on lähes omakotitalon kokoisin, mustin kirjaimin maalatut tislaamoiden nimet ja ne varastojen seinät ovat kirkkaasti valaistut. Näky on hiljentävä, lyyrisen kaunis ja kun matkaa on siinä vaiheessa takana noin 10 tuntia, on mieli herkässä. Isot miehet itkevät, ollaan niin lähellä paratiisia…tässähän kirjoittajakin liikuttuu.

Irlanti

Tarujen vihreä saari on tosiaan viskinvalmistuksen kehto, irlantilaiset munkit toivat tislaustaidon Välimeren alueelta 1100-luvulla. Sittemmin irlantilainen viski valloitti maailman, vienti veti ja tislaamoita oli lukematon määrä. Aina kaikki ei vain mene suunnitellusti, irlantilaiset kaipasivat itsenäisyyttä ja se ei ollut kruunun suunnitelmissa.
Sisällissodan myötä lätkäistiin irlantilaisille tuotteille kauppasaarto, mitään maassa tuotettuja hyödykkeitä ei saanut viedä Brittiläisen Imperiumin alueelle eikä Yhdysvaltoihinkaan. Ote viskivaltikasta alkoi heikentyä, päälle kun pistetään vielä Yhdysvaltojen kieltolaki, oli konkurssiaalto selviö, kotimaan kysyntä ei riittänyt ylläpitämään laajaa tuotantoa. Tislaamo toisensa jälkeen sulki ovensa. Spiraali synkkeni, 1960-luvulla toiminnassa oli vain kolme tislaamoa. Nyt tilanne on parempi, irlantilainen viski kiinnostaa maailmalla ja uusia tislaamoita avataan tulevina vuosina useita kymmeniä.

Joten ei kun reissuun vaan, Dublin on viskimatkailijalle pakollinen kohde, viskibaareja löytyy useita ja tietty turistiansojen äiti, Old Jameson Distillery. Dublinista noin tunnin ajomatkan päästä löytyy Kilbeggan-tislaamo. Sieltä löytyy monenlaisia kierroksia, jokainen voi oman tahtotilansa mukaan valita juuri itselleen sopivan kierroksen.
Todellinen kokemus on osallistua 3,5 tuntia kestävälle erikoiskierrokselle, jonka päätteeksi pääsee itse nostamaan tynnyristä 200 millilitran verran viskiä mukaan otettavaksi!

Uusista tislaamoista on odotettavissa myös suosittuja vierailukohteita. Jälleen kannattaa paikat kontaktoida etukäteen, vältyt pettymyksiltä.

Yhdysvallat

Jenkkilään on jo pidempi matka, mutta varsinkin bourbon- ja ruisviskien ystäville se on sen arvoinen. Maassa toimii satoja pienempiä viskitislaamoja, mutta valtaosa valmistuksesta keskittyy edelleenkin Kentuckyn ja Tennesseen osavaltioihin. Tislaamot ovat isoja ja tuovat kokonaan uutta skaalaa viskinvalmistukseen.

Näihin tislaamojättiläisiin kuten Jim Beam ja Maker’s Mark pätevät samat ohjeet kuin skotlantilaisiin tislaamoihin, varaa kaikki mahdollinen ennakkoon. Väkeä riittää survokseen asti kovimpina turistiaikoina.

Japani

Japanilainen viski sai alkusysäyksensä Masataka Taketsurun vierailtua Skotlannissa vuosien 1918–1920 välillä. Hän toi tullessaan skotlantilaisen Rita-vaimon ja tarkan näkemyksen siitä, miten viskiä tulisi valmistaa myös Japanissa. Viskivalmistus alkoikin kukoistaa ja nykyisin Japanissa tehdään mallasviskiä jopa perinteisemmin menetelmin kuin monessa skotlantilaisessa tislaamossa. Vuosituhannen vaihteessa japanilainen viskiteollisuus kohtasi haasteeliset hetket, kysyntä hiipui ja tislaamoita suljettiin, Hanyu ja Karuizawa pysyvästi.

Nyt ala elää vahvaa nousukautta, mutta haasteita on edessä, monen toiminnassa olevan tislaamon varastosaldot ovat erittäin haasteelliset. Tämän vuoksi japanilaisen viskin saatavuus on erittäin vaikeaa ja hinnat nousevat vuosittain kovaa vauhtia. Uusia tislaamoita on syntynyt, niistä merkittävin on ehdottomasti Chichibu ja useamman tislaamon rakennussuunnitelmat etenevät kovaa vauhtia.

Viskimatkaajan tulee Japanissa varautua pitkiin välimatkoihin, onneksi Shinkansen eli luotijuna kuljettaa rivakasti saarta päästä päähän ja sisäisiä lentojakin kannattaa suosia, mutta silti on syytä varata liikkumiseen riittävästi aikaa.

Japanilaiset viskit ovat mielenkiintoisia ja aromirikkaita, käytännössä valmistusta säätelevä lainsäädäntö on identtinen esimerkiksi Skotlannin kanssa, kypsytykseen käytetyistä tammitynnyreistä osa on tehty paikallisesta tammesta, joka kantaa nimeä Mizunara (quercus mongolica). Tämä tammilaji tuo oman leimansa viskien aromiprofiiliin. Joidenkin valmistajien kerrotaan ottavan erivapauksia, on nähty tynnyreitä, joiden päädyt onkin tehty kirsikkapuusta, eksoottista!

Muut alueet

Keski-Euroopassa porisee hyvin mielenkiintoinen viskinvalmistuskulttuuri. Tislaamoita on pitkälti yli 100 ja monella valmistajalla on omintakeinen lähestyminen viskinvalmistukseen. Milloin maltaat ovat kuivattu pyökkisavulla tai kypsytykseen on käytetty mielenkiintoisen aiemman historian omaavia tammitynnyreitä. Mielestäni on hienoa, että alueelliset erot näkyvät, kuuluvat ja maistuvat. On turha mimikoida Skotlannin viskituotantoa, innostavampaa on toimia omalla tavallaan, vailla satavuotisen valmistushistoria kahleita.
Itävalta, Saksa, Ranska ja Benelux-maat ovat viskinvalmistuksen etulinjassa, joten suosittelen poikkeamaan tislaamoilla!

Taiwan on yksi maailman suurimmista viskimaista, kun suhteutetaan kulutusta asukasluvun mukaan. Ja siellä on kaksi toiminnassa olevaa tislaamoa, valtio-omisteinen Nantou sekä maailman valloittanut Kavalan. Jos Taiwanin suuntaan eksyt, niin käy ainakin Kavalanilla. Tapasin tislaamon master blender Ian Chengin Helsingissä vajaa pari vuotta sitten ja hän olikin varsinainen velikulta. Iloinen hymy ja mahtavat anekdootit vain vilisivät keskusteluissa. Hän ilmoitti, että tislaamokierros ja sen aikana nautitut tuotteet ovat ilmaisia (ainakin tuolloin olivat) ja sen vuoksi vierailijan tuleekin varautua pitkiin jonoihin. Ianin väite oli, että tislaamolla käy vuodessa 2 miljoonaa vierasta. Se on melkoinen luku, jos vertaa vaikkapa Glenfiddichiin, yhteen maailman eniten myydyistä skotlantilaisista mallasviskeistä, joka sijaitsee Dufftownin sympaattisessa kylässä. Kyseisellä tislaamolla vierailee vuosittain noin 300 000 ihmistä!

Tässä muutamia linkkejä tislaamoille:

Speyside: Macallan
http://www.themacallan.com/visit/
Orkney: Highland Park
http://highlandpark.co.uk/visit/
Highlands: Famous Grouse
https://shop.thefamousgrouse.com/distillery-tours/
Highlands: Glen Garioch
http://www.glengarioch.com/visitor-centre/
Lowlands, Glasgow: Auchentoshan
http://www.auchentoshan.com/the-distillery/visitor-centre.aspx
Islay: Bowmore
http://www.bowmore.com/visit-us/
Islay: Laphroaig
http://www.laphroaig.com/distillery/visiting.aspx
Ireland: Kilbeggan
http://www.kilbeggandistillery.com/plan-your-visit/tour-options
Kentucky: Jim Beam/Knob Creek
http://www.jimbeam.com/en-int/visit-us/book-a-tour
Kentucky: Maker's Mark
https://www.makersmark.com/distillery/tours

Edrington Finlandin Brand Ambassadorina toimiva viskimies ja -kirjailija Jarkko Nikkanen käsittelee kumppaniblogissa viskimaailman ilmiöitä.

*Kaupallinen yhteistyö