Rondo-rypäleellä on hyvät menestymisen edellytykset Suomessa.
Rondo-rypäleellä on hyvät menestymisen edellytykset Suomessa.

Viini joka ei (vielä) ole viiniä

Suomen kesä alkaa olla jo niin lämmin, että useimmat eurooppalaiset viiniköynnökset viihtyisivät täällä. Ruotsi ja Tanska ovat jo virallisia viinintuottajamaita, ja Suomi seuraa lähivuosina perässä, uskoo viiniköynnöksen viljelyä tutkiva Juha Karvonen.

Noita WInery valmistaa viininsä Fiskarsissa.

Lämmin kesä tuotti päänvaivaa Suomen maanviljelijöille. Monelle se oli taas yksi merkki väistämättä etenevästä ilmastonmuutoksesta. Mutta Suomen vielä pienehkölle viiniköynnöksen kasvattajien joukolle ilmaston lämpeneminen merkitsee viljelyedellytysten paranemista.

Viiniköynnöksen viljelyä laajasti tutkinut Juha Karvonen on vakuuttunut, että ilmastonmuutos mahdollistaa laajemman viininviljelyn Suomessa ehkä jo lähivuosina. Eurooppalaisen viiniköynnöksen menestymisen edellytyksenä on hänen mukaansa pidetty 210 vuorokauden kasvukautta ja ilmaston vuoden keskiarvolämpötilana 8–9 celsiusastetta.

– Etelä-Suomen ilmasto on tullut viininkasvatukselle suotuisammaksi. Helsingin alueen kasvukausi on ollut viime vuosina noin 190 vuorokautta, pisimmillään 229 vuorokautta, ja ilmaston lämpötilan vuoden keskilämpö 8 astetta saavutettiin vuonna 2020, Karvonen perustelee.

Tanskassa ja Ruotsissa ollaan jo selvästi edellä, mutta Karvonen on varma, että Suomi seuraa kannoilla. Uutuuskirjassaan Viiniköynnös hän asettaakin tavoitteeksi luoda pohjoismainen viinikulttuuri, jossa Suomen tulisi olla alusta asti mukana.

Kesäkuukausien lämpötilat ovat Karvosen mukaan jo olleet joinakin vuosina riittävän korkeita useimpien eurooppalaisten köynnöksien kasvatukseen. Tällä hetkellä parhaat menestymisen edellytykset ovat Vitis vinifera -köynnöksen hybridilajikkeilla, kuten Zilga, Rondo, Nordica, Bianca ja Solaris, joissa eurooppalainen köynnös on risteytetty aasialaisten ja pohjoisamerikkalaisten köynnösten kanssa.

Esimerkiksi vuonna 2018 kesäkuukausien lämpötilat olivat Suomessa jo keskieurooppalaista tasoa, mikä on nostanut rypäleiden sokeripitoisuutta ja parantanut viinin laatua. Ongelmana ovat kuitenkin edelleen talvikuukausien lämpötilojen suuri hajonta eli käytännössä leudot talvet sekä kasvukauden matalat yölämpötilat. Juha Karvonen vertaa Suomen ilmastoa Kanadan ja Siperian viljelyalueisiin, joilla hellekesän lämpötila voi nousta yli 40 celsiusasteen ja vastaavasti talven –45 asteen pakkaset saattavat kestää viikkoja.

Viini ei saa olla viiniä

Suomea ei ole luokiteltu Euroopan unionissa viinintuottajamaaksi. Suomen hallitus päätti vuonna 2007, silloisen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan johdolla, ettei Suomi hae rypäleviinimaan asemaa. Taustalla oli pelko, että Etelä-Suomi saattaisi menettää vakavien vaikeuksien 141-tuen. Esimerkiksi EU:n silloisen maatalous­komissaarin, tanskalaisen Marian Fisherin kerrotaan kommentoineen, ettei Suomi tällaista tukea tarvitse, koska siellä kasvaa viinikin.

– Tästä voi päätellä, että maatalousministerin päätös olla hakematta EU:lta Suomelle rypäleviinien tuotanto-oikeutta johtui Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tuen menettämisen pelosta. Sinänsä viisas ratkaisu, mitähän olisi kotomaassa sanottu, jos viinintuottajamaaksi olisi päästy, mutta tuet menetetty, Juha Karvonen sanoo.

Nyt olisi hänen mukaansa kuitenkin aika tehdä korjausliike, kun EU:n 141-tukikin on muutettu kansalliseksi tueksi.

Suomi ei ole vielä virallinen viinintuottajamaa, ja siksi
suomalaisen viinipullon etiketissä ei saa lukea ”viini”.
Noita Winery on ratkonut ongelman niin, että
etiketeissä on näyttävästi rypäleen nimi.

Maalaisjärkeen huonosti sopivasta nimikekiemurasta johtuu muun muassa se, ettei suomalaista rypäleviiniä saa kutsua viiniksi. Tilaviiniksi saa kutsua hedelmistä ja marjoista valmistettuja viinejä. Suomalaisista ja ulkomaisista rypäleistä historiallisin menetelmin valmistetussa viinissä viini-sana voi olla yhdyssanan osana eli alkuviini, mutta rypäleistä nykyaikaisin menetelmin valmistettua viiniä ei saa markkinoida pelkästään nimellä viini. Viinirypäleen lajikenimen, esimerkiksi ”Merlot”, saa merkitä etikettiin tai viini voi olla osa yhdyssanaa, mutta siitä huolimatta Suomessa valmistetun rypäleviinipullon etiketissä on oltava lauseke ”rypäleistä käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma”.

Poikkeus on kirkkoviini, ilmeisesti sen takia, ettei sitä ole tarkoitettu julkiseen myyntiin, vaan pelkästään kirkollisiin toimituksiin. Jotkut suomalaiset rypäleviinin tuottajat ovatkin ryhtyneet valmistamaan viinejään kirkkoviineiksi.

Rypäleviinin myynti ja markkinointi on myös byrokratian takia erityisen hankalaa. Tilaviinejä voi myydä suoramyyntinä yksityisasiakkaille, mutta rypäleistä valmistettua viiniä, tai siis ”käymisteitse valmistettua mietoa alkoholijuomaa”, on sallittua myydä vain suoraan ravintoloille tai Alkon kautta.

Suomessa viljellyistä rypäleistä ovat viiniä valmistaneet esimerkiksi Teiskon viini ja Rönnvikin viini, sekä Slotten veljekset Ahvenanmaalla. Kun osaa tarkasti etsiä, Alkon valikoimista saattaa löytää suomalaista rypäleviiniä, enemmän tosin Keski-Euroopasta tuoduista rypäleistä valmistettua. Fiskarsilainen Noita Winery on ratkaissut etikettiongelman niin, että etiketeissä on näyttävästi rypäleen nimi – Riesling, Pinot Noir – jolloin asiakas mieltää tuotteen viiniksi. Alkon verkkokaupassa Noita Wineryn viinit löytyy kategoriasta ”hedelmä-, aromatisoidut- ja muut viinit”, mikä on lievästi sanottuna aika kummallista.

Perusteellinen viinikirja

Juha Karvonen on lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä maa- ja metsätaloustieteen maisteri, jonka aktiivinen viiniharrastus on jatkunut runsaan neljännesvuosi­sadan. Hän on julkaissut tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja liikuntalääketieteestä ja pohjoiseurooppalaisesta viiniköynnöksen kasvatuksesta.

Karvonen on suorittanut myös kaikki maatalous- ja metsätieteiden tohtorin opinnot. Toukokuussa julkaistu tuoreimman teoksensa Viiniköynnös – suomalainen viljely- ja puutarhakasvi Juha Karvonen on julkaissut väitöskirjatyönsä innoittamana viiniköynnöksen kasvatusta harrastaville ja tuleville ammattilaisille.

Kirja on kattava ja perusteellinen 468-sivuinen käsikirja, käytännössä väitöskirjaa paljon laajempi teos, josta on Karvosen mukaan karsittu pois tarpeeton tieteellinen spekulaatio. Kirjan hän on tarkoittanut viherpeukaloille, jotka aikovat istuttaa viiniköynnöksiä kesämökeilleen tai jopa suunnittelevat ryhtyvänsä kasvattajiksi.

Juha Karvonen muistuttaa, että viiniköynnöksen satoa voidaan käyttää paljon muuhunkin kuin viininvalmistukseen. Teemaan liittyen kirjan ensimmäinen kuva esittää kuulun australialaisen kokin Maggie Beeren keittokirjan Cooking with Verjuicen kantta.

Kevyellä kynällä, mutta tieteellisellä pieteetillä kirjoitettu Viiniköynnös ansaitsee vahvan lukusuosituksen kaikille viinistä kiinnostuneille.

Julkaistu Shakerissa 4/21.

Sulje mainos Tilaa Shaker