Uudistunut OlutExpo seuraa aikaansa

Neljättä kertaa järjestetty OlutExpo toi Helsingin Kaapelitehtaalle yli 40 panimojuomien ja tisleiden valmistajaa ja maahantuojaa. Tänä vuonna tapahtuman ruokatarjonta, viestintä ja ohjelmatuotanto oli ulkoistettu, mikä osaltaan lisäsi viihtyisyyttä.

USEITA PÄIVIÄ KESTÄVIEN festivaalien suuria haasteita ovat paitsi panimojuomien riittävyys myös kävijöiden mielenkiinnon säilyttäminen läpi koko tapahtuman. Jos halutuimmat tuotteet myydään loppuun heti avajaispäivänä, kiinnostus tapahtumaa kohtaan lopahtaa välittömästi alkuinnostuksen jälkeen.

Jos taas kysyntään osattaisiinkin varautua, mutta tastingit ja muu ohjelmisto toistavat itseään, voi olutharrastaja vetää automaattisesti ruksit jatkopäivien päälle.

Sitten tulee vielä ruokatarjonta, lasinpesupisteet, myymälät, vessojen siisteys ja riittävyys ja niin edelleen. Mikäli oheispalvelujen laatu ei kulje käsi kädessä muun tarjonnan kanssa, asiakkaille tarjottavista elämyksistä on turha edes puhua.

Näihin haasteisiin OlutExpo onnistui vastaamaan suhteellisen hyvin, mutta parannettavaakin jäi. Esimerkiksi fanituotemyyntiä ei tapahtumassa ollut nimeksikään. Palataan näihin puutteisiin kirjoituksen lopussa.

NÄKYVIN MUUTOS aiempiin vuosiin verrattuna oli iso panostus ruokatarjontaan. Makkaraperunoiden ja lihapiirakoiden asemesta esille nousivat laadukkaat raaka-aineet ja loppuun asti mietityt makukokonaisuudet.

Esimerkiksi Bryggeri Helsingin maistelulautanen, johon kuului katkarapu-skagen, riimihärkää parmesan-dressingillä ja juustoa siemennäkkärin kera, toi uudenlaista syvyyttä olutnautintoon.

Yhtä lailla kiitoksen ansaitsevat Il Birrificon Pork Belly ja Social Foodin kasvisburger.

Myös ohjelmisto oli saanut uutta nostetta. Tapahtuman päävieraina olivat viskikirjailija Ian Buxton ja parfymööri Max Perttula, jonka näkökulmia oluiden ja ginien tuoksuista oli erittäin mielenkiintoista kuunnella.

Napue Gin vei Perttulan ajatukset suomalaisen metsän ja järviveden kautta pellolle, jossa kasvaa mesiangervoa. Samaa maskuliinista aromimaailmaa voisi parfymöörin mukaan käyttää myös partavesissä.

NIMENSÄ MUKAISESTI OlutExpon tähtinä loistivat silti sadat eri oluet ja niiden tekijät. Osastojen suunnittelusta parhaat pisteet menevät Sinebrychoffille, jossa perinteinen tiski oli tipotiessään ja hanat kiinnitetty takaseinään. Lisäksi tarjolla oli pieniä suupaloja kuten erilaisia suklaita ja sinihimejuustoa.

Pelkistetyn osaston suunnittelun ytimessä lienee ollut ajatus siitä, että saataisiin asiakas kohtaamaan olut, ruoka ja panimon väki samassa yhteisessä tilassa. Se totta tosiaan oli toimiva konsepti, jonka soisi leviävän laajemmaltikin.

Toinen onnistuja oli espoolainen Fat Lizard -panimo, joka oli pysäköinyt Kalifornian kilvin varustetun avolava-Chevynsä paraatipaikalle sisäänkäynnin ja esiintymislavan tuntumaan. Liskomiehillä oli riehakas meininki perjantaista sunnuntaihin, ja Chevyn lavalla riitti iloista juhlakansaa taukoamatta.

OlutExpo on tähän saakka pyrkinyt esittelemään mahdollisimman laajasti erilaisia oluita, siidereitä ja viskejä. Monet kotimaiset ja kansainväliset tuotteet ovat perinteisesti saaneet ensi-iltansa OlutExpossa, ja tapahtumaan olisi tulossa mukaan enemmän juomanvalmistajia kuin tilaan mahtuu.

Tulevana kesänä Olut & Viski Expo Finland aikoo laajentaa toimintaansa kesätapahtumiin, jotka vetävät huomattavasti enemmän väkeä kuin loppusyksyn OlutExpo.

Markkinoille on tunkua ja kilpailu pitää vireänä. Se tulee varmasti näkymään vuoden 2017 suomalaisissaoluttapahtumissa.

MITÄ SITTEN VOISI TEHDÄ PAREMMIN? Suurin kuulemani marinan aihe oli paperisten juomalistojen ja käsiohjelmien puute. Jos mukana ei ollut omaa lehtiötä, huomioiden ja muistiinpanojen kirjaaminen oli työlästä. Tämän puutteen luulisi korjaantuvan järjestäjän, näytteilleasettajien ja viestintätiimien yhteistyöllä.

Olen usein ennenkin kritisoinut eri festivaalien pakonomaista tarvetta luoda oma maksujärjestelmänsä, vaikka nykytekniikalla ostot onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko pankkikortilla tai puhelimella. Mutta jos näistä erilaisista kortti-, poletti- tai pullonkorkkiviritelmistä ei haluta päästä eroon, niin lunastakaa edes käyttämättä jäänyt festivaaliraha takaisin.

Vaikka ruokatarjonta oli linjakasta ja kauttaaltaan parantunut edellisistä vuosista, kertakäyttölautasista ja - ruokailuvälineistä jäi huono maku. Tottahan aitojen astioiden tiskaaminen ja kuljetus tuottaa vaivaa, mutta eihän oluitakaan tarjoilla muovilaseista.

Kaipaisin myös paljon enemmän vaihtelua myyntipisteiden ulkoasuun. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuotteita esiteltiin messutiskien takaa. Jos näytteilleasettajat eivät rajaisi itseään väliseinällisiin karsinoihin, saattaisi myyntipisteille syntyä hedelmällistä vuorovaikutusta useampaan suuntaan.

Ja lopuksi ne puuttuvat myymälätilat. Oluttapahtumat keräävät innostuneita fanijoukkoja samaan tapaan kuin musiikkifestivaalit tai urheilutapahtumat – ja fanit haluavat kuluttaa rahaa! He haluavat ostaa osan tapahtumasta oheistuotteina mukaansa. Tätä puolta kannattaisi pohtia vakavasti, ehkäpä yhdessä olutseurojen kanssa.

Peter Tammenheimo on vapaa olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska