Ota Olut -tapahtuma sai alkunsa teekkaribileistä keväällä 2016, kun ryhmä opiskelijoita sai päähänsä kehitellä hieman aktiviteettia pienpanimo-oluiden ympärille. Suunnitteilla oli pienen piirin oluttapahtuma, mutta kuten odotettavaa, idean jalostuessa myös tapahtuman koko kasvoi.

Ensimmäinen Ota Olut -festivaali järjestettiin Aalto-yliopiston Urban Millillä syyskuussa 2016. Järjestelyissä oli vahvaa talkoohenkeä ja lujaa luottamusta omaan visioon, vaikka monissa kohdin mentiin kohti tuntematonta. Päävastuussa oli Aalto-yliopiston piirissä toimiva Jalostajat-kerho ja taustatukea antoi Ruoholahden One Pint Pubistaan tunnettu First Pint Oy.

Tapahtuma onnistui yli odotusten, alue oli tupaten täynnä väkeä heti alkutunneista lähtien. Lisäksi festivaali pääsi aikakirjoihin lasivalinnallaan, kun maistelulasiksi valikoitui ammattilaistenkin mielestä erinomainen Spiegelaun Mini IPA -lasi. 

Jos joku joskus päättäisi listata merkittävimpiä olutkulttuuritekoja Suomessa, Ota Oluen innovatiivinen lasivalinta nousisi luultavasti kärkikymmenikköön.  

Toisena vuonna tapahtumapaikka pysyi samana, mutta festivaalialuetta laajennettiin, ohjelmallisia rönsyjä karsittiin ja juomatarjontaan otettiin mukaan siiderit. Shaker-lehteen kirjoittamassani blogissa totesin, että Ota Olut on kenties Suomen paras olutfestivaali.

Kolmantena vuonna tapahtuma siirrettiin yliopiston kampusalueelta Fat Lizard -ravintolan takana olevalla parkkikentälle. Tila kasvoi kolminkertaiseksi, mutta edelleen festivaali järjestettiin omakustanneperiaatteella, eikä mukaan kutsutuilta panimoilta peritty maksua myyntipaikasta.

Samalla IPA-lasi vaihtui Spiegelaun Tulip-malliin, koska happamat oluet valtasivat alaa. Jotain kuitenkin oli menetetty, ja etenkin oluiden tasahinnoittelua jäin tuolloin kaipaamaan.

Jos joku joskus päättäisi listata merkittävimpiä olutkulttuuritekoja Suomessa, Ota Oluen innovatiivinen lasivalinta nousisi luultavasti kärkikymmenikköön.  

Kohti raskasta sarjaa

Jälleen tänä vuonna, elokuun viimeisenä viikonloppuna, askeleeni vie Ota Olueen. Ensimmäinen huomio festivaalin kasvamisesta isompiensa joukkoon tulee portilla, jossa järjestysmiehet ja lipunmyyjät ovat kuin missä tahansa massatapahtumassa. Laukkuja tarkastetaan, ihmisiä ohjataan jonoihin ja käteen ojennetaan lasin lisäksi ohjelmalehtinen. Kaikki tämä tapahtuu tehokkaasti, mutta ilman hymyä ja tervetulotoivotusta.

Myös festivaalin yleisö näyttää silmiini entistä homogeenisemmalta. Nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä miehiä, samanlaista kuin muillakin festareilla. Iloiset opiskelijaporukat haalareineen ja teekkarilakkeineen loistavat poissaolollaan.

Tunnelma ei silti ole huono, päinvastoin, mutta ei se ole myöskään entisensä. 

Sen sijaan yhdessä asiassa punainen lanka on hukattu kokonaan, metsään on menty ja kovaa. Kyseessä on tietysti juomavalikoiman kasvattaminen marjaviineillä, spritzereillä ja rtd-cocktaileilla. Mietin, yrittävätkö järjestäjät saada tällä tavoin enemmän naiskävijöitä vai mielivätkö he uida viiniharrastajien liiveihin? Niin tai näin, mutta marjaviinien ja limuviinojen paikka ei ole olutfestivaaleilla, piste. 

Fokus oluessa ja panimoissa

Yksi asia kuitenkaan ei muutu, ja se on olut. Tälläkin kertaa mukana on hyvä joukko mielenkiintoisia pienpanimoita. Aiemmin festivaalilla viihtyneiden Tankerin ja Hiisin puuttuminen toki pistää silmään, mutta uudet tulokkaat Moose On The Loose ja Linden Brewery paikkaavat aukon tehokkaasti.

Molemmat edellä mainitut kuuluvat niiden panimoiden joukkoon, joiden liki kaikkia tuotteita voi varauksetta suositella. Keskeneräisiä oluita tai maanantaikappaleita ei päästetä panimon ovista ulos.

Ensimmäinen olueni on Moose On The Loosen valmistama Sahti, jota muun muassa Reittausblogin Harri Metsäjoki kirjoituksissaan estoitta kehuu. Tumma, suklaamaltaalla ja Mandarina Bavaria -humalalla ryyditetty sahti osoittautuu petollisen hyväksi nautiskelujuomaksi.

Sahdin isä, olutmestari Kalle Hirvikoski kertoo halunneensa juomasta täysin omanlaisen. Tuloksena on kuivan täyteläinen, stout- ja portterityyleille kumartava porilainen sahti.

- Pohjimmiltaan se on kuitenkin ihan perinteinen pullahiivalla tehty ja reilulla katajalla maustettu sahti, jossa raaka-aineet toimivat juuri halutulla tavalla, mies tiskin takana myhäilee.

Tälläkin kertaa mukana on hyvä joukko mielenkiintoisia pienpanimoita.

Ajan virrassa, hyvässä ja pahassa

Otaniemen paikalliset oluenvalmistajat Fat Lizard Brewing Co. ja Olarin Panimo ovat olleet Ota Oluen matkassa alusta asti. Siksi juuri näiden panimoiden ja festivaalin välille on muodostunut läheinen ja lämmin suhde.

Fat Lizardin toimitusjohtaja ja reseptivelho Heikki Ylinen toteaa, että tällä hetkellä oluttapahtumien ympärillä paikallisuus korostuu. Siksi on tärkeää, että Espoossa on edes yksi helposti lähestyttävä festivaali, jonka kautta paikalliset oluentekijät saavat tuotteitaan laajemman yleisön tietoon.

Samaan aikaan Ylinen myöntää, että Ota Olut on tapahtumana muuttunut ja erkaantunut alkuperäisestä ideasta.

– Espoo elää jatkuvassa kasvussa ja muutoksessa, ja niin tekee myös espoolainen panimoskene. Ota Olut oli parina ensimmäisenä vuotenaan hyvin otaniemeläinen tapahtuma, joidenkin makuun ehkä liiankin teekkarihenkinen. Muutos varmasti jakaa mielipiteitä, Ylinen pohtii.

Toinen liskomies Tuomas Koskipää huomauttaa, että Fat Lizardin panimo sijaitsee kampusalueella, eli oluentekijät ovat tiloissaan ikään kuin yliopiston vieraana. Samalla panimo kokee myönteiseksi velvollisuudekseen osallistua paikallisiin oluttapahtumiin.

– Vaikka Ota Olut onkin kasvanut ja ammattimaistunut, se on silti edelleen pitkälti opiskelijoiden käsissä. Lisäksi nämä samat tyypit, jotka festivaalia järjestävät, ovat olleet meillä tölkittämässä, ja yksi heistä on päätynyt jopa vakituiseksi työntekijäksi Fat Lizardille.

Olarin Panimon Ville Leino puolestaan muistelee lämmöllä Urban Millin aikoja, joskin myös uusi alue saa mieheltä vahvan hyväksynnän.

– Kaksi ensimmäistä tapahtumaa olivat todella kivoja kokemuksia. Tunnelma oli tiivis ja meininki hyvällä tapaa kotikutoista. Viime vuonna, kun siirryttiin isommalle alueelle, kävijät eivät enää löytäneet paikalle samalla tapaa. Onneksi tämä vuosi vaikuttaa taas ihan hyvältä. Olarin Panimolle Ota Olut on edelleen yksi tärkeimmistä festivaaleista, Craft Beer Helsingin ohella ehkä kaikkein tärkein.

Festivaalikutsua arvostetaan

Uudet tulokkaat Moose On The Loose sekä Linden Brewery kehuvat kilpaa tapahtuman mutkatonta tunnelmaa.

– Ota Olut on mukava festivaali, koska täällä on oikeesti jätetty tilaa ihmisille. Tunnelma on leppoisan rauhallinen ja myyntiäkin tulee tasaiseen tahtiin. Täällä on kiva olla mukana, ja asiakkailta saatu palaute on ollut hyvää. Tulemme varmasti myös ensi vuonna, jos kutsu käy, sanoo Moosen Kalle Hirvikoski.

– On ollut kyllä ihan mahtava ilta, porukkaa on riittänyt tiskillä ja järjestelyt toimivat viimeisen päälle. Tulemme myös ensi vuonna uudestaan, jos kutsutaan, säestää Linden Breweryn yrittäjä ja olutmestari Mikko Linden.

Ymmärrän hyvin panimoiden halukkuuden osallistua Ota Oluen kaltaisiin kutsutapahtumiin. Kutsun saaminen yhdelle maan trendikkäimmistä festivaaleista on selvä merkki siitä, että panimoa ja siellä tehtyä työtä arvostetaan.