Loch Lomondin Donald MacLellan ja Suomen Mallaswhiskyseuran Mika Jansson pienten ja vähän isompienkin pullojen parissa.
Loch Lomondin Donald MacLellan ja Suomen Mallaswhiskyseuran Mika Jansson pienten ja vähän isompienkin pullojen parissa.

Tynnyrillinen kapteeni Haddockin lempiviskiä?

Suomen Mallaswhiskyseuran Loch Lomond -tislaamolta 20-vuotisjuhlapullote valittiin kuuden vuodelta 1998 peräisin olevan näytteen joukosta. Viski on samalla kertaa sekä merellisen turpeinen ja tervainen että kukkainen ja puhtaan raikas.

Jos suomalaisilta kysyttäisiin, mihin he yhdistävät sanaparin Loch Lomond, ei kovin yleinen vastaus varmastikaan olisi Skotlannissa sijaitseva Ison-Britannian suurin järvi. Sen sijaan monelle saattaisi palautua mieleen kuva mustapartaisesta Archibald Haddockista ja viskipullosta, jota tämä Tintti-sarjakuvissa seikkaillut kapteenismies pyrki vajauttamaan aina kun mahdollista.

Järven eteläpäässä kuitenkin toimii myös ihan oikea, samaa nimeä kantava tislaamo. 20-vuotisjuhliaan viettänyt Suomen Mallaswhiskyseura saa sieltä oman pullotteen, joka mielenkiintoisella tavalla ylittää perinteiset skotlantilaisen mallasviskin tyylirajat.

Tislaamon perustaminen vuonna 1966 oli vastaus toisen maailmansodan jälkeen voimakkaasti kasvaneeseen skotlantilaisen sekoiteviskin kysyntään. Vaikka tislaamo alkoi valmistaa nimenomaan pannutislattua mallasviskiä, se jäi käytännössä tuntemattomaksi, sillä koko tuotanto meni aina vuosituhannen vaihteeseen asti sekoitteiden raaka-aineeksi.

Tämä vaikutti osaltaan myös siihen, ettei Loch Lomond ollut vierailulistan kärjessä Suomen Mallas­whiskyseuran ryhtyessä järjestämään kymmenisen vuotta sitten matkoja jäsenistöä kiinnostaviin viskikohteisiin Skotlannissa. Kun paikan päälle viimein uskaltauduttiin syksyllä 2016, voitiin ennakkoluulot todeta aiheettomiksi.

Itse asiassa juuri tarve tuottaa aineksia erilaisiin sekoiteviskeihin on saanut tislaamon ottamaan käyttöön hyvin monipuolisen raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien kirjon. Moneen taipuvien tislauspannujen ohella tarjontaa on voitu laajentaa eri voimakkuuksin turvesavustetuilla maltailla sekä epätyypillisillä hiivakannoilla. Kaikkia näin syntyviä mallasviskivariantteja myös pullotetaan nykyisin sellaisenaan.

Toiveissa vuonna 1998 tislattu viski

Avartavan vierailukäynnin jälkeen oli selvää, että Loch Lomondilta tiedusteltaisiin mahdollisuudesta saada oma pullote Suomen Mallaswhiskyseuran 20-vuotisjuhlaan. Vastaavia juhlapullotteita on onnistuttu hankkimaan muutaman kerran aiemminkin. Nyt tehtävän oletettiin olevan hankala, sillä lähtökohtana haluttiin yhä pitää sitä, että viski olisi tislattu seuran perustamisvuonna eli 1998.

Yllätys olikin melkoinen, kun tislaamon myyntijohtaja Donald MacLellan toimitti arvioitavaksi näytteet peräti kuudesta tuon vuoden Loch Lomond -tynnyristä. Koska kapteeni Haddock ei ollut käytettävissä, valinnan tekevä maisteluraati jouduttiin kokoamaan seuran jäsenistä.

Raadin yksimieliseksi suosikiksi nousi tynnyri n:o 433, joka näytepullon etiketin mukaan on amerikkalaisesta tammesta valmistettu ja entuudestaan jonkin muun skottiviskin kypsyttämiseen käytetty 250-litrainen ”hogshead”. Raatia viehätti tynnyrin hillitty, pikemminkin makuja pehmentävä kuin uusia tuottava rooli. Vielä enemmän hämmästeltiin sitä, että viski oli samalla kertaa sekä merellisen turpeinen ja tervainen että kukkainen ja puhtaan raikas. Yleensä ensin mainitut piirteet löytyvät Islayn saaren etelärannikon tuotannosta, jälkimmäiset taas Lowlandin alueen mallas- tai peräti jyväviskeistä.

Paljastukset etiketin takaa

Turpeen koostumuksessa on maantieteellisiä eroja, jotka vaikuttavat myös siihen, mitä palamistuotteita maltaisiin johdettava savu sisältää. Manner-Skotlannin nummialueilla turve on saanut alkunsa puuvartisesta kasvillisuudesta. Sitä poltettaessa syntyy kuivahkoa savua, josta puuttuvat vahvat oheistuoksut. Meriveden ja -tuulen suolaamasta rahkasammalesta muokkautunut Islayn saaren turve taas savuttaa hyvinkin tunnistettavasti. Tuoksua dominoivat rasvaisen tervaiset ja lääkemäiset aromit säilyvät läpi tuotantoprosessin niin selkeinä, ettei valmista viskiä nautittaessakaan yleensä tarvitse arvuutella turpeen alkuperää.

Loch Lomond ostaa tarvitsemansa maltaan – niin savustetun kuin savustamattoman – sen valmistukseen erikoistuneilta ulkopuolisilta toimittajilta. Tislaamon mukaan hankintapaikkoina ovat vuorotelleet lähinnä Bairdsin, Crispin, Greencoren ja Simpsonin mallastamot. Ne kaikki sijaitsevat kuitenkin mantereen puolella ja käyttävät vain sieltä nostettua turvetta, jonka ei pitäisi tuottaa raadin havaitsemia, vahvasti Islayn suuntaan viittaavia sävyjä.

Viskimaailman arvoituksia ratkottaessa apu löytyy usein alan vanhasta kirjallisuudesta. Tällä kertaa johtolangan tarjosi viskimme tislauksen kanssa samoihin aikoihin julkaistu Jim Murray’s Complete Book of Whisky. Loch Lomondin toimintaa esitellessään Jim Murray mainitsee ensin, että tislaamo tuottaa vuosittain myös muutaman vahvasti turpeisen erän, ja jatkaa sitten: ”The malt barley is brought in from the Port Ellen maltings on Islay”.

Väite on uskottava, vaikkei sitä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin pystytäkään tislaamolta vahvistamaan. Vielä 1990-luvulla Port Ellen oli itse asias­sa ainoita paikkoja hankkia savustettua mallasta, sillä useimmat mallastamot pelkäsivät näiden pienten erikoiserien kontaminoivan koko prosessin ja vaikuttavan siten haitallisesti volyymiltaan moninkertaiseen savuttomaan tuotantoon.

 

Jos turpeisuuden juuret johtivatkin Islaylle, sitä tasapainottavista raikkaista aromeista on kiittäminen Loch Lomondin erikoisia tislauspannuja, joille ei löydy verrokkia ainakaan Skotlannin viskiteollisuudesta. Niiden alaosa (pot) on kuin missä tahansa pannussa, mutta tavanomaisen, voimakkaasti taittuvan yläosan (swan neck) sijaan niissä on pitkä suora kaula, jonka sisään on eri korkeuksille asennettu rei’itettyjä metallilevyjä. Kaula toimii kuten varsinaisen kolonnitislaimen rektifikaattori: levy(i)lle johdettu nestemäinen tisle viilentää alhaalta pannusta kohoavia alkoholihöyryjä ja tehostaa niiden takaisinvirtausta (reflux). Näin saavutetaan perinteiseen pannutislaukseen verrattuna korkeampia, jopa 90 prosentin alkoholipitoisuuksia.

Koska tisle on kerättävissä talteen minkä tahansa levyn kohdalta, yhdellä pannulla voidaan myös jäljitellä useita erikorkuisia kauloja ja saada aikaan toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia maku- ja tuoksuprofiileita.

Viskin luonteen ratkaisee pitkälti se, mitä kaikkia jälkimmäisen tislauskerran aikana syntyviä tuotoksia kelpuutetaan osaksi tynnyriin kypsymään siirrettävää raakatislettä. Jos tavoitteena on kevyt viski, pannusta juoksutettavan tisleen talteenotto lopetetaan jo verraten varhaisessa vaiheessa. Silloin sen alkoholipitoisuus on vielä korkea, ja mukaan saadaan runsaasti hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta luovuttavia estereitä. Jos viskiin taas halutaan täyteläisyyttä, makeutta ja ehkä savuisuuttakin, tulee talteenottoa jatkaa pidempään. Tällöin alkoholipitoisuus laskee, ja tisleen koostumus muuttuu kohti suurimolekyylisiä yhdisteitä, esimerkkinä sikunaöljyt ja savun makuja kantavat fenolit. Loch Lomondilla mukaan voidaan ottaa ajon kaikki vaiheet 85–90 prosentista aina 55 prosenttiin.

 

Suomen Mallaswhiskyseura ry

  • Vuonna 1998 perustettu viskiharrastajien valtakunnallinen yhdistys, jolla on jäseniä noin 500.
  • Tekee yhteistyötä tasapuolisesti kaikkien valmistajien ja maahantuojien kanssa. Hyvät suhteet myös Alkoon ja alan viranomaisiin.
  • Järjestää tasting- ja koulutustilaisuuksia sekä matkoja tislaamoille ja viskifestivaaleille.
  • Saanut eri tislaamoilta neljä omaa nimikkopullotetta: Loch Lomond (2018), Springbank (2016), BenRiach (2013) ja (Rosebank 2010). Lisäksi jaettu nimikkopullote Highland Park (2016).

smws.fi

Ilkka Ruponen on harrastanut viskejä 1990-luvulta lähtien ja ennättänyt Suomen Mallaswhiskyseurassa vaikuttamisen ohella kirjoittaa muun muassa Shakeriin sekä osallistua UISGE-festivaalin järjestämiseen.