Taneli Lehtonen: "Kisatessa pystyy arvioimaan omaa kehitystään"

Vuoden Sommelierina kolmesti palkittua Taneli Lehtosta kisalavoille houkuttelevat yhteisöllisyys, ajatusten vaihto muiden sommelierien kanssa ja oman osaamisen mittaaminen. Viinien saralla häntä kiinnostavat tällä hetkellä etenkin itäisen Euroopan viinimaat.

Helsinkiläisen ravintola Murun sommelier Taneli Lehtonen on ollut vuodesta 2015 tuttu näky Vuoden Sommelier -kisassa. Voiton hän on vienyt kolmena vuonna, tuorein on tältä vuodelta.

Kisoissa Lehtosta viehättää etenkin yhteisöllisyys. Tapahtuman yhteydessä pääsee vaihtamaan ajatuksia ja tietoa muiden sommelierien kanssa.

– Kisat tarjoavat hyvän mahdollisuuden luoda suhteita sekä Suomessa että ulkomailla. Samalla näkee mikä on pinnalla muissa maissa, kuten Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Lehtonen käyttää kilpailuja myös oman osaamisensa mittarina.

– Tällä tavalla voin seurata pysynkö kehityksessä mukana ja olenko oppinut uutta. Kisojen avulla pystyy myös määrittelemään omaa tasoaan sekä kotimaassa että Pohjoismaissa.

Hän kannustaa osallistumaan kilpailuihin, jos asia yhtään kiehtoo. Kaikkea ei tarvitse vielä osata, mutta harrastuneisuutta tarvitaan ja pohjatietojen pitää olla kunnossa.

– Jos Ranskan pääviinialueet ovat hakusessa, niin silloin kisalavat eivät ole vielä oikea paikka. Eikä kisoihin tarvitse välttämättä osallistua itse, sillä muiden suorituksia seuraamalla voi oppia, Lehtonen vinkkaa.

Vaikeustaso kasvaa koko ajan

Sommelierkisat vaikeutuvat ja kehittyvät koko ajan. Enää ei riitä, että tuntee viinit. Lehtosen mukaan trendinä on viime aikoina ollut, että tehtävät eivät rajoitu pelkästään juomiin.

– Esimerkiksi PM-kisoissa piti käyttää Coravinia. Myös juustoja on pitänyt tunnistaa ja miettiä niille sopivat juomakumppanit.

Suuntaus on luonteva, sillä sommelier on juomien asiantuntija, jonka pitää osata viinien lisäksi niin kahvit, vedet, klassikkococktailit, väkevät alkoholit kuin oluetkin. Etenkin oluista tulee nykyisin kysymyksiä asiakkailta.

Viinit ovat suosikkeja, mutta Lehtonen on kiinnostunut myös oluista. Tietoa hän hankkii lukemalla olutkirjoja ja maistelemalla.

– Esimerkiksi olutfestareilla pääsee usein testailemaan kekseliäitä ja persoonallisia tuotteita. On myös hienoa, että monessa olutravintolassa voi jo maistella haluamiaan tuotteita pieniä määriä. Näin voi samalla kerralla testailla useampia oluita. Oluissa minua kiinnostavat kokonaisuuden lisäksi valmistustekniikka ja raaka-aineet.

Myös esiintymistä kannattaa treenata

Lukeminen on tärkeässä roolissa kisoihin valmistautumisessa ja ammattitaidon kartuttamisessa. Lehtonen tekee ahkerasti myös omia muistiinpanoja.

– Kisojen alla treenaan ahkerasti tekniikkaa ja sokkomaistamista. Minulla on ollut nyt vuoden ajan treenari, jonka kanssa harjoittelemme ulosantia ja sitä, miten ottaa kisatilanteessa kontaktia sekä yleisöön että tuomaristoon. Treenaan töissäkin sitä, miten voisin ilmaista itseäni paremmin.

Vaikka etenkin viiniaiheinen small talk on Lehtosen mukaan luontevaa töissä, on tilanne eri kisalavalla.

– Kisoissa ollaan oman mukavuusalueen ulkopuolella. Siinä missä työpaikalla tietää, mistä kaikki löytyvät, on tilanne lavalla ihan eri. Tärkeintä on toimia rauhallisesti ja muistaa kontakti tuomaristoon ja yleisöön.

Kisatessa sommelier tarvitsee paljon sellaista tietoa, jolle ei välttämättä ole päivittäin käyttöä työpaikalla. Lehtonen kuitenkin kokee hyödylliseksi, että hänellä on valmiudet vastata, jos joku kysyy.

– Töissä on hyvä, että osaa kommunikoida asiak­kaalle mielekkäällä tavalla. Valtaosa asiakkaista ei kaipaa liian teknistä tietoa. Pitää osata lukea, minkä tasoista tietoa asiakas kaipaa.

Mistä luotettavaa tietoa?

Nykypäivänä on tarjolla valtava määrä tietoa, joista osa on ristiriitaista ja virheellistäkin. Lehtonen suosii maailmalla arvostettuja kirjailijoita, joilla on meriittejä ennestään.

– Pidättäydyn sellaisissa lähteissä, joista tiedän saavani faktatietoa. Esimerkiksi blogeja en lue ollenkaan. Suosin englanninkielistä kirjallisuutta, sillä silloin tarjonta on laajempi. Tämä helpottaa kisaamistakin, sillä englanti on kansainvälinen kisakieli. Käännöksissä on myös se haaste, että asia voi jäädä vajaaksi, jos kääntäjä ei ole perehtynyt aiheeseen.

Valmistautumista hankaloittaa se, ettei kisatehtäviä tiedä ennakkoon. Lehtonen muistuttaa, että tilanne on sama myös työelämässä.

– Sen verran tiedetään etukäteen, että semifinaalissa on kirjallinen osuus ja usein myös dekantointitehtävä. Muuten kaikki riippuu kisajärjestäjästä. Jos selvittää tiensä finaaleihin, niin lavaesiintyminen on 20–30 minuuttia. Muiden suorituksia ei näe eikä kuule, joten kaikki tulee tässäkin vaiheessa yllätyksenä.

Lehtonen toivoisi näkevänsä jatkossa sommelierkisoissa enemmän kisaajia. Tällä hetkellä osallistujajoukko on varsin vakio ja palkintosijoilla nähdään vuodesta toiseen samoja naamoja.

– Ilmiö on huomattavissa myös Ruotsissa ja Tanskassa, joissa samat kisaajat valloittavat Top3-sijat.

Pärjääminen kisoissa lisää Lehtosen mukaan luonnollisesti myös paineita. Viime vuonna voittoputkeen tuli hänelläkin särö sijoituksen oltua toinen.

– Toki mitä enemmän on lavalla, sitä varmemmaksi tulee. Silti huonon kisapäivän osuessa kohdalle, voi lopputulos olla mitä tahansa. Haastetta lisää, kun tehtäviä ei koskaan tiedä etukäteen. Eikä asiaa helpota, jos miettii etukäteen, että mitä jos tällä kertaa ei pärjääkään, Lehtonen pohtii.

Itäisen Euroopan viinimaiden uusi tuleminen

Tällä hetkellä Taneli Lehtosen mielenkiinto on suuntautunut etenkin Itä-Euroopan viinimaihin, kuten Romaniaan, Bulgariaan, Sloveniaan ja Slovakiaan. Hänen mukaansa myös Venäjältä tulee tällä hetkellä hyviä viinejä.

– Uskon, että näiden maiden viinit ovat kova juttu, kun maat saavat lisättyä vientiä ja nostettua vielä profiilia. Kiinnostavaksi alueen tekee se, et­teivät ne noudata kansainvälistä lajiketrendiä vaan suosivat omia paikallisia lajikkeita, jotka taipuvat eri tyylisiin viineihin. Tämä tuo kaivattua vaihtelua viinitarjontaan. Ei ole mitenkään kiinnostavaa, jos kaikki maat tekisivät esimerkiksi Sauvignon Blancia.

Uudesta alueesta ei ole kyse, sillä näissä maissa on tehty viiniä jo ennen Ranskaa. Sodat ja rautaesiriput ovat vaikuttaneet kuitenkin radikaalisti tuotantoon vuosien varrella. Kun tuotot menivät lähinnä valtion kassaan tai osuuskunnille, oli määrä tärkein kriteeri, ei suinkaan laatu.

– Itä-Euroopassa alkoi uusi aika 2000-luvun alussa. EU:n myöntävän rahoituksen ansiosta on syntynyt muun muassa uusia tuotantotiloja. Uusi viinintekijäsukupolvi on päässyt myös maailmalle opiskelemaan viinin tekemistä ja voinut soveltaa oppejaan kotimaassaan.

Myös teknologia on mahdollistanut paremman laadun. Esimerkiksi erilaisten testien avulla on voitu selvittää otollisimmat kasvatus- ja valmistusmenetelmät paikallisille rypäleille.

Vaikka kyseinen viinialue on ollut nousussa jo kolmisen vuotta, eivät alueen tuotteet ole Lehtosen mukaan vielä täysin rantautuneet Suomeen. Yksi syy on ennakkoluulot, jotka ovat edelleen vallalla kuluttajien keskuudessa.

– Mielestäni vastuu on ravintoloilla. Meidän tulee tarjota laadukkaita viinejä ja näin näyttää, mitä kyseisillä mailla on tarjottavaan. Bulkkiviinit eivät palvele ketään. On hyvä, että ihmiset pääsevät ravintoloissa maistamaan viinejä laseittain ja samalla heille voi kertoa viinin luonteesta.

Tuotanto itäisessä Euroopassa on esimerkiksi Ranskaa ja Espanjaa halvempaa. Tämä tekee niiden hinnoista kilpailukykyisempiä uuden maail­man, kuten Argentiinan ja Chilen, edullisempiin viineihin tykästyneiden kuluttajien silmissä.

– Uskon, että kuluttajien kiinnostus koko Itä-Euroopan viinejä kohtaan kasvaa, kun he ovat maistaneet esimerkiksi hyvää unkarilaista viiniä. Kyseessä on positiivinen lumipalloefekti eli Unkarin jälkeen kiinnostus saattaa herätä vaikkapa kroa­tialaisia viinejä kohtaan.

Tällä hetkellä pientilojenkin viinien tuotantomäärät ovat olleet riittäviä ja niitä on saatu myös Pohjolaan.

– Tilanne saattaa muuttua nopeastikin, jos kiinnostus esimerkiksi Jenkeissä tai Aasiassa kasvaa. Silloin eurooppalaiset ravintolat ovat lirissä.

Kysynnän kasvu voi aiheuttaa saatavuuden lisäksi muitakin ongelmia.

– Meillä on valitettavia esimerkkejä siitä, miten menekki vaikuttaa laatuun. Kun jonkin viinin kohdalla on suurin hype päällä, saattaa tulla kiusaus nostaa tuotantomääriä hankkimalla rypäleiden sijaan valmista mehua. Tällöin kyse ei ole enää tuotteesta, johon ihmiset alun perin ihastuivat, Lehtonen kertoo.

Julkaistu Shakerissa 3/2019.