Taiteilijat ilman turvasanaa – mentalisti Noora Karma luo kauhua pelkojensa avulla

Kun taikuri ja mentalisti Noora Karma sekä teatteri Soittorasian johtaja Pentti Kinosmaa istuvat alas, puhe ja ideat rönsyilevät. Työparin kanssa saa pallotella villeimpiäkin ajatuksia. Usein se, mistä piti puhua, jää seuraavaan kertaan. Mutta ideoita uusiin esityksiin on takuulla syntynyt.

Noora Karma

Taikuri, mentalisti, tuottaja Noora Karma Productions

Olen käärmepelkoinen ihminen. Esitysten tuottajana joudun toisinaan myös kuskaamaan käärmeitä auton takapenkillä. Se on kamalaa, siellä ne sihisevät.

Vuosia sitten vierailin Espanjassa kauhutalossa. En kestänyt, kun esiintyjät jahtasivat minua. Mutta ajattelin samalla, että haluaisin toteuttaa vastaavanlaisen esityksen. Muidenkin tulisi saada kokea, miltä kauhutalossa vierailu tuntuu. Nykyään, kun yleisöstä kuuluu tietynlainen kauhistunut ääni, olen tyytyväinen.

Luin aikoinaan paikallislehdestä porvoolaisen Näsinkartanon seisovan tyhjillään. Minusta se vaikutti täydelliseltä kauhutalolta. Aloin kehitellä ajatusta Kauhukartano-konseptista. Pian otin yhteyttä Penttiin, jonka etäisesti tunsin paikallisena esittävien taiteiden toimijana. Syksyllä 2016 toteutimme ensimmäisen Kauhukartanon. Esitykset pyörivät kolmisen viikkoa, monta kierrosta illassa ja kaikki illat olivat loppuunmyytyjä.

Joku pelkää verta ja hirviöitä, toinen rottia ja ötököitä. Minä lähestyn monesti kauhua omien pelkojeni kautta. Jos joku asia pelottaa minua, alan pohtia aiheen toimivuutta esityksessä. Minusta psykologinen kauhu on pahinta. Toisaalta, en edes tykkää kauhuelokuvista. Olen erittäin tyytyväinen, kun saan Kauhukartanoissa ja Mielisairaaloissa olla esiintyjänä, en yleisön joukossa. Kun matkustan ulkomailla, vierailen vakoilemassa esityksiä. En halua kokea kauhua, mutta haluan nähdä, miten se on tehty.

Ideat tuleviin esityksiin plompsahtelevat esiin Pentin kanssa keskustellessa. Ideoista jalostetaan seuraavan esityksen käsikirjoitus. Tutkin miljöön historiaa ja käytän toisinaan kuukausikaupalla aikaa ennakkotöihin. Olen perfektionisti, joka haluaa kaiken menevän täydellisesti. Pentissä on paljon samaa. Miksi ihmeessä tehdä jotain, jos sitä ei tee kerralla kunnolla?

Esityksemme syntyvät yhteistyönä. Tuotantovastuussa on yritykseni Noora Karma Productions. Tuottamisen lisäksi vastaan taikuusosastosta, mentalismista ja hypnoosista, Pentti ohjaamisesta ja näyttelijöistä. Yhteistyössä tärkeintä on luottamus toiseen. Tietenkin arvioin tekemisiämme taikurin silmin: kaiken ei tarvitse aina olla draamaa. Minä olen se, joka tuo teatterillisiin esityksiin jekkuja, ihmettä ja kummaa. Vaikka olemmekin joistain asioista eri mieltä, kultainen keskitie on löytynyt aina.

Olen perfektionisti, joka haluaa kaiken menevän täydellisesti.”

Olen tottunut kulkemaan omia polkujani, asenteeltani olen yksityisyrittäjä ja yksinhuoltaja. Pentistä olen löytänyt luotettavan työparin, mutta myös hyvän ystävän. Yhteistyömme on hiljalleen opettanut minulle, ettei yksityisyrittäjänkään tarvitse aivan kaikkea hoitaa itse. On hienoa jakaa taideprojekti toisen kanssa ja työskennellä osana tiimiä. Eiköhän me tässä vanheta yhdessä. En usko, että hullunkurinen yhteistyömme loppuu ihan heti.

Olemme toteuttaneet yhteistyössä näitä interaktiivisia, kokemuksellisia esityksiä ympäri Suomen. Porvooseen on tehty kolme esitystä eri paikkoihin. Kauhukartanoita on ollut Vantaalla, Hämeenlinnan Vanajanlinnassa, Pohjanmaalla Powerparkissa. Jokainen esitys on erilainen, myös siksi, että yleisössä on monia, jotka ovat nähneet kaikki aikaisemmat versiot.

Rakennamme esitykset siten, ettei yleisö vain katso esiintyjiä. Siinä poiketaan klassisesta teatteriesityksestä. Jokaisen roolihahmon takana on vahva käsikirjoitus, mutta esitystemme elämyksellisyys syntyy myös hiotun visuaalisuuden, tarinallisuuden ja psykologisen vaikuttamisen kautta. Ehkä osin siksi yleisölle aina kerrotaan, ettei työryhmällämme ole käytössä kauheuksia pysäyttävää turvasanaa. 

 

Pentti Kinosmaa

Teatterinjohtaja, Teatteri Soittorasia

Ensimmäisen Kauhukartanon toteutimme Nooran kanssa Porvoossa 2016. Sen jälkeen olemme tehneet sekä Kauhukartano- että Mielisairaala-produktioita useamman vuodessa, aina eri paikkoihin. Kyse on interaktiivisesta, kokemuksellisesta teatterista, jossa vuorovaikutus yleisön kanssa on keskeistä. Jokainen esitys tehdään kulloisenkin paikan ja sen miljöön ehdoilla; olemme toteuttaneet Mielisairaalan muun muassa Porvoossa tyhjillään olleeseen terveyskeskukseen sekä Sipoon Nikkilässä vanhan mielisairaalan alueelle. Lokaatio tuo esitykseen oman tarinallisen lisänsä. Esitykset ovat täyteen pakattuja kaksituntisia, joissa kulman takana voi tapahtua mitä tahansa.

Toimin Porvoossa teatteri Soittorasian johtajana. Se on lasten, nuorten ja koko perheen teatteri, jossa uskotaan elämysten voimaan. Tunnuslauseemmekin on ”Elämyksiä koko perheelle”. Yhteisissä esityksissämme Nooran kanssa minulla on monta roolia. Olen teatterinjohtaja, ja Soittorasia vastaa esimerkiksi lavasteiden säilytyksestä, rekvisiittavarastosta ja esityksissä käytettävien vaatteiden huollosta. Yhteisproduktioissamme käsikirjoitamme esityksen Nooran kanssa yhdessä. Kokonaisuudessa minulla on ohjaajan rooli: kun ideoita on paljon, niiden pitää sopia yhdessä laatimaamme konseptiin. Seuraan ohjaajan näkökulmasta, jos joku vaikuttaa päälleliimatulta. Noora on varsinainen ideoiden tuotantolaitos.

Produktioissamme on jo vakiintunut tekijäjoukko harrastajateatterilaisia, jotka ovat olleet jokaisessa esityksessä mukana. Heitä ei tarvitse kovin paljon haastaa. Mutta tulee myös uusia näyttelijöitä, joille järjestämme harjoitusiltamia. Niissä käymme yhdessä läpi esityksen teemoja, tekemisen tapaa ja sitä, mitä pitää muistaa. Kun tehdään elämyksellisestä, vuorovaikutteista esitystä, niin työryhmän kuin yleisönkin läsnäolo on yksi keskeinen tekijä. Mitä vain voi tapahtua. Aina yleisön joukossa joku säikähtää, kirkaisee tai uhoaa, ettei pelkää mitään. Esiintyjän on oltava valppaana läsnä, valmiina reagointiin ja nopeisiin muutoksiin. Teatterinjohtajana minun pitää pitää huoli myös siitä, että niin yleisö kuin esiintyjät ovat turvassa. Joka kerran yleisön joukossa on joku, jonka mielestä on vitsikästä yrittää säikäyttää esiintyjä.

Näen lavalla Nooran katseesta, jos joku asia ei toimi.”

Kauhugenressä teatterinjohtaja kohtaa myös riivaavan rajapinnan; lippuja myydään tilaisuuteen, jonka sisällöstä ei voi etukäteen paljastaa juuri mitään.

Maailmalla kauhutaloissa ristiriita on usein ratkaistu sillä, että katsoja allekirjoittaa vastuuvapauslomakkeen. Meidän esityksissämme säännöt ovat seinällä nähtävillä ja ne käydään läpi ennen esityksen virallista alkamista.

Esityksemme on aina konseptoitu miljööseen sopivaksi, ja jossain määrin leikittelemme instituutioilla, kuten Nikkilän mielisairaalan maineella. Esitysten elämyksellisyys rakentuu vahvaan vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Lastenteatterissahan näin on toimittu kautta aikain. Lasten palaute on välitöntä. Haluan viedä interaktiivisuuden entistä pidemmälle, vastata yleisön sen hetkiseen reaktioon. Saatamme muuttaa esitystä kesken kaiken, toisinaan näen lavalla Nooran katseesta, jos joku asia ei toimi. Tekijäryhmämme on kokenutta, he osaavat lukea ja muokata tilannetta. Yleisön reaktiot paljastavat, mitkä ideat toimivat, mitkä vaativat vielä hiomista seuraavaa kertaa ajatellen. Uskon, että luomme elämyksiä, jotka muistetaan. Kun yleisö on osa näytelmää, se mitä koetaan perheen tai ystävien kanssa, ovat juuri niitä kokemuksia, jotka säilyvät mielissä pitkään. 

Julkaistu Evento-lehdessä 6/2019.