Korona-arki on opettanut meille digitaitoja pikakelauksella. Jokapäiväinen mediamme vilisee uusia sanoja, kuten maskipakko, viruslinko tai ilmaantuvuusluku. Ajanvietteet ovat lohtuleivontaa ja parvekejumppaa, sosiaalinen elämä joukkoaltistumisen välttelyä joko vapaaehtoisessa tai pakollisessa karanteenissa. Pärjäämme, sillä yhteiskunnan tärkeimmät pyörät Suomen kaltaisessa maassa pidetään pyörimässä. Mutta kuinka meidän käy koronan jälkeen?

Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 26.1.2021), että koronaepidemia on kuin hidastettu tsunami: vasta aallon vetäydyttyä päästään katsomaan vaurioita ja päättämään, mitä niiden korjaamiseksi on tehtävä. Tosin vielä ei tiedetä, milloin koronatsunami vetäytyy, sillä epidemian kulkua on vaikea ennustaa.

Hiilamo toteaa sen, minkä me anniskelualalla tiedämme oikein hyvin: vaikka koronakriisi olisi taloudellisilta kokonaisvaikutuksiltaan samaa luokkaa kuin 1990-luvun lama, sen vaikutukset kohdistuvat epätasaisesti eri toimialoihin. On aloja, jotka ovat menettäneet toimintakykynsä lähes täysin, kun taas toiset tekevät ennätystulosta. Kun tammikuun loppuun saakka voimassa ollut yritysten väliaikainen velallisen suoja päättyy, on ravintola-alalla uhkana valtava konkurssiaalto. Matkailu- ja Ravitolapalvelut ry MaRan mukaan koronakriisin aiheuttamien tappioiden korjaaminen ja alan nousu kriisiä edeltäneelle tasolle kestää viitisen vuotta.

Korona saattaa olla sysäys kohti entistä elin­voimai­sempaa ravintolakulttuuria.”

Suomessa olemme silti pärjänneet toistaiseksi paremmin kuin Euroopassa keskimäärin, mitataanpa sitten viruksen leviämistä ja sairastuvuutta tai rajoitusten laajuutta. Keski- ja Etelä-Euroopassa käytössä olleet ulkonaliikkumiskiellot ovat sentään aivan eri asia kuin enintään kymmenen hengen kokoontumisrajoitukset ja etätyösuositus. Ravintolat ovat kesän jälkeen saaneet pitää ovensa auki, vaikka se asiakaspaikka- ja auki­olorajoitusten vuoksi tuntuisi löyhässä hirressä roikkumiselta. Toiminta ei ehkä ole ollut tuottavaa, mutta se on saattanut pienentää tappioita. Ennen kaikkea se on luonut toivoa siitä, että vielä joskus tästä noustaan.

Professori Hiilamolta oli kysytty, mitä pitää tehdä, jotta pärjää koronan jälkeisessä maailmassa. Tutkijana hän arvioi, että korona on muuttanut ihmisten kulutustottumuksia ja -käyttäytymistä pysyvästi. Netflix kotisohvalta käsin saattaa voittaa leffaillan, kotiin tilattu ruoka ravintolaillallisen. Ravintola-alalle tällainen muutos on kova haaste. Käykö tässä niin, että ravintola-ala kisaa kuluttajista tuntemattoman aikavarkaan kanssa?

Hyvä uutinen on, että pandemia on lisännyt kotimaanmatkailun kiinnostavuutta suomalaisten silmissä. Kun patoutunut tarve yhdessäoloon ja sosiaaliseen elämään aikanaan pääsee purkautumaan, sellaisille yrityksille on kysyntää, jotka tarjoavat kauan kaivattuja yhteisöllisiä elämyksiä meille suomalaisille. Tartutaan hetkeen ja tehdään tästä pysyvä ilmiö! Korona saattaa olla sysäys kohti entistä elinvoimaisempaa ravintolakulttuuria.

 

Susanna Heikkinen

Toiminnanjohtaja

Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys SAJK