Susanna Heikkinen: Ihmisen ikävä toisen luo

Vuosi 2020 tulee aina olemaan se vuosi, joka muistetaan. Mahdoton tapahtui, maailma pysähtyi, kansalaisten perusoikeuksia rajoitettiin, työpaikat menivät kiinni tai siirtyivät koteihin ja sosiaalisia kontakteja kehotettiin välttämään.

Epävarmuus tulevaisuudesta on ollut uudenlainen sukupolvikokemus, vastaavaa maailmanluokan kriisiä ei ole nähty sitten toisen maailmansodan. Tästä huolimatta moni ihminen on kertonut pelkäävänsä yksinäisyyttä enemmän kuin virustartuntaa. 

Kun ravintoloiden sulkua kesäkuussa alettiin purkaa, helpottui myös ihmisten välinen vuorovaikutus. Siitähän ravintolassa käymisessä on oikeastaan aina kyse: ravintolaan tai baariin mennään tapaamaan ihmisiä, joko ennestään tuttuja tai uusia tuttavuuksia. Joskus kaivattua ihmiskontaktia edustaa tarjoilija, baarimestari, kokki tai vahtimestari.

Henkilökunnan ja asiakkaan kontaktia ajatellaan usein teknisesti palvelun näkökulmasta, ja tietysti niin pitääkin. Alan ammattikoulutuksessa opetetaan palvelua monella tapaa, esimerkiksi palvelun johtamista ja palvelumuotoilua. Paras palvelu on mielestäni kuitenkin sellaista, ettei sitä alleviivata. Asiakas ei huomaa tulleensa palvelluksi, vaan on pikemminkin ollut vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa – siis jutellut, saanut huomiota, tuntenut kuuluvansa johonkin ryhmään. Nämä tuntemukset kumpuavat ihmisen luontaisista vuorovaikutustarpeista, joita jo vauvat osaavat vanhemmiltaan hakea.

Paras palvelu on sellaista, ettei sitä alleviivata.”

Koronakriisi on opettanut toisten ihmisten huomiointia. Yski omaan hihaasi, pidä maskia suojellaksesi muita omilta roiskeiltasi. Hoida iäkkään, karanteenissa olevan naapurin ruokaostokset. Korona on myös opettanut arvostamaan sitä, että Suomessa on runsaasti erilaisia ravintoloita, joihin voimme mennä olemaan toisten ihmisten parissa tai saamaan huo­miota. 

Pandemia ei ole vielä ohi, ja voi olla, että tautitilanne Suomessa repeää toistamiseen sellaiseksi, että ravintoloiden aukioloa tai anniskelua ryhdytään jälleen rajoittamaan. Vaikka turvallisuudesta ei pidä tinkiä, olisi välttämätöntä pitää pyörät pyörimässä, helpottaa ravintoloiden selviytymistä fiksuilla poliittisilla päätöksillä ja tarjota alan ammattilaisille töitä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tarjota ihmisille mahdollisuuksia kohtaamisiin ja siten vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunteita. Se on loppujen lopuksi ravintoloiden olemassaolon tarkoitus, raison d'être.

Susanna Heikkinen

Toiminnanjohtaja

Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys SAJK

 

Julkaistu Shaker-lehdessä 3/2020.

Tilaa Shaker!