Olutkirjon laajuus heijastuu tämän vuoden kilpailussa suoraan kilpailusarjojen määrään: tänä vuonna sarjoja on 12. Reilu 60 panimoa ilmoitti kisaan määräaikaan mennessä yhteensä 440 olutta. Sarjavalinnan tekee oluen tekijä, ja kilpailun järjestäjä voi vain ennakoida, paljonko minkäkin tyylisiä oluita mahtaa mukaan tulla.

 – Halusimme selkiyttää tuomariston työskentelyä luomalla uusia sarjoja. Ensi kertaa mukana oli oma sarja alkoholittomille ja vähäalkoholisille (max 2,8 %) oluille. Loimme oman sarjan myös kypsytetyille oluille, jotka ovat nyt hyvin trendikkäitä, kilpailun johtaja Anikó Lehtinen kertoo.

Lisäksi aiemmin laajaksi paisunut hapanoluiden ja marjalla tai hedelmällä maustettujen oluiden sarja jaettiin kahtia. Lehtinen oli kaiken kaikkiaan tyytyväinen sarjajakoon: muut oluet -sarja jäi tänä vuonna pieneksi.

Ennätysmäärä oluita

Suosituimmissa sarjoissa oli tunkua. Esimerkiksi IPA- ja APA-sarjan ensimmäisessä vaiheessa tuomaristolle kannettiin kymmenen kattausta oluita. Jokaisessa kattauksessa oli 6–8 olutta. Tämän hetken kuumin muotityyli näytti olevan NEIPA, jota oli kolme kattausta, yhteensä 20 näytettä.

Suomen Paras Olut -kilpailun päätuomarina tänä vuonna debytoinut Jussi Rokka huomauttaa, että on lähes mahdotonta arvioida etukäteen, kuinka paljon erilaisia oluita tulee.

 – Tämänvuotisen kokemuksen perusteella IPA-sarja on jaettava pienempiin osiin, sillä nyt oluita tuli peräti 68, ja se on liikaa yhdelle tuomaripöydälle, Rokka sanoo. 

Lehtinen toteaa, että esimerkiksi NEIPA-oluet voisivat olla ensi vuonna oma sarjansa. Pysyvää on lager-sarja: se on klassikko, jossa on aina tasaisen paljon oluita.

Rokka tunnistaa ongelman, jos sarjoja pilkotaan liikaa. Silloin jonkin sarjan osallistujamäärä voi jäädä liian pieneksi.

 – Reiluus on joka tapauksessa säilytettävä, emme voi sorvata sarjoja jälkikäteen. Tässä on kyse reiluudesta niin panimoita kuin tuomareita kohtaan: meidän pitää pystyä perustelemaan, miksi tietyt oluet ovat samassa sarjassa.

Oman sarjansa saivat edellä mainittujen lisäksi vaalea lager, pils, tumma tai värillinen lager, vaalea tai keskitumma ale, stout ja portteri sekä vehnäolut.

Kolmivaiheinen kilpailu

Voiko oluiden laajasta kirjosta ja kisaan osallistuneiden panimoiden suuresta määrästä vetää yhtäläisyysmerkin oluen laatuun? Näppituntuma on, että kun mukaan tulee paljon panimoita, laadullinen kirjokin laajenee.

 – Kilpailussa oli ennätysmäärä osanottajia, joten mukaan mahtuu enemmän hyviä ja enemmän vähemmän onnistuneita näytteitä. Kun osallistujamäärä kasvaa, ääripäät venyvät, Rokka sanoo.

Suomen Paras Olut valitaan kolmivaiheisessa kilpailussa: alkusarjoissa tuomarit pisteyttävät oluet, ja pisteiden perusteella valikoituvat semifinalistioluet. Tyypillisesti jokainen olut saa arvosanan kahdeksalta tuomarilta.

 – Oleellista on, että parhaat seuloutuvat alkusarjasta jatkoon. Oluessa tärkeää on selväpiirteisyys, ja ei-tyylinmukaiset oluet karsiutuvat pääsääntöisesti, Rokka toteaa.

Semifinaalissa jokainen tuomari arvioi oluet itsenäisesti, mutta sarjan kolme parasta olutta valitaan tältä pohjalta äänestäen ja keskustellen.

Voittaja julkaistaan syyskuun alussa

Finaalissa vastakkain ovat kaikkien 12 sarjan voittajaoluet, ja niistä valitaan Suomen Paras Olut keskustellen. Rokka summaa kisan ytimekkäästi:

 – Tarkoitus on seuloa Suomen Paras Olut ja antaa sille kunniaa. Kaikki palkitut, sarjojen kolme parasta, ovat ansainneet palkintonsa. 

Tulokset julkistetaan Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumassa Vantaalla 9. syyskuuta.