Valinnoista vastasi olutta ymmärtävistä ihmisistä koottu raati. Tavoitteena on kilpailun järjestäjien mukaan saada kuluttajan ääni kuuluviin, joten raati kootaan monipuolisesti niin oluen kanssa työkseen toimivista, olutkirjoittajista kuin alan harrastajistakin.

Olutliiton puheenjohtaja Anikó Lehtinen kertoo, että halukkuus oluttuomarointiin on kova, eikä kaikkia halukkaita tänäkään vuonna pystytty ottamaan mukaan. 

Tämän jutun kirjoittaja Mariaana Nelimarkka kuuluu niihin, jotka ovat olleet mukana valitsemassa Suomen Parasta Olutta kilpailun ensimmäisestä järjestämiskerrasta lähtien, vuodesta 2011. Tuolloin arvioitavia oluita oli satakunta, ja pääosa niistä oli lagereita.

Kilpailu heijastelee olutkulttuurin monimuotoistumista. Tänä vuonna kategorioita tarvittiin jo kymmenen, ja vuosien saatossa ale-oluiden osuus kilpailuun ilmoitetuista oluista on kasvanut isommaksi kuin lagereiden. Kilpailun johtajana kaikki vuodet toiminut Kari Likovuori ajoittaa käänteen jo vuoteen 2012:

– Alet ovat olleet enemmistössä jo vuoden 2012 kisasta lähtien, silloin niukin naukin, mutta kuitenkin.

Hapanoluiden kategoria ja erityisesti niiden kanssa yhdistetyt marjaoluet ovat uudempia tulokkaita, mutta rynnineet kunnolla oluentekijöiden suosioon: sekä vuonna 2019 että 2020 yksi alkukarsintapöytä keskittyi pitkälti yli puoli päivää hapan- ja marjaoluisiin. Muita sarjoja ovat esimerkiksi pilsit, amerikkalaistyyliset alet, tummat lagerit ja savuoluet.

Poikkeusolojen tuomaristo kokoontui Perhossa ja arvioi pullo-oluita

Jo vuosien ajan Suomen Paras Olut on valittu Rautatientorilla Suuret oluet – pienet panimot -tapahtuman yhteydessä. Se on ollut paikka, jossa kotimaisia oluita on luonnostaan laajasti tarjolla, joten arvioitavat näytteet on saatu kerättyä helposti hanatavarana, kun pääosa kilpailussa mukana olevista oluista tulee pienpanimoista.

Tänä vuonna kaikki oli toisin: koronan takia SOPPin kohtalo pysyi pitkään auki, ja festivaali järjestettiin lopulta eri muotoisena kuin tavallisesti, tutussa paikassa tosin. Sillä välin Suomen Paras Olut -organisaation oli varmistettava kilpailun jatkuvuus ja tehtävä omat päätöksensä.

Oluiden arvioinnin kannalta päätös oli hyvä: oluet tuomaroitiin tänä vuonna elokuun alussa ravintolakoulu Perhon tiloissa. Ammattimaiseen työskentelyyn soveltuvat tilat ja tasaisen sopiva lämpötila saivat kiitosta niin käytännön järjestelyistä vastanneelta Ritu Hurtigin johtamalta tiimiltä kuin tuomareiltakin.

Tuomareita yli 300 oluen maistamiseen ja arvottamiseen tarvittiin 40. Alkukarsinnassa oluet arvioitiin itsenäisesti työskennellen, hiljaisuuden vallitessa, numeroilla järjestykseen pannen. Yhden tuomaripöydän päivä kului IPA-oluiden parissa, toiselle osuivat hapan- ja marjaoluet sekä vehnäoluet.

Tiukkojen laskelmien jälkeen selvillä olivat semifinalistit. Kilpailun toisena päivänä tuomaristo järjestäytyi uudelleen, ja lähti arvioimaan oluita pöytäkunnittain keskustellen. Edelleen edettiin sarja kerrallaan, ja vähitellen olivat selvillä kilpailun parhaat oluet. Vain yksi jokaisesta sarjasta pääsi finaaliin.

– Tuomaristossa mukana olleet kansainväliset tuomarit antoivat suomalaisten tuomareiden mukaan hyvää lisäarvoa semifinaaleissa käydyille keskusteluille omalla kokemuksellaan ja tietämyksellään, olihan kansainvälisten tuomareiden joukossa kaksi beer sommelieriakin, Anikó Lehtinen huomauttaa.

Poikkeuksellista oli se, että tällä kerralla kaikki olutnäytteet oli toimitettu paikalle pullossa tai tölkissä. Se todennäköisesti karsi kertaluonteisia eriä kisasta, kuten säännöissä edellytetäänkin.

Ulkomaalaisvahvistusten tärkeä rooli

Pienpanimotoiminnan grand old man Pekka Kääriäinen on kansainvälisten kontaktiensa myötä kutsunut jo useana vuonna hienon joukon ulkomaalaisia oluttuomaroinnin konkareita Suomen Paras Olut -kilpailun tuomariston vahvistukseksi. Parhaimmillaan heitä on ollut tusinan verran, ja tänä koronan kurittamana vuonnakin Kääriäinen sai yhdessä Visit Finlandin kanssa houkuteltua paikalle kolme kokenutta oluen arvioijaa.

Brian Schlede, Harald Schieder ja Simonmattia Riva olivat kaikki ensi kertaa Suomessa arvioimassa oluita. Heidät pääsi yllättämään intohimo, jolla Suomessa olutta pannaan. Myös  nuorehkon olutkulttuurimme moninaisuus teki vaikutuksen.

– Olin ensi kertaa tuomaroimassa oluita Suomessa ja hyvin vaikuttunut siitä, miten laaja skaala kansainvälisiä oluttyylejä oluentekijöillänne on hallussa, samoin kuin perinteisistä oluista. Kaikki maistamani oluet olivat selvästi ammattilaisten tekemiä ja niissä maistui pikkutarkka osaaminen, Harald Schieder ylistää.

Ensimmäisenä päivänä hapan- ja marjaoluiden alkukarsintaan päätynyt Simonmattia Riva myöntää yllättyneensä niiden suuresta määrästä, olihan näitä oluita reilusti yli 30 näytettä. Vehnäoluiden sarjassa ilahdutti erittäin hyvä taso.

- Yllätyin, miten hyviä vehnäoluita sain maistaa, onhan saksalaistyylinen vehnäolut hyvin vaikea oluttyyli toteuttaa. Toisaalta pils-sarjan taso kaipasi yleisesti kohotusta, Simonmattia Riva sanoo.

Finaalituomaristo kymmenen erilaisen oluen edessä

Semifinaalitulosten selvittyä kokoontui finaalituomaristo, jossa oli mukana ravintolaväkeä, kaupan edustaja, kuluttajia, oluentekijä sekä jokunen olutkirjoittaja. Erityisen arvokkaan panoksen kilpailun kannalta antoivat ulkomaalaiset tuomarivieraat, joille mikään oluttyyli ei ollut vieras.

Finaalituomariston puheenjohtajana toiminut Mariaana Nelimarkka halusi luoda hyvän alustan keskustelulle ja taata, että kaikkien näkökannat pääsevät esiin. Kun jokainen tuomari oli maistanut kaikki kymmenen finaaliolutta, työskentely eteni keskustellen. Toiveena oli, että erityisen hyvät tai tasokkaassa seurassa heikommaksi jäävät oluet nostettaisiin esiin.

Pöydän ääressä oli niin kokeneita tuomareita kuin ensikertalaisiakin, mikä näkyi kommenttien moninaisuutena. Saksalaiset tuomarivieraamme toivat keskusteluun selkeät näkemykset siitä, mitkä oluista edustavat erinomaisesti tyyliään.

– Finaalikierroksesta teki vaikean oluiden yksilöllinen ja persoonallinen olemus. Jokainen olut oli omassa kategoriassaan hyvä, mikä teki voittajan valitsemisesta erittäin hankalaa, Harald Schieder kommentoi.

Peräti 1,5 tuntia jatkuneen keskustelun päätteeksi olimme onnistuneet valitsemaan kuusi parasta olutta, ja siinä vaiheessa kaikkien tuomareiden kolme suosikkiolutta olivat yhä pöydässä. Melkoista yksimielisyyttä!

– Finaalituomariston keskustelu oli kilpailun historian pisin ja sitä oli järjestäjän puolelta nautinnollista kuunnella, koska keskustelun sävy oli positiivinen ja kaikki oluet käytiin läpi tarkkaan ja objektiivisesti. Juuri tämäntyyppinen keskustelu on hyväksi olutkulttuurille; jutellaan oluen mausta ja sen nautinnollisuudesta eikä alkoholiprosenteista, Anikó Lehtinen toteaa.

Aivan loppuun asti ei päästy keskustellen, vaan lopulta äänestettiin. Jokainen laittoi vielä kerran kolme parasta olutta järjestykseen, ja selvä voittaja oli löytynyt.

– Kaiken kaikkiaan tuomarointi Suomessa oli erittäin hyvä kokemus, ja finaalissa meillä oli huippulaatuisia oluita. Oma suosikkini olisi ollut savuinen lager, mutta voittaja oli oman tyylilajinsa täydellinen edustaja, Simonmattia Riva kommentoi.

Finaalituomaristoa miellyttääkseen oluen on siis oltava selkeä ja erinomainen tyylinsä edustaja. Todella usein Suomessa käydyissä olutkisoissa, niin Suomen Paras Olut -kilpailussa kuin yleensä vuosittain valittavan Helsinki Beer Festivalin Vuoden oluen valinnassakin, vahvoilla ovat savuiset, vahvat oluet. Tämäkin tuomaristo arvosti savuisuutta, mutta kantoiko se voittoon asti, se jää arvuuteltavaksi aina torstaihin 11. syyskuuta klo 15 asti. Silloin tulos paljastetaan Tampereen Suuret oluet – pienet panimot -tapahtumassa.

Spekulaatiot ovat käyneet railakkaina aina finaalipäivästä lähtien, jolloin julkistettiin kolme parasta olutta kustakin sarjasta. Kaikkien sarjojen voittajat ja koko kilpailun voittaja selviävät kuitenkin vasta torstaina Tampereella. Huuleni ovat sinetöidyt.