Suomalaisbaarit koronaturbulenssissa Espanjan aurinkorannikolla

Vielä maaliskuussa Espanjan Aurinkorannikon Fuengirolan kymmenissä suomalaisravintoloissa ja -baareissa meni lujaa. Luvassa oli kaikkien aikojen paras vuosi. Sitten iski korona ja koko Espanja suljettiin kuukausiksi. Into vaihtui alakuloon – mutta toivokin elää. Suomalaista ei helpolla lannisteta.

Kai Hahl.

Oli maaliskuun alku, aurinko porotti, rannalla huojuivat palmut tuulessa. Astelin avojaloin Fuengirolan hiekkarannalla vesirajaan aistimaan Välimerta. Suomen räntäsateet olivat etäinen muisto vain. En enää ihmetellyt, miksi yli 20 000 suomalaista halusi viettää talvensa Espanjan Aurinkorannikolla, useimmat Fuengirolassa.

Minä olin vain käymässä. Tehtäväni oli ottaa selkoa Fuengirolan, Aurinkorannikon sinivalkoisen kaupungin, suomalaisravintoloiden ja baarien meiningistä. Niistä ei ollut pulaa, sillä vilkkaassa turistikaupungissa bisnes kävi vauhdikkaasti.

En halunnut haahuilla hoomoilasena. Tein Fuengirolan salat tuntevan Kai Hahlin kanssa treffit suositun suomalaisravintolan Uuden Reflan terassille. Hahl muutti ensimmäisen kerran Fuengirolaan vuonna 1990. Hän perusti suomalaisia lehtiä Aurinkorannikolle tuovan ja jakelevan yrityksen. Homma toimi hyvin, kunnes internet tuli 2000-luvulla ja söi bisnekset.

Hahl muutti Suomeen, mutta veri veti Espanjaan uudestaan vuonna 2010. Nyt Hahl perusti erityisesti Fuengirolan suurta suomalais­yhteisöä palvelemaan kaksi yritystä, Aurinkorannikon Työvoimatoimiston ja Suomen Yrityskaupat.

Kova kilpailu suomalaisista

Maaliskuun iltapäivän auringossa Hahl kuvaili innostuneesti Aurinkorannikon mahdollisuuksia ravintola- ja baarialalle. Vuodesta 2020 povattiin kaikkien aikojen ennätysvuotta – ainakin Malagan lentokentän kävijämäärien perusteella.

– Kun tulijoita riittää, ravintoloita, baareja ja kahviloita myös myydään ja ostetaan paljon. Kovaa kysyntää luo se, että moni tuntee alaa vain asiakkaan ominaisuudessa, tekee kaupat ja alkaa pitää paikkaa ilman kokemusta. Eniten sokkokauppoja tekevät britit, jotka usein ostavat ”unelmiensa paikan” nettiku­vien perusteella, selvitti Hahl.

Hahl kertoi, että Fuengirolassa toimi alkuvuonna 2020 arviolta 35–40 suomalaisten omistamaa ravintolaa ja baaria. Monella niistä oli sama etu ja ongelma; nojautuminen suomalaisiin asiakkaisiin.

– Fuengirolassa suomalaiset viihtyvät maanmiestensä seurassa, mutta kilpailu asiak­kaista on kovaa, jopa raakaa. Hintoja poljetaan eikä katetta synny. Terveempi tie olisi saada liikeidea sellaiseksi, että kuka tahansa astuu ovesta sisään, Hahl arvioi.

Fuengirolaa Hahl kuitenkin piti vetovoimaisena kohteena, jossa voi menestyä, kun ensin hankkii tietoa, tutustuu paikalliseen byrokratiaan, käyttää asiantuntijapalveluja ostoprosesseissa, vuokrasopimusten teossa ja lupien hankinnassa.

– En kannusta ketään ryhtymään leikkiin omin päin. Vaikka kotimaasta olisi kokemusta, täällä toimitaan monissa asioissa eri lailla, muistutti Hahl.

Voimaa urheilusta

Lauri Pietikäinen ja Jaakko Kuusisto.

Parin seuraavan päivän aikana kuuntelin sinivalkoisia mietteitä ravintoloissa ja baareissa. Kaikki olivat innoissaan, mittarit näyttivät yläviistoon. Fuengirolan rantaraitin venesataman naapurissa sijaitsevassa Uudessa Reflassa oltiin tohkeissaan talon ruokalistasta ja ruoasta oli tullut muhkeasta urheilutarjonnastaan tunnetun ravintolan toinen vetonaula.

Alun perin brittiläisenä Reflectionina tunnettu ravintola sai suomalaiset omistajat vuonna 1999 ja nimen Refla. Sana Uusi tuli mukaan, kun omistajiksi tulivat vuonna 2007 Lauri Pietikäinen ja Marko Levander ja myöhemmin vuonna 2012 myös Jaakko Kuusisto Levanderin jäätyä toiminnasta pois.

– Olemme yhdistäneet urheilufanittamisen luontevasti järkihintaiseen ja hyvistä raaka-aineista tehtyyn ruokaan. Urheilu on oma intohimomme, jonka ympärille Uusi Refla on rakentunut. Jääkiekko yhdistää täällä olevia suomalaisia, MM-kisat ovat

meillä kiekkokauden huipentuma ja loppukevään piristysruiske. Oman lisänsä toimintaan tuo Malaga Fan Club Finland, joka kokoaa Malagan futisseuran suomalaiset fanit Uuteen Reflaan. Tavoitteemme on rento kaiken kansan olohuone, kertoi Kuusisto.

Uuden Reflan vahvuus oli Kuusiston mielestä hyvä ydinporukka keittiössä ja salissa.

– Osaavan henkilökunnan saaminen on Fuengirolassa haaste. Meillä on siinä asiassa käynyt tuuri. Kun väki viihtyy töissä, se välittyy saliin, kertoi Kuusisto.

Vitsi poiki kulttuuribaarin

Harri Savolainen ja Matleena Veijalainen.

Parin korttelin päästä rantaraitin hulinoista His Star Barissa tunnelma oli alkuillasta rauhallinen. Aika oli passeli tavata His Staria pyörittävä pariskunta Harri ”Hii” Savolainen ja Matleena Veijalainen ennen iltahulinoita. Nettisivuilla His Staria kuvailtiin ”rentona, hyväntuulisena, viihdekulttuurilla höystettynä seurusteluravintolana”, jonka ohjelmailloissa riitti tarjontaa livemusiikista stand upiin ja ravintolateatteriin. Runsas ohjelmatarjonta oli itsestään selvä vaihtoehto His Staria pitävälle pariskunnalle.

– Toimin itse vuosia Suomessa teatterissa sekä huippubändien tekniikkamiehenä. Matleenalla taas oli kokemusta taloushallinnosta, intohimoa kulttuuriin sekä hyvään ruokaan ja viineihin. Oma baari etelässä lähti liikkeelle alun perin vitsistä, mutta vuonna 2017 näimme lomareissulla tämän puolirempattuna olleen paikan. Päätimme tehdä vitsistä totta, kun brittiläisen vuokraisännän kanssa pääsimme neuvottelusopimukseen. Lähdimme liikkeelle intuitiolla, mutta luotimme siihen, että kokemus kantaa. Tunnen musiikkipuolelta henkilökohtaisesti paljon esiintyjiä, mikä kummasti helpottaa heidän saamista His Starin lavalle. Sekin auttaa asiaa, että esiintyjät voivat nykyään kiertää Fuengirolassa esiintymässä muutamassa muussakin suomalaispaikassa. Pistokeikka tulee turhan kalliiksi järjestää, Savolainen kertoi.

His Starissa ei pröystäilty neliöillä. Kapean salin etuosan täytti esiintymislava, muun tilan baaritiski ja kymmenkunta pöytää. Baarin edessä oli leveä jalkakäytävä, jonne mahtui terassipöytiä. Niillä on iso merkitys Fuengirolassa, missä terassikausi kattaa suuren osa vuodesta.

His Starin tarjonta perustui paljon suomalaisiin esiintyjiin, mutta lava ja ennen kaikkea sali haluttiin pitää kulttuurisena olohuoneena kaikille kulttuurinystäville.

– Tarjoamme tasokkaita tapaksia, olutta, viinejä ja cocktaileja, ne maistuvat kansallisuudesta riippumatta. Kilpailu täällä on sen verran kovaa, että tusinatuotteella ei pärjää. Pihistely ei kannata, esimerkiksi cocktaileissa ainesten on reilusti maistuttava. Laatu näkyy kaikissa pikkujutuissa, ja juuri se voi olla ratkaiseva tekijä menestymisessä, Veijalainen korosti.

Pizza-Pekkarisen monet puuhat

Antti ”Pizza” Pekkarinen.

Päätin kierroksen Fuengirolan kuuluisimpaan suomalaisravintolaan, Kukkoon. Sitä isännöi Aurinkorannikon Mr. Primus Motor, Antti ”Pizza” Pekkarinen. Lempinimensä Pekkarinen hankki paistamalla nuorena miehenä Suomessa noin 200 000 pizzaa. Koko kansan tietoisuuteen Pekkarinen pomppasi räväkän nuoriso-ohjelman Jyrkin yhtenä juontajana.

Vuonna 2005 Pekkarinen muutti Fuengirolaan, missä kasvava suomalaisyhteisö tarjosi ketterälle mediapersoonalle monia mahdollisuuksia. Pekkarinen lähti perustamaan yhdessä yhtiökumppaninsa Vesa Uusi-Kilposen kanssa ilmaisjakelulehteä Fuengirola.fi, Suomi-keskus Centro Finlandia, sen yhteydessä toimivaa matkatoimistoa sekä kolmen ravintolan kompleksia: viihteellistä Kukkoa, urheilubaari Roostersia ja pizzeria Giovannia.

Kukosta kehittyi vuosien saatossa Fuengirolan suomalaisille eräänlainen kantapaikka, joka tarjosi päivällä kohtuuhintaan lounasta, iltaisin à la carte -ruokaa ja elävää ohjelmaa suomalaisten huippuartistien voimin. Eikä käyntikertani muodostanut poikkeusta. Lavalle nousi loppuunmyydyssä illassa Pauli Hanhiniemi puoliakustisen Retkue-bändinsä kanssa. Ennen artistiaktia tapasin myhäilevän isännän äänipöydän ääressä.

– Huomasin Fuengirolaan muuttaessani, että täällä asuvat suomalaiset kaipaavat suomalaista viihdettä. Siitä tuli meille keino erottua kilpailijoista. Laskin, ettei halvalla kaljalla saa työlle katetta, eihän se onnistu Suomessakaan. Samalla hyvän ruoan kysyntä kasvoi, joten panostimme molempiin. Itse olen keskittynyt siihen, minkä osaan eli viihteeseen. Ruokapuolesta vastaa taitava ravintolapäällikkö Mika Väätäinen. Niin ruoan kuin juoman suhteen pyritään siihen, että kaikki tehdään huolella. Suomalaiset osaavat arvostaa sitä, että saavat laatua järkihintaan. Halpa viina ei villitse enää Fuengirolassakaan, Pekkarinen pohti.

Showtime! Isäntä Pekkarinen kuulutti illan artistin lavalle. Täysi sali nautti tutuista Hanhiniemen hiteistä yllättävän hillitysti. Monessa pöydässä syötiin samalla. Artistin lopetettua väki poistui vähitellen ja hymyssä suin. Iltakymmeneltä Kukossa oli jo hiljaista.

Innostuksesta alakuloon

Siirrytään tarinassa menneestä nykyaikaan. Pian Fuengirolasta lähdön jälkeen korona iski maaliskuun puolivälissä täydellä teholla Espanjaan. Vaikka tartuntojen määrä Aurinkorannikolla oli maan alhaisin, koko Espanja suljettiin kuukausiksi ruokakauppoja ja apteekkeja lukuun ottamatta. Ravintoloille sallittiin ainoastaan asiakkaille kotiin toimitettavat ulosmyyntiannokset. Fuengirolasta tuli hetkessä aavekaupunki.

Talouden sulku ja taudin tuoma turistikato on tarkoittanut Fuengirolalle taloudellista katastrofia. Kevään innostuneet tunnelmat ovat vaihtuneet epätietoisuuteen ja alakuloon, monen kohdalla konkurssiin. Kuvaavaa tilanteen vakavuudelle on, että 80 prosenttia Fuengirolan sadoista hotelleista oli lokakuussa suljettuina.

Talouden sulku ja taudin tuoma turistikato on tarkoittanut Fuengirolalle taloudellista katastrofia."

Otan meilillä yhteyttä keväällä tapaamiini suomalaisiin. Kellään ei mene hyvin, kuten arvata saattaa. Ripeimmin saan vastauksen Kai Hahlilta, jonka toimialat, yrityskaupat ja työvoiman välittäminen, ovat kokeneet koronasta kolhuja.

– Yrityskaupat ovat olleet jäissä. Kyselyjä tulee vanhaan malliin, mutta kauppoja ei synny, kun ostajat eivät pääse tai halua matkustaa Espanjaan. Ravintoloiden hintapyynnöt ovat nyt puolta pienempiä mitä ennen koronaa. Ravintolakaupoissa hintaa on vaikea määritellä, koska yrityksen tuottavuus on arvoitus ja ilman tuotto-odotuksia hintaa on paha pyytää. Kun asiakkaita ei ole, ravintola tai baari ei käy kaupaksi edes alennetulla hinnalla, kertoo Hahl.

Hahlin työvoimatoimisto vetää edelleen, uusia työntekijöitä on tullut Aurinkorannikolle koronasta huolimatta.

– Tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, mutta täällä on itse asiassa paikoin pulaa työntekijöistä, sillä työntekijöiden määrä on pienentynyt koronan ja irtisanomisten takia. Korona on vienyt minulta liikevaihtoa, mutta onneksi minulla on pienet kulut. Sulkukuukausina nautin oman kattoterassini rauhasta, Hahl kertoo.

Hahlin mielestä Espanjan viranomaiset ovat hoitaneet koronaa hyvin. Ravintolat ja baarit joutuivat sulun aikana lomauttamaan työntekijöitä. Valtio tuli vastaan maksamalla lomautusajalta palkan.

– Se auttoi varmasti eniten asiassa. Valtio ei ravintoloille ja baareille maksanut tukia, mutta yrittäjien ei ole tarvinnut maksaa sosiaali­maksuja joka kuukausi. Aurinkorannikko on kansainvälinen, varmasti talous lähtee reippaaseen nousuun, kun koronasta päästää vain eroon, arvioi Hahl optimistisesti.

Puoli vuotta ilman tuloja

Antti Pekkarinen sai tietää maaliskuussa maan sulkevasta sulusta median ja tilitoimiston kautta. Viranomaiset lähettivät tarkat ohjeet tilitoimistoille, jotka edelleen informoivat asiakkaitaan.

– Olimme viimeistä päivää auki enteellisesti perjantaina 13. maaliskuuta. Seuraavana päivänä kaikkien oli suljettava paikkansa. Aloitimme saman tien ruokien kotiin kuljetuksen. Annoksia meni sen verran, että pystyimme pitämään pari ihmistä palkkalistoilla. Näin kotiinkuljetuksen myös markkinointikanavana tulevaa silmällä pitäen. Varmasti saimme sen ansiota monia uskollisia asiakkaita, kertoo Pekkarinen.

Pekkarinen ei ole kokenut, että viranomainen kohtelisi ulkomaisia ravintolayrittäjiä eri tavalla kuin espanjalaisia.

– Saimme kansallisuudesta riippumatta valtiolta tukea lomautuksiin ja valtio otti taakan kantaakseen lomautusajan oheiskuluista. Itse sulkuajalta viranomaisten ohjeet olivat selkeitä, sen jälkeen ne ovat olleet melkoisen tulkinnanvaraisia, kertoo Pekkarinen.

Sulku päättyi kesäkuussa, mutta Pekkarinen piti ravintolansa kiinni ja teki niihin remonttia.

– Kesä on muutenkin täällä hiljaista, kun suomalaiset suuntaavat Suomen suveen. Aloitimme lokakuussa tarjoamalla lounasta. Kaikki muu mietitään sen jälkeen uusiksi, kun aika koittaa. Totta kai talous on ollut tiukoilla, jos puoli vuotta on eletty vailla tuloja. Ne, jotka tästä koettelemuksesta selviävät, ovat jatkossa vahvoilla tilanteen muuttuessa, arvioi Pekkarinen.

Koronasta voi Pekkarisen mielestä jotain oppiakin.

– Moni yritys on sen aikana digitalisoinut palvelujaan, niin mekin. Uskon, että Kukon verkkokauppa on tulevaisuudessa tärkeässä roolissa.

Sporttibaarissa ei luovuteta

Uuden Reflan Lotta´s dream -drinkki.

Sporttibaari Uudessa Reflassa ei lähdetty lyömään pitkän sulun aikana hanskoja tiskiin. Paikka avattiin heti, kun lupa siihen viranomaisilta irtosi.

– Viranomaiset ovat kohdelleet meitä samalla lailla kuin muitakin yrittäjiä. Verottajasta ei ole koronan aikana kuulunut oikeastaan mitään. Verotuotot ovat varmaan murto-osa siitä, mitä verottaja on alalta tottunut saamaan, arvioi Pietikäinen.

Pietikäinen harmittelee menetettyä kesän ja syksyn sesonkimyyntiä.

– Mitään tukia yritys ei saa, joten omillaan on pärjättävä. Jouduimme investoimaan 50 000 euroa paletin pyörittämiseen. Kaikki kulut on karsittu minimiin, joten enää tappioita ei pitäisi tulla. Olemme pystyneet maksamaan vuokrat ajallaan, joten vuokranantajaan välit ovat kunnossa. Tavarantoimittajat ovat myös ennallaan, tilauksemme ovat luonnollisesti pienemmät kuin aiemmin. Jatkamme säästöliekillä, kunnes ajat paranevat. Konseptimme toimii, sitä ei tarvitse muuttaa, kun paluu arkeen alkaa. Silloin tarvitaan myös lisää henkilökuntaa. Talven aikana tullaan näkemään ennätysmäärä konkursseja, mutta olemme päättäneet sinnitellä pystyssä, sanoo Lauri Pietikäinen.

Epätietoisuus rasittaa

Matleena Veijalainen.

Helmikuussa ei Aurinkorannikolla koronasta puhuttu juuri mitään eikä sitä osattu pelätä. His Starissa alettiin maaliskuun alussa desinfioimaan paikkoja ja tarjoamaan asiakkaille käsidesiä Suomesta saatujen uutisten perusteella. Arki jatkui totutun vauhdikkaasti. Vielä 11. maaliskuuta Mikko Vaismaa veti stand upia täydelle salille.

– Kukaan ei osannut ennustaa, että vain muutamaa päivää myöhemmin koko maa olisi kiinni ja itse jouduin 62 päiväksi kotiin eristykseen. Kun sulku hellitti, oli mahdollisuus avata puolet terassista. His Starissa se tarkoitti kymmentä asiakasta. Siinä vaiheessa pistimme His Starin ovet lukkoon ja ajoimme Suomeen, muistelee Savolainen.

Savolainen jakaa kiitosta heidän asioitaan hoitavalle espanjalaiselle tilitoimistolle, jolta saatiin nopeasti tietoa. Tilistoimisto auttoi hankkimaan kaikki tuet, mitä haettavissa oli.

– Tilitoimisto antoi muun muassa ohjeita ja lomakkeen, jonka avulla saimme neuvoteltua vuokraisännän kanssa reilun vuokra-alennuksen neljäksi kuukaudeksi ja sovitellun vuokran loppuvuodeksi. Tilitoimisto hoiti suomalaiset työntekijämme työttömyysturvan piiriin ja haki meille palautuksia yrittäjän sosiaaliturvamaksuista, kertoo Savolainen.

His Starin tulevaisuus on hämärän peitossa.

– Käymme joka aamu kahvikeskustelun, että mitähän tehtäisiin? Epätietoisuus on rasittavaa eikä tuottamatonta baaria voi pitää loputtomiin. Seuraamme koronatilannetta tarkasti, vuodenvaihteeseen mennessä olisi ratkaisuja tehtävä, arvioi Savolainen.

Fuengirolasta keväällä koti-Suomeen lähteneistä suomalaisista vain osa on palannut. Tiukka talous vaikuttaa jäljelle jääneiden kulutustottumuksiin.

– Koronan vaikutus on raju Aurinkorannikolla, tuhojälkiä paikataan pitkään. Jos His Star saadaan auki, haluamme jatkaa meidän näköisenä pienenä ohjelma- ja viihdebaarina, Harri Savolainen kertoo. 

Julkaistu Shakerissa 4/20.

Tilaa Shaker!

Sulje mainos Tilaa Shaker