Sopiiko sherry ruokajuomaksi?

Sherryä on totuttu juomaan kuivana aperitiivina tai makeana jälkiruuaksi, mutta pärjääkö sherry kokonaisen aterian läpi ruokajuomana? Tätä on vaikeaa selvittää pelkällä kirjatiedolla, joten päätin kokeilla käytännössä. Helsingin Kampissa sijaitsevan Bar Cónin sherry ja ruoka -illallinen tuli oivaan väliin, joten lähdin toisen sherry-epäileväisen kanssa asiaa testaamaan.

Heti alkuun yllätyimme iloisesti, kun meille oli illallisen aluksi taiottu sherrystä kaunis ja maukas cocktail. Kuivan sherryn käyttäminen juomasekoituksissa on ainakin itselleni hieman vierasta, mutta vakuutuin ainakin vaaleanpunaisen alkujuomamme osalta. Ja miksikäs ei, kuiva ja hapokas sherry onkin erinomainen lisä aperitiiviin, kun sitä makujen puolesta ajattelee.

Alkuruokakokonaisuuteen kuului erilaisia espanjalaisia tapaksia, kuten erinomaisia sitrusoliiveja, paistettuja, hieman öljyisiä pikkukaloja ja kermaista valkosipulikeittoa. Tämän kaiken kanssa tarjottiin oljenvaaleaa, kuivaa fino-sherryä, jonka tuoksussa oli vihreää omenaa ja hieman mineraalinen, jopa suolainen aromi.  Olimme epäileväisiä, mutta juoma oli erinomainen pari niin kalan öljyisiin makuihin, oliivien suolaiseen happamuuteen kuin keiton kermaisuuteen. Sherry hupenikin nopeasti laseistamme ja ennen kuin olimme syöneet, lasi olikin tyhjä. Tämä oli erinomainen kokonaisuus. 

Väliruokana oli mureaa mustekalaa kasvisten ja korianterin kanssa. Tämän raikkaan ja merellisen annoksen kanssa tarjottiin tummemman toffeemaista oloroso-sherryä, jonka tuoksu oli makean toffeinen ja rusinainen, mutta maku kuiva ja hieman yksioikoinen. En erityisesti pitänyt tästä sherrystä ja illalliskumppanini jakoi tämän tunteen. Mutta annoksen kanssa sherry parani selvästi, siitä sai irti varsinkin mustekalan kanssa monimuotoisempia aromeja ja makea tuoksu vastasi hienosti korianterin mausteisuuteen. 

Pääruokina oli murennettua perunaa ja punertavaksi jätettyä härkää paahdetun artisokan kanssa tomaatein ja yrtein maustettuna. Väliruuan kanssa tarjottua oloroso-sherryä tarjottiin myös pääruuan kanssa, johon se yllättäen sopikin, tosin tietyin varauksin. Peruna ja artisokka jättivät tämän toffeelta tuoksuvan mutta kuivan sherryn hieman kaksiulotteiseksi, mutta asia muuttui, kun päästiin käsiksi lihaan ja sen kanssa tarjoiltaviin paahdettuihin tomaatteihin. Koko sherryn olomuoto muuttui täysin: tuoksuun tuli lisää hedelmäisyyttä ja maku muuttui monivivahteisemmaksi ja makeammaksi. Tämä kuivahko sherry sopi nähtävästi parhaiten joko merellisten makujen kanssa tai makeankirpeiden kasvisten ja punertavan lihan kera. Kokonaisuus oli yllättävän herkullinen. 

Viimeinen sherry ja ruoka -pari oli syntisen suklainen kakku, vadelmasorbettia ja makeaa cream-sherryä. Tämän parin olin jo maistanut monta kertaa ja tiesin sen toimivan, kyseessä oli tietynlainen klassikkokin. Ja olihan se hyvää, ei voi kieltää – illalliskumppanikin nyökytteli päätään hyväksyvästi. 

Kokonaisuutena pidimme eniten vaalean kuivan fino-sherryn yhdistämisestä erilaisiin ruokiin, se oli hienostunut aromiltaan ja antoi eniten myös ruuan loistaa. Sherryn hennosti hedelmäinen ja hapokkaan mineraalinen aromi antoi hyvän vastapainon sekä ruuan rasvaisuudelle, happoisuudelle, suolaisuudelle ja tuhtiudelle. Eli vaaleaa, kuivaa fino-sherryä voisi jopa suositella vaalean hapokkaan valkoviinin tavoin ruokapöydän moniottelijaksikin, kunhan sherryn määrän muistaa pitää kohtuullisena! 

 

Iltaa isännöi Gutierrez Colosian sherrytila, joten kaikki juomat olivat  tämän tilan tuotteita.

Anikó Lehtinen on ravintolataustainen juoma-vaikuttaja, lehtori, toimittaja ja olutkirjailija, joka opettaa elämys-alan opiskelijoita Laureassa, kirjoittaa väitöskirjaa oluesta ja toimii Suomen Baarimestareiden Kannattajayhdistyksen (FBSK) hallituksessa. Vapaa-aikanaan Anikó hengaa ravintoloissa, juo hyvää kahvia ja etsii uusia ilmiöitä.