Monissa ravintoloissa on siirrytty viineissä maantieteellisesti lähemmäksi Suomea ja listat koostuvat yhä enemmän eurooppalaisista viineistä. Omaan lohjalaiseen silmääni näyttää, että monessa Nordic Cuisine -ajattelua toteuttavassa trendiravintolassa ollaan toivuttu pahimmasta hypestä ja siirrytty edistämään aidosti suomalaista ruokakulttuuria. Tulee mieleen kysymys: miten on kotimaisten marja- ja hedelmäviinien laita? 

Mielenkiintoisen tästä aiheesta tekee, että ollaan siirrytty kaukomaiden viineistä eurooppalaisiin, sillä ne tukevat paremmin pohjolan makuja ja ovat pienemmän hiilijalanjäljen takia ympäristöystävällisempiä. Mikä tukisi paremmin meidän kotimaisista raaka-aineista valmistettuja ruokiamme kuin niistä valmistetut viinit? Ensimmäinen sommelierin märkä rätti läsähti juuri naamaani.

Suomessa on paljon taivaallisen hyviä ja monille muille maille eksoottisia marjoja, hedelmiä ja villiyrttejä, joista valmistetaan jo nyt upeita palkittuja viinejä ja likööreitä. Silti niitä ei löydy juuri minkään raflan juomalistoilta. 

Pidän alkuviinien ideologiasta, jossa viiniä on prosessoitu mahdollisimman vähän. Fiskarsin Ruukissa sijaitsevan Kuuran valmistama 41 days Apple Wine 2018 -alkuviini herätti mielenkiintoni, sillä heidän Ice Ciderit ovat ehdottomasti suosikkejani kotimaisessa alkoholiskenessä.

En ole viiniasiantuntija, mutta olen vaivihkaa tehnyt empiiristä tutkimusta lähipiirissäni alkuviineistä. Suurin osa heistä on vilpittömästi sitä mieltä, etteivät erityisemmin nauti alkuviineistä. Voisiko kotimaisista alkuviineistä saada lähitulevaisuudessa haastajia ulkomailla tuotettuihin? Kuuran lisäksi Noita Winery on ottanut myös koppia tästä tuottamalla alkuviinejä Fiskarsissa EU:sta luomuviljelijöiden käsin poimituista rypäleistä. 

Tiedostan, että muualta maailmasta saa erinomaisia ja arvostettuja viinejä, joita ei voida kotimaisista raaka-aineista valmistaa. Annetaan edes mahdollisuus tukemalla heitä, jotta meitä ei enää tunnettaisi pelkästään appelsiinimehusta valmistetusta kiljusta. Etenkin kun kotimaiset viinit ovat ottaneet huikean harppauksen laadullisesti ja brändit on rakennettu mielenkiintoisiksi.

Monet tuottajat ottavat kiinnostuneet vierailijat avosylin vastaan – miksi lähteä pidemmälle tutkimusmatkalle, kun emme tunne tarpeeksi hyvin Suomea ja sen potentiaalia monipuolisessa alkoholin tuottamisessa. Fantastisia esimerkkejä kotimaisten viinitilojen tuotteista ovat jo paljon mediassa esillä olleet Ainoa Wineryn tuotteet ja Suomen omenakaupungin eli Lohjan L’Omenan This is not a copy -omenalikööri. Mums.

Jos rafloissa ei anneta edelläkävijän esimerkkiä, niin kuinka ravintolapalveluiden tavalliset kuluttajat löytävät nämä herkut?