1990-luvulla Singaporessa korjattiin monia perinteikkäitä keskuksia ja rakennettiin uusia.  Vuokrasopimukseen sisältyy vesi ja jätehuolto. Siistit yleisövessat löytyvät myös. Kokeilu on ollut harvinaisen onnistunut ja tätä nykyä kuuden miljoonan asukkaan kaupunkivaltiossa on jopa satoja hawker-keskuksia. Ainoa negatiivinen puoli taitaa olla, että rajallisten myyntipaikkojen hinnat ovat nousseet sellaisiksi, ettei niihinkään aivan kenellä tahansa alkavalla yrittäjällä ole varaa.

Elokuussa Michelin-opas julkaisi erillisen Singapore–oppaan, jonka tämä ruokahullu maa ansaitseekin. Oppaaseen mahtui kolmisenkymmentä katuruokayrittäjää, joiden signatuuriannosten hinnat liikkuvat 3–10 euron luokassa. Singaporen huippuravintoloissa annokset maksavat 30-50 euroa kappale. Olipa hotellimme aulan kiinalaisravintolassa keisarillinen keittoviikkokin, jossa oli tarjolla myös perinteistä merihevostonickeittoa 115 euron annoshintaan. En uskaltanut tilata.

Hainanin kanaa 

Suosituin ja mielipiteitä nostattavin yksittäinen ruokalaji vaikuttaa olevan Hainanin kana: höyrystettyä tai grillattua kananrintaa kanaliemessä keitetyn riisin kera, mausteeksi viereen inkivääritahnaa ja chilikastiketta. Lisämaksusta listalta löytyvät kaikki kanan osat. Yksinkertaista mutta hyvää, juju on inkivääriin ja chiliin dippaamisessa.

Maistoin viikon aikana neljän eri yrittäjän kanaa. Eroja oli, pidin grillatusta enemmän. Kuuluisin, Maxwell Road Food Centerissä sijaitseva Tian Tian Hainanese chicken, jossa myös Ramsayn ja Bourdainin assistentit ovat jonottaneet, oli haalealla kanallaan pienoinen pettymys. Yleinen pääsääntö on, että pitkä jono on laadun merkki – itse jonotin annostani 35 minuuttia. Seuraava ruokamatka varmaan pitänee tehdä tuonne pienelle Hainanin saarelle Kiinan rannikolle.

Streetfoodia ja Michelin-tähtiä

Taksikuskimme suositteli Chinatownin ruokakeskusta. Singaporen suurimmassa hawkerkeskuksessa toimii 260 yrittäjää. Mukana myös Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle, joka palkittiin yhdellä Michelin-tähdellä. Keskus yleisesti oli ruuhkaisempi, tuoksuvampi tai haisevampi, nuhjuisempi ja sotkuisempi kuin muut vierailemani keskukset. Lähellä liikekeskustaa sijaitsee tyylikäs paviljonki, Telok Ayer Market, josta löytyy laaja tarjonta Aasian ruokia Japanista Intiaan.

Iltaisin kilpailu kovenee kojujen kesken ja eräänlainen pöytiintarjoilu alkaa toimia. Kun kerrot mitä haluat syödä, joku tuo naapuriyrittäjän ruokalistan, josta löydät toivomasi. Samalla kuitenkin juomamyynti tulee ensimmäiselle yrittäjälle. Englannilla pärjää mainiosti kaikkien kanssa, ja huomionarvoista oli, että työntekijät ovat osittain todella iäkkäitä. Ainakaan ikärasismia ei tunnu olevan samalla lailla kuin pohjoismaissa!

Singaporessa ei nälän yllättäessä tarvitse vartavasten lähteä näihin hawker-keskuksiin. Kaupungin kymmenistä ostoskeskuksista löytyy lähes jokaisesta kymmeniä ravintoloita ja kioskeja joka lompakolle. Jopa Singaporen lentokentälle on rakennettu hawkerkeskus, jonka hintataso yllättää positiivisesti.