Olen Ronja, 25-vuotias Haaga-Heliassa ruokatuotannon johtamista opiskeleva friidu, jonka stadilais-lohjalainen slangi tuo usein ihmisten pään päälle isoja kysymysmerkkejä. Lähipiiri on joskus pyytänyt minulta Ronja-suomi-Ronja-sanakirjaa, jotta vältyttäisiin silloin tällöin tapahtuvilta väärinkäsityksiltä.

Pienenä mukulana halusin olla ötökkätutkija tai maailman paras arkeologi, joten uskon kiinnostuksen journalismiin lähteneen tuolloin valtavasta tutkimisen halusta. Tutkiminen ja uuden oppiminen on tärkeää myös ruokatuotannossa – maailma kehittyy koko ajan, olemme yhä tietoisempia siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja miten muutokset vaikuttavat meidän sekä ympäristön tarpeisiin. 

Ensimmäisiä tärkeitä ruokaan liittyviä muistojani on, kun pääsin mukaan jänismetsälle. Jänö kainalossa metsästä takaisin mummolaan, jossa puuhella hohkasi kuumana ja pata odotti keittiön pöydällä päivällä saatua saalista. Päivällisen aikaan tuvan täyttivät padasta nousevat aromit, jotka houkuttelivat nopeasti kaikki nälkäiset pöydän ääreen. Silloin jäi kasvamaan ajatuksen itu siitä, mitä haluan tehdä työkseni: saada ihmiset kerääntymään yhteen nauttimaan hyvästä ruoasta, samalla kunnioittaen raaka-aineiden alkuperää. 

Vapaa-aika kuluu usein jollain tavalla ruoan parissa. Syksyisin sienikori on usein kainalossa, talvella Masterchef Australia pauhaa televisiossa, keväisin luonnon herätessä eloon talviunilta on aika kaivaa villiyrtti-kirjat esiin ja kesää varten virveli on ihan vain varmuuden vuoksi viritetty jo tammikuussa. 

Ruoan parissa hääräämisen lisäksi matkustamisesta on tullut vuosien varrella tärkeä tapa tutustua eri maiden ruokakulttuureihin ja uusiin ihmeellisiin raaka-aineisiin. Kuitenkin lähivuosien ympäristöä koskevat hiilijalanjälki-kysymykset ovat laittaneet oman pään pienelle työmaalle. Vastapainoksi globaalille ajattelulle mietin myös, kuinka voimme mahdollisimman nopeasti varautua Suomessa kasvavaan turismiin niin että hyödymme siitä taloudellisesti, mutta joka kunnioittaisi upeaa luontoamme ja pitäisi ympäristömme kunnossa. 

Norjassa turismi kasvoi muutama vuosi sitten niin räjähdysmäisesti, että aluksi näytti siltä, ettei kehityksessä pysytä mukana. Viime vuonna haasteeseen vastattiin esimerkiksi rakentamalla pitkospuita suosituille vaellusreiteille, jotta reittien ympärillä oleva kasvusto saa tulevaisuudessa kasvaa rauhassa. Ruokamatkailun noustessa perinteisen matkailun rinnalle ei tule unohtaa, mistä raaka-aineet ovat peräisin ja ketkä niitä työstävät.

Tulevissa blogipostauksissani kerron, mitä ajatuksia harjoittelu Aromin, Eventon ja Shakerin toimituksessa on tuonut mukanaan.

Terkuin, 

Ronja Laakkonen