Puhetta oluesta Brysselissä

Oluella käyminen on kuin entisajan sosiaalinen media. Muun muassa tästä juttelimme panimoliiton puheenjohtaja Elina Ussan kanssa keväisessä Brysselissä, kun maistelimme lambiceja ja ihastelimme eurooppalaista olutkulttuuria.

Brysseliin kokoontui vastikään Euroopan olutväki kuulemaan ja keskustelemaan oluesta ja terveydestä Beer & Health –seminaariin, joka järjestettiin jo kahdeksannen kerran. Symposiumiin osallistui myös Panimoliiton puheenjohtaja Elina Ussa, jonka sain houkuteltua belgioluiden äärelle juttelemaan panimoalan näkymistä ja ennen kaikkea oluesta. Koska juteltavaa riitti, päädyimme tsekkaamaan kaikki kolme olutkuppilaa, jotka brittiläinen olutkirjailija, Good Beer Guide Belgium -klassikon toinen kirjoittaja Tim Webb meille vinkkasi.

Aloitimme La Brocantesta, jossa on kattava valikoima lambiceja ja kahvilamainen tunnelma. Lasiin valitsimme hyvin perinteisen lambicin, Geuze Girandin 1882 Black Labelin.

Elina Ussa, miltä maistuu?

"Tykkään happamasta (naurua). Tämä tuntuu aika kuivalta. Vähän kuin pölyinen auringonlasku. Puhdas. Vähän siiderimäinen. Hyvää tämä on, vaikka en ole kovin tottunut villioluisiin."

Millainen oluenkuluttaja olet?

"Olen aina pitänyt oluesta. Kasvoin maltaantuoksussa, sillä isälläni oli mallastamo. Kotonani olut oli aina ruokajuomana ja sukuni kaikki naiset ovat oluenjuojia. Tykkään maistella erilaisia oluita, mutta huomaan palaavani aina lageriin. Minusta on vähän sääli, että lageria kohdellaan usein jotenkin toisarvoisena oluena."

Millaiset ovat näkymät panimoalalla Suomessa?

"Todella positiiviset. Juomakulttuurimme on kehittynyt hyvään suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kulutamme vähemmän alkoholia, sillä väkevien juomien myynti on laskenut, mutta olut kasvattaa markkinaosuuttaan.Toki meillä riittää vielä matkaa ”eurooppalaiseen” juomakulttuuriin. Suomessa on esimerkiksi Länsi-Euroopan alhaisin alkoholin ravintolakulutus. Siihen vaikuttaa etenkin kohtuuton verotuspolitiikkamme. Toivon, että meillä riittää nyt uskallusta normien purkamiseen!

Meillä on monta hyvää syytä olla ylpeä olutkulttuuristamme ja panimoalasta. Ketju aina pellolta lasiin asti on kotimaista työtä. Ruokakaupoissammekin alkaa olla jo hieno valikoima oluita. Varsinkin kaupungeissa on tapahtunut paljon hyvää muutosta. On ollut hienoa saada seurata toimialan kehitystä."

SEURAAVAKSI SUUNTASIMME Manneken Pis -patsasta kohti ja sen vieressä sijaitsevaan Poechenellekelderiin. Se on klassinen brysseliläinen baari, joka sijainnistaan huolimatta näytti houkuttelevan myös paikallisia. Kuppila oli sen verran ruuhkainen, että päädyin helppoon ratkaisuun, ja pyysin tarjoilijaa tuomaan meille jotain hänen suosikkiaan – belgialaista tietysti. Ja kappas vain, saimme jälleen Geuze Girardinea, tällä kertaa valkoisella etiketillä. Se eroaa mustaetikettisestä siinä, että se on suodatettu ja pastöroitu ennen pullotusta. Hyvää se silti oli. Siirryimme keskustelussa symposiumin teemaan.

Mikä on mielestäsi kiinnostavinta Beer & Health –symposiumin antia?

"Tutkimukset oluen mahdollisesta tehosta muistisairauksien ehkäisyssä, sillä väestömme ikääntyy ja muistisairaiden määrä kasvaa. Toki tutkimukset ovat vasta alkumetreillä, ja tarvitaan paljon lisätutkimusta. Mutta tähän mennessä löydökset ovat lupaavia.

Myös se on mielenkiintoista, että vaikka meillä on jo vaikuttavaa näyttöä alkoholin ja oluen kohtuukäytön tehosta esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä, monet terveysorganisaatiot ovat edelleen kovin jyrkkiä kannassaan eivätkä halua puhua alkoholin kohtuukäytön hyödyistä. Huoli alkoholin liikakäytöstä on toki perusteltua ja ymmärrettävää."

Mitä sanot siitä, että meille suomalaisille kohtuukäyttö olisi erityisen vaikeaa?

"Siitä en pidä lainkaan. Geeneihin viittaaminen on mielestäni vanhanaikaista. Ja vaarallistakin, sillä ”geenipuheella” voidaan perustella monia muitakin asioita, jos sille tielle lähdetään. Nykytutkimuksen mukaan ihmiselle on kehittynyt viehtymys alkoholiin evoluution myötä, sillä aikojen alussa ihmiset huomasivat, että ylikypsissä hedelmissä oli enemmän ravinteita. Ja käyneet hedelmät sisälsivät myös alkoholia. Mieltymys alkoholiin on siis pitkälti ”yleisinhimillinen” taipumus. Näin meille valaistiin symposiumin avajaispuheenvuorossa, jonka piti aiheesta syvällisen artikkelin National Geographiciin tehnyt toimittaja Andrew Curry."

Miksiköhän oluella on edelleen epäterveellisen juoman leima, vaikka viinistä puhutaan usein jopa terveyttä edistävän juomana?

"Niin, tämä onkin mielenkiintoista, sillä myös tämän vuoden symposiumissa tuli vahvasti esille, että vaikka alkoholin terveysvaikutuksista puhuttaessa yleensä viitataan viiniin, oluella on tutkimusten mukaan yhtä hyviä terveysvaikutuksia. Kenties jopa parempiakin, sillä olut tuntuu kompensoivan ruokavalion puutteita. Oluenjuojilla kun on taipumus syödä viininjuojia epäterveellisemmin. Ehkä sitkeisiin käsityksiin viinistä olutta terveellisempänä juomana vaikuttaa mediakin. Jutuissa on tapana mainita viinilasillinen ”sallittuna nautintona”. Olutta ei jutuissa yleensä mainita. Olut kuuluisi mielestäni ottaa osaksi terveelliseksi todettua Itämeren ruokavaliota samalla tavalla kuin viini on jo osa Välimeren ruokavaliota.

 

Mitä muuta symposiumista jäi mieleen?

"Ainakin se, ettei kannata unohtaa oluella käymisen positiivisia vaikutuksia henkiseen hyvinvointiin. Kollegani sanoi symposiumissa osuvasti, että oluella käyminen on kuin entisajan sosiaalinen media."

LOPUKSI SIIRRYIMME moderniin ja trendikkääseen käsityöolutravintolaan, Moeder Lambic Fontainasiin, jonne virtasi after work -väkeä ja olutturisteja. Elina Ussa valitsi vaaleiden oluiden ystävänä lasiinsa Valeir Blondin, joka on mehevä 6,5-prosenttinen belgiale, ja minä sain lasiini herkullista keltaviinitynnyrissä kypsytettyä lambicia.

Nautiskelimme juomamme quichen ja salaatin kera ja totesimme, että vaikka suomalaisissa ruokaravintoloissa on vielä paljon tekemistä olutkulttuurin suhteen, suunta on onneksi parempaan päin.

Brysselissä ilta alkoi pimetä ja ravintolat täyttyä. Oli aika siirtyä sulattelemaan olutsymposiumin antia hotellille. Katsokaas kun kohtuus ennen kaikkea.

Maria Markus – makuseikkailuja maailmalta metsästävä toimittaja ja videojournalisti sekä IBD Beer Sommelier.