Panimoravintola Beer Hunter's tunnetaan rohkeista kokeiluista ja korkeasta laadusta

Panimoravintola Beer Hunter's täyttää tänä vuonna pyöreät 20 vuotta. Se on yksi vanhimmista edelleen toimivista pienpanimoista Suomessa. Beer Hunter'sin filosofiaan kuuluu tehdä rohkeita kokeiluja ja hyvää olutta kustannuksia säästämättä.

Kun Beer Hunter's perustettiin vuonna 1998, pienpanimot olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keskittyneet isoihin kaupunkeihin. Vain harva porilainen jaksoi uskoa uuden ravintolapanimon mahdollisuuksiin, sillä koko kaupunki oli tukevasti Karhun reviiriä.

– Käytännössä se meni niin, että jos sulla ei ollut hanassa Karhua, niin ei ollut sitten yhtään mitään, muistelee panimon yrittäjä ja isäntä Mika Tuhkanen.

Suodatettuun peruslageriin tottuneet ihmiset jopa kauhistelivat oluita, jotka eivät olleet kullankeltaisia ja kirkkaita. Jotain vikaahan sellaisessa oluessa täytyi olla, josta ei heti nähnyt läpi.

Sitten tuli vuosi 2000 ja Helsinki Beer Festival, jossa Beer Hunter'sin seitsemänprosenttinen Mufloni Stout palkittiin festivaalin parhaana oluena.

Porilaisten asenteet muuttuivat yhdessä yössä.

VOITON JÄLKEEN ravintolaan alkoi tulla uusia ihmisiä. Asiakkaita oli skeittareista kukkahattutäteihin ja kaikki tilasivat palkittua Mufloni Stoutia. Ja se oli kaikkien mielestä hyvää.

– Vaikka sen ymmärtää, etteivät kaikki voi tykätä mustasta ja vahvasta oluesta, joka oli vieläpä aika runsaasti humaloitu, niin ne tykkäsivät silti. Pakko siitä oli tykätä, kun se oli kerran voittanut ja lehdissäkin kirjoiteltiin, Tuhkanen nauraa.

Vuosien varrella Mufloni-oluet ovat olleet kestomenestyjiä sekä Helsinki Beer Festivalilla että Suomen Paras Olut -kilpailuissa. Menestyksen myötä oluenjuojista on tullut entistä rohkeampia ja kokeilunhaluisempia.

Palkinnot ja kunniakirjat luonnollisesti myös lisäävät myyntiä. Beer Hunter'sin hevosenkengän muotoisen baaritiskin ylälaidassa niitä on jo melkoinen rivistö, joka täydentyi kahdella sarjahopealla viimeisimmässä Suomen Paras Olut -kilpailussa.

RAVINTOLAN peränurkassa on alkuperäinen panimo ja tislaamo. Täällä keittokoko on vaatimattomat 200 litraa ja käymiskapasiteettia  löytyy 2 200 litraa. Nykyisellään ravintolapanimo tuottaa enää viisituhatta litraa olutta vuosittain, joka kaikki myydään paikan päällä.

Uusi panimo valmistui vuonna 2014 parin kilometrin päähän Herralahden kaupunginosaan, siellä keittokapasiteettia on tuhat litraa ja käymiskapasiteettia muhkeat 26 000 litraa. Laitteisto on edesmenneen Karhupanimon peruja.

Kaiken kaikkiaan Beer Hunter's panee vuodessa 200 000 litraa olutta. Siitä riittää valtakunnalliseen jakeluun.

Ravintoloitsijana ja oluen valmistajana Mika Tuhkanen on päässyt seuraamaan aitiopaikalta suomalaisen olutkulttuurin kehitystä ja uuden sukupolven esiinmarssia. Nuoret porilaiset oluenystävät ovat ottaneet Muflonin omakseen ja ovat siitä silminnähden ylpeitä.

– Se kotiseutuylpeys, joka näistä nuorista asiakkaistamme välittyy, tuntuu minusta ihan älyttömän hyvältä. Mä olen ihan valmis jakamaan Mufloni-oluen kaikkien porilaisten kanssa. Se on sellainen asia, jota olisin toivonut jo silloin 1998, mies herkistyy.

BEER HUNTER'SIN ensimmäiset oluet, Mufloni Vaalea ja Mufloni Tumma, olivat kumpainenkin itsensä Boris Orlon käsialaa. Noihin aikoihin eläkkeellä ollut ylipanimomestari toimi useamman pienpanimon neuvonantajana.

Orlon kirjoittama resepti on edelleen Mika Tuhkasella tallessa. On helppo arvata, että se tulee olemaan jossain roolissa Beer Hunter'sin 20-vuotisjuhlissa.

Sittemmin porilaispanimo on opittu tuntemaan yhä rohkeammista kokeiluistaan. Esimerkiksi Mufloni Sorachi Flamber -olut sai taannoin OlutPOSTI-lehden kriitikolta Heino Tiilikaiselta täydet viisi tähteä.

– Beer Hunter'sin tumma ale on ensimmäinen lasiini osunut tumma olut, jossa on käytetty Sorachi Ace -humalaa, Tiilikainen kirjoittaa.

Hyvä olut ei synny kuitenkaan pelkällä Pelle Peloton -asenteella, vaan sen taakse vaaditaan rautaista panimo-osaamista ja raaka-aineiden hallintaa. Rohkeat kokeilut ovat Mika Tuhkasen mukaan koko panimotoiminnan syvintä ydintä, ne antavat motivaatiota tehdä asioita entistä paremmin ja pitävät mielen virkeänä.

Kun hommaan lähtee, fokus on pidettävä kirkkaana. Parhaaseen lopputulokseen ei päästä, mikäli esimerkiksi raaka-aineiden käytössä kitsastellaan.

– Emme ole koskaan laskeneet, kuinka paljon olut saa maksaa. Käytämme raaka-aineita juuri niin paljon kuin kukin olut tarvitsee, vaikka esimerkiksi humalan hinta on noussut viime vuosina jyrkästi.  

MUFLONI on nimitys, jolla kutsutaan villejä lampaita. Niiden sileä turkki on yleensä kesällä lyhyt ja punertava, talvella paksumpi ja cäriltään tummanharmaa tai mustanruskea.

Suomessa mufloneita elää seitsemällä rannikon saarella noin 150 yksilöä. Vuonna 1949 porilainen lääkäri Aaro Sarén toi kolme muflonia, kaksi emää ja Alfred-pukin, Luvian edustalle Säpin majakkasaareen. Nykyään saarella elää noi 50 muflonin lähes luonnonvarainen populaatio, ja juurikin Säpin mufloneiden mukaan Beer Hunter'sin oluet ovat saaneet nimensä.

– Silloin alussa etsimme jotain eläintä, joka liittyisi Poriin. Kun kerran karhu oli jo varattu, löytyi sopiva yhteys Säpin mufloniyhdyskunnasta, Tuhkanen avaa tarinaa oluiden nimien takaa.

Koska oluen valmistuksen sivutuotteena syntyvää mäskiä voidaan käyttää karjan ruokinnassa ja rehuna, niin voisiko sitä kuljettaa Säpin saarelle talvisin, jolloin muutoin luonnonvaraisina eläviä mufloneita pitää ruokkia? Ajatus kiehtoo Mika Tuhkasta, mutta se ei taida olla mahdollista.

– En itse asiassa tiedä, voisivatko ne edes syödä sitä. Lisäksi saarella on myös ylämaankarjaa (skotlantilainen naudan alkuperäisrotu), joten mä luulen että ne söisivät kaiken mufloneille jätettävän mäskin.

Peter Tammenheimo on vapaa olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska