Onko IPAsta lagerin haastajaksi?

Craft Beer Winter Wonderland kokosi viikonloppuna lämminhenkiseen tapahtumaan Korjaamon täydeltä pienpanimo-oluiden ystäviä. Samalla keskusteltiin oluen – tai siis IPAn – tulevaisuudesta.

Onko IPA uusi lager, kysyi Anikó Lehtinen lauantaina panelisteilta. Asiaa pohtivat eri kanteilta Pien-olutkaupan myös NEIPA-boyna tunnettu Erkki Häme, CoolHead Brew’n pääoluentekijä Petteri Hänninen ja lontoolaisen Brew By Numbersin Jared Simonson.

IPA voi hyvin, ja se on yhä nousussa. Simonson arvioi, että puolet hanaoluista on tyypillisesti IPAa. Normitilanne on, että jopa hyvin tavalliset oluenkuluttajat, vaikkapa viisikymppiset asiakkaat, tilaavat IPAa. Siinä mielessä se vertautuu lageriin – sen kulutus on samankaltaista.

– Kun aloitin oluen juomisen, IPA tarkoitti jotain ihan muuta kuin nykyään. Oli tarina matkasta Intiaan ja niin edelleen. Nyt IPA on brändätty tarkoittamaan kaikkea, missä on humalaa, Petteri Hänninen kärjisti kuvaten muutosta britti-IPAn valta-ajasta jenkki-IPAn kauteen.

Erkki Häme muistutti, että IPA on iso siksikin, että sitä varioidaan niin paljon. Jared Simonson huomauttikin, että IPA on keksitty uudelleen niin monta kertaa, että on jo vaikea sanoa, mikä on se alkuperäinen. IPA-oluet ovat saavuttaneet ennenkokemattoman humalaluonteen! Jatkuva kehitys ja vaihtelevat tulkinnat ovatkin iso plussa IPAn elinvoimaisuudelle.

Juommeko olutta vai oluttrendejä?

Voivatko kansalliset makutottumukset vaikuttaa siihen, millaisia oluita ihmiset tykkäävät juoda? Hänninen tuumii, että koska olemme kahvinjuojakansaa, myös maultaan kohtuullisen katkera IPA toimii Suomessa.

Häme taas toteaa, että nykyään trendit liikkuvat niin huimaa vauhtia, ettei oikeastaan ole kyse mausta vaan trendeistä.

– Ei ole kyse pohjoismaisesta mausta vaan tänne tulleista trendeistä, Häme sanoi.

IPA = craft beer?

Anikó Lehtinen nosti keskusteluun myös isojen panimoiden IPAt. Mitä tunteita ne herättävät, onhan IPA niin pienpanemisen ydintä? Monille kuluttajille craft beer on yhtä kuin hyvä IPA.

Brew By Numbersin Simonson vahvisti, että IPA on edelleen pienpanimoskenen ytimessä.

– Mutta viisikymppinen pariskunta tilaamassa IPAa – sitä ei olisi tapahtunut viisi vuotta sitten. Isot panimot herättivät ihmiset IPA-buumiin. Käsityöläisyys on kuitenkin niin kaukana isoista panimoista, etteivät ne koskaan pääse samaan lopputulokseen.

Häme sanoi samaa:

– Isoilla panimoilla ei ole varaa tehdä IPAa samalla tavalla, se maksaa liikaa. 

Pienet tekijät erottuvat yhä erikoisemmilla IPA-versioilla – yhä mehuisemmilla ja sameammilla, korosti Hänninen tekijän ominaisuudessa. 

Yksi ero isojen ja pienten tekijöiden IPA-tyylien välillä tuntuu olevan juotavuudessa: mitä isompi panimo, sitä helpommin juotava IPA. Simonson totesikin, että haastavan oluen tekeminen ei varsinaisesti istu isojen talojen bisnesmalliin.

Jatkuvan kasvun tiellä

Brittimarkkinan hyvin tunteva Simonson totesi, että IPA-renessanssi ei ole vielä välttämättä saavuttanut huippuaan, eikä merkkejä kysynnän laskusta näy. 

– Poikkeuksen tähän tekee se, että miedompien oluiden kysyntä kasvaa, ja panimot työstävät keinoja saada enemmän makua matala-alkoholisiin oluisiin.

Olutkauppa Pienen kautta kotimaista olutmarkkinaa tarkkaileva Erkki Häme arveli craft beer -siivun yhä kasvavan.

– Suomalaiset ostavat yhä enemmän pienpanimo-oluita, ja IPA kasvaa yhä. Uskon, että se pysyy myydyimpänä pienpanimo-oluttyylinä. 

Petteri Hänninen muistutti, että ihmiset käyttävät alkoholia yhä vähemmän. Kuitenkin IPAa halutaan, ja hän uskoikin, että pienpanimoista isoimmat voisivat täyttää aukon: Pyynikin ja Fat Lizardin kaltaiset tekijät voisivat panna kymmenen miljoonaa litraa olutta – juuri oikeita tuotteita – ja täyttää tarpeen.

Onko IPAsta lageriksi?

Pitäisikö IPAsta edes tulla uusi lager? Panelistit ovat yksimielisiä: ei pitäisi. 

– Jos sameat IPAt olisivat yhtä yleisiä kuin lagerit, niistä tulisi tylsiä. Craft beerin kasvun syyt ovat kasvot, tarinat ja tuore olut, kaiken kaikkiaan on kyse enemmän craft beer -tyylistä kuin mistään muusta, Häme summasi.

Simonson korosti, että uudet tyylit ovat aina kiinnostavia.

– Pidän uusista tyyleistä, esimerkiksi lagerista, jossa humalalla on isompi rooli, tai belgityylinen ale voi olla hyvin humaloitu myös. Hyvin tehty olut on aina hyvää!

IPAn, tai ylipäätään oluen, sameus on muuttunut pienpanijoiden tavaramerkiksi – se on ikään kuin tae siitä, että lasissa on käsityöolutta. 

– Olen samaa mieltä muiden kanssa, eivät sameat NEIPAt ole mihinkään katoamassa. Niillä on luonnetta, Simonson totesi.

Syrjäyttääkö joku tyyli lagerin? Ainakaan hapanoluista panelistit eivät povaa uutta lageria, ihan vain juotavuussyistä. Petteri Hännisen tulevaisuudenvisio on rohkea:

– Toivon että lager häviää! Toivon, että meillä on kaikilla naapurissa panimo, josta voimme ostaa (tuoreen) oluen.

Lämmin festivaalitunnelma

Korjaamon Vaunusalissa oli näytteilleasettajina 11 panimoa, joista neljä Suomesta ja loput muualta Euroopasta. Festivaalin järjestäjiin lukeutuva CoolHead Brew oli ainoa panimo, joka pääsi mukaan sekä kesä- että talvifestivaaleille, sillä periaatteena oli tuoda mukaan uusia tekijöitä.

Sonnisaari Oulusta, Tuju Lappeenrannasta ja Etko Brewing Helsingistä olivat kolme kotimaista vierasta. Malmö Brewing Ruotsista, Lervig Norjasta, Alefarm Tanskasta, AF Brew Venäjältä, Brew Your Mind Unkarista, Fuerst Wiacek Saksasta ja Brew By Numbers Britteinsaarilta täydensivät maisteluelämyksen. 

Festivaalille otettiin kerralla noin 500 henkeä, joten jonoiltakaan ei vältytty. Ennakkoliput oli myyty loppuun, eli suosio oli taattu jo etukäteen.

Happamien aika

Hapanoluista keskustelijat eivät veikanneet IPAn korvaajaa, mutta Craft Beer Winter Wonderlandin kaltaisen festivaalin maailmassa ne kyllä jylläsivät. Jos joku olut loppui kesken, niin ennen kaikkea harrastajia hurjasti kiinnostavat happamat. 

Festivaalin näytteilleasettajiksi kutsutut panimot olivat saaneet pyynnön tuoda perjantaille neljä olutta ja lauantaille toiset neljä olutta. Kaikki tämä mukailee naapurimaidemme kuulujen olutfestivaalien tyyliä: panimot kutsutaan mukaan, ja kuluttajille tarjotaan takuuvarmasti uutta maisteltavaa molemmille päiville. Ainoa ero Mikkellerin tai Tallinn Craft Beer Weekendin tyyliin olikin se, että suomalaisversiossa täytyy edelleen maksaa erikseen jokaisesta lasillisesta – naapureiden juhlissa ostetaan sisäänpääsy, johon sisältyy kaikki maistelu.

Esimerkiksi toisena päivänä lauantaina muutama tunti avaamisen jälkeen CoolHead Brew oli jo joutunut vaihtamaan alkuperäisen happamansa seuraavaan. Samoin viereisellä tiskillä Panimoyhtiö Tuju myi hujauksessa loppuun Cascade Gosensa. 

Paljon uutta maisteltavaa ihan läheltä

Panimot toivat talvisille minifestareille vaihtelevasti tuttuja tuotteita ja uutuuksia. Kaiken kaikkiaan makunystyröihini tekivät suurimman vaikutuksen panimot tuosta aivan läheltä. Esimerkiksi CoolHead Brew’n tekemä Tyrantti-yhtyeen nimikko-olut Kobra 2 oli aivan tuoreena maistettavana festivaaleilla, mikä sopikin samealle IPAlle loistavasti.

Erittäin vahva yllättäjä ja tasaisen hyvän rivin tarjoaja oli Herttoniemessä vasta syksyllä 2017 aloittanut Etko Brewing. Oluentekijä Jere Paajanen ystävineen on liikkeellä kotioluttaustalla, kuten niin moni muukin tuore panimo, ja onnistuu hyvin etenkin IPA-tyyppisissä oluissa. Korjaamolla oli tarjolla standardiversion ohessa muun muassa NEIPAa, DIPAa ja Brut IPAa. Panimon yksivuotis-IPA nautittiin nimellä Numbers Game. Toki tekijät olivat kokeilleet muitakin tyylejä, ja maisteltavina oli myös hapanta ja panimon ensimmäisiä tummia kokeiluja.

Graafikko Paajasen varmalla otteella syntyvät erinomaisesti Kallion hipsteribaareihin sopivat hanalätkät. Tölkkien ilme on vielä auki – panimo harkitsee kuluttajapakkauksiin ryhtymistä vielä tänä vuonna.

Kirjoittaja on vapaa olut- ja ruokatoimittaja.