Oluttasting x 3

Oluttapahtumien parhaimmisto on nykyään erikoistunutta – pieni on kaunista! Sama pätee tastingeihin: maistelu onnistuu, kun siinä on mietitty idea. Kävin syksyn mittaan kolmessa täysin erilaisessa maistelussa, joista jokainen oli omalla tavallaan onnistunut.

Maria Markus ja Jyrki Yli-Uotila.

Haikon kartanossa on perinteisesti järjestetty viini-illallisia. Muutama vuosi sitten ehdotin ravintolatoimenjohtaja Riitta Vesteriselle, että hän voisi toteuttaa olutillan samalla konseptilla. Kun oluen aika pikku kypsyttelyn jälkeen koitti lokakuussa, idea oli hiottu kivasti. Samalla korkattiin kartanon Kellarin uudistettu pub ja sen sali ja Kartanon IPA, helsinkiläisen Etkon Haikolle huolella panema nimikko-olut.

Beer & Buffet -illan aluksi olutsommelier Maria Markus veti leppoisan tastingin. Sen lomassa kävi ilmi, että iso osa paikalla olijoista oli elämänsä ensimmäisessä tastingissa. Markus sovitti sanansa niin, että jokaisella oli mahdollisuus oppia, mutta infoähkyä ei päässyt syntymään. Oluet hän oli valikoinut Olvin ja Servaalin valikoimista, joten tosiharrastajalle ne olivat pitkälti tuttuja.

Olutvalinnoilla oli merkitystä illan onnistumiselle: niiden kautta päästiin kiinni viiteen eri oluttyyliin. Lisäksi koko 50-päiselle osallistujajoukolle oli katettu oluen inspiroima buffet, jonka pariksi jokainen sai valita kaksi olutta. Maistelu jatkui siis luontevasti keskustellen pöydissä läpi aterioinnin.

Keittiöpäällikkö Jyrki Yli-Uotila oli innostunut oluesta valtavasti, ja tarjolla oli kansainvälisiä klassikkoruokalajeja oluella ryyditettynä. Oli tietysti myös juustot, joille erityisesti belgialaistyylinen ale sopi pariksi, ja suklaakakkua, jonka kanssa oli paikallaan tilkka portteria.

Ilta oli sen verran onnistunut, että se uusitaan jo helmikuun lopussa. Tällä kerralla maistelun vetää Anikó Lehtinen, kantavana teemana edelleen erilaiset oluttyylit ja niiden yhdistäminen ruokaan. Jos ensimmäinen kerta oli aloittelijoille, nyt iloinen joukko todennäköisesti etenee askelen syvemmälle oluen kiehtovan maailmaan.

Jaskan kaljat Bruuverin kausipruuvin vetäjänä

Jaakko Matikainen.

Suomen luetuimpiin olutbloggareihin lukeutuva Jaskan kaljat eli Jaakko Matikainen Joensuusta oli saanut houkuttelevan tehtävän: valita Bruuverin kausipruuviin mielenkiintoiset oluet ja esitellä ne kolmikymmenpäiselle harrastajajoukolle.

Matikainen käytti tilaisuuden hyväksi ja tilasi nettikaupoista sellaisia oluita, joita edes hän, kovan luokan harrastaja, ei ollut päässyt aiemmin maistamaan. Kaikki oluet olivat sellaisia, ettei niitä Suomesta saa, joten yksikään Matikaisen opetuslapsi ei jäänyt kylmäksi setin edessä. Matikaisen mukaan oli sattumaa, että jokainen olut valikoitui Yhdysvalloista.

Matikainen vakuutti heti taustatiedoillaan, ja jutusteli läpi tastingin todella mielenkiintoisesti USA:n pienpanimoskenen meiningeistä. Ei ihme, että kausipruuvista tuli jenkkitasting – yhdysvaltalainen craft beer on edelleen edelläkävijä monessa. 

Maistelu aloitettiin saisonilla. Alaskalaisen Anchorage Brewingin Nectarin salaisuus on hunaja, joka pehmentää makuja. Alaskan 42 pienpanimon joukossa Anchorage Brewing kuulemma erottuu tammitynnyrikypsytyksen ja Brettanomyces bruxellensis -hiivan käytöllä. Tässäkin oluessa bretta erottuu määräävänä tekijänä, enkä moiti sitä lainkaan.

Matikaisen sydän sykkii myös Belgialle, siksi hän valitsi mukaan monia oluttyylejä, jotka ovat leimallisesti belgialaisia. Pruuvin toinen olut oli The Lost Abbeyn Framboise de Amorosa, vadelmalla maustettu hapanolut. Tynnyrikypsytys ja useassa erässä lisätyt vadelmat saavat ihmeitä aikaan – tosin tällä kerralla ihmeeseen sekoittui myös etikkaisuutta. Kalifornialaispanimon tyyli miellyttää reittaajia: Framboise de Amorosa on Ratebeerin hapanolutlistalla sijalla 10.

Välillä Matikaisen jenkkiolutvalinnat veivät ajatukset Britannian suuntaan. Hän halusi maistattaa perinteisen IPAn kaikkien pirtelöiden jälkeen, jotka ovat vallanneet IPA-skenen. Cigar Cityn Warner Winter Winter Warmer ei nyt ollut se kaikkein perinteisin IPA, mutta mahtava elämys barley winen ja old alen hengessä. Matikainen kuvaili tätä jo talvikaudelle 2015–16 pantua olutta talvioluen prototyypiksi: vahvaa maltaisuutta ja prosentit, jotka lämmittävät poskia (10 %).

Neljäntenä panimona Matikainen marssitti esiin jälleen yhden uuden ajan klassikon, The Brueryn. Laseihin valutettiin White Mocha -nimistä alea, joka oli hämmentävän herkullinen yhdistelmä kaakaota, vaniljaa ja kahvia. Ja petollinen, yli 14 prosentin vahvuisena ei missään nimessä tuoppikaupalla nautittava.

Pruuvin päätti Oscar Blues Breweryn Ten Fidy Barrel aged -versiona, jota pidetään yleisesti imperial stoutien kärkikastina.

Olutvalinnat olivat persoonallisia, jokainen perusteltu ja craft-skenen kehitystä kuvaava. Oluet olivat lisäksi niin hyviä, että edes pyydettäessä en osannut nimetä yhtä suosikkiani. Matikainen itse oli tyytyväinen onnistuttuaan väistämään jenkkipruuvin mahdolliset sudenkuopat, ylihumaloidut IPAt. Sen sijaan hän tarjosi makuaistille tekemistä vahvojen makujen muodossa.

Bruuverin maistelut jatkuvat kerran kuukaudessa. Seuraavaksi paikan päälle kannattaa mennä piparin perässä, sillä Kampin Social Brewing Labissa valmistuu tammikuun alussa Pipari Brown Ale. Kasper Villa pani jouluisen brown alen some-äänestyksen tulosten innoittamana.

Marblen tulevaisuuden projektit Kippiksessä

Joe Ince.

Kippis-nimisenä uudestisyntynyt entinen Olutexpo tarjosi marraskuun viimeisenä viikonloppuna Kaapelitehtaalla lukuisia tastingeja. Maahantuojista Unique Drinks Finland oli tapahtuman tärkein kumppani, mitä tulee ohjelman järjestämiseen, ja sen Kaapelille tuomat panimot pääsivät esittelemään maisteluissa jonkin näkökulman, jota ei tiskillä ollut tarjolla.

Manchesterilaisen Marble Breweryn Mixed fermantation -teemaisen master classin veti rennolla otteella pääpanimomestari Joe Ince. Ince työskentelee äitinsä omistamassa panimossa, jonka päätavoite on tehdä pienellä skaalalla juotavaa käsityöolutta. Master class keskittyi kuitenkin panimon tulevaisuuden projekteihin.

Maistelujärjestys oli melko epäkonventionaalinen: aloitimme vahvalla imperial stoutilla. Joe Ince halusi esitellä oluen esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun mennään pieleen, mutta silti osutaan oikeaan.

Seuraavaksi maistoimme Solera-sarjan Sour blond alen, joka on panimon ensimmäinen kokeilu luoda Lambic-tyylistä hapanolutta. Hyvällä tiellä ollaan, 1. joulukuuta julkistettu olut oli tynnyrikypsytyksen ansiosta sopivan hapan ja silti pirskahteleva.

Tällaisen maistelujärjestyksen ansiosta pysyi mielenkiinto hyvin yllä, seuraavaksi nimittäin mentiin modernin bitterin suuntaan. Ince maistatti marraskuussa lanseeratun Iron Marblen, jonka makea maltaisuus on panimomestarin mukaan peräisin pohjoisesta, juotavuus etelästä.

Neljäntenä oluena maistoimme Blended Red Alen, joka oli maistelun ensimmäisen oluen tavoin collabo, tällä kerralla Zapaton kanssa. Flandersin tyyliin valmistettu hapahko punainen olut on saanut kypsyä viski-, rommi- ja punaviinitynnyreissä. Oluen mausteena käytetty hibiscus sai Incen hykertelemään.

Lopuksi maistoimme vielä Imperial Chocolaten, jota Ince luonnehti jouluolueksi. Tynnyrikypsytetyn oluen olemusta keventää merkittävästi appelsiinikuoren aromi, mainio raikas tumma tuttavuus!

Collabo-mieheksi tunnustautuva Joe Ince kävi myös Suomenlinnassa tekemässä yhteiskeiton, jota voi odotella maisteluun helmikuussa niin Suomessa kuin Marblen omassa taproomissa Manchesterissa.

Kirjoittaja on vapaa olut- ja ruokatoimittaja.