Hyvä Tuomas -kiertopalkinto myönnetään vuosittain henkilölle, joka on omalla toiminnallaan merkittävästi edistänyt suomalaista olutkulttuuria. Tänä vuonna keskusteluissa oli poikkeuksellisen paljon ehdokkaita, kaiken kaikkiaan noin 20 nimeä.

Helposti tai vähällä työllä palkintoa ei tule. Käytännössä Hyvien Tuomaiden kabinetti on suomalaisen olutkulttuurin Hall of Fame.

Palkinto ideoitiin lamavuosina

Kiertopalkinnon juuret juontavat 1990-luvun alkuun, jolloin helsinkiläinen olutseura Mallassauna esitti Suomen itsenäisten olutseurojen liitolle ajatuksen uuden palkinnon perustamisesta. Pienen väännön jälkeen päästiin tuumasta toimeen, joskin palkintoa myös kritisoitiin liian kaupallisena ja turhanpäiväisenä.

Ensimmäisenä palkittiin sahdintekijä Pekka Kääriäinen vuonna 1994. Olli Majanen on järjestyksessään 29. Hyvä Tuomas -arvonimen haltija.

Jokainen Hyvä Tuomas saa nimensä kiertopalkintona toimivan 10-litraisen oluttynnyrin kylkeen. Kyseessä on vuonna 1994 Tallinnasta noin 200 markalla ostettu tynnyri, johon on lisätty yksi vanne. Vuosien saatossa tynnyrin jalusta on kadonnut ja pinta jonkin verran kolhiintunut.

Kannukset ravintolatyöstä

Olli Majanen, 54, on ansioitunut käytännön työssä ravintolatyössä apupojasta johtotehtäviin. Tällä hetkellä hänet tapaa Bryggeri Helsingistä, jossa Majanen on sekä ravintolapäällikkö että omistajayhtiön Rakuuna Olut Oy:n toimitusjohtaja.

Työt ravintola-alalla Majanen aloitti vuonna 1983 Tampereella, mutta siirtyi vuosikymmenen puolivälissä Helsinkiin.

Pysyvän suunnan uralleen mies sai luotsaamassaan ravintola Angleterressä lokakuussa 1990, kun siellä julkistettiin Michael Jacksonin Suuren olutkirjan suomenkielinen laitos. Samalla syntyi myös intohimo brittioluisiin, ja suhde on uran varrella entisestään syventynyt.

– Se uusien oluiden kirjo ja itse kirja värikkäine kuvineen ja kiehtovine tarinoineen alkoi kiinnostaa ja avasi tietä tulevaan, Majanen sanoo.

Olutliikkeen pioneerit muistavat Majasen myös Annankadun William K.:sta, jossa hän nuorena ravintolapäällikkönä pokkasi Panimoliiton Vuoden Olutravintoloitsija -tittelin jo vuonna 1994.

– Se oli neitseellistä aikaa, kun kaikki uusi oli kiinnostavaa. Suomi ei vielä ollut EU:ssa, joten kaikki uutuudet ja erikoisuudet piti tilata Alkon kautta. Myös palvelukulttuuri muuttui ja vuorovaikutus asiakkaiden kanssa lisääntyi, mies muistelee.

Brittioluet lähellä sydäntä

Majasen mukaan brittiläisessä olutkulttuurissa parasta ovat pitkät perinteet, joista myös uuden aallon käsityöpanimot ammentavat ideoita.

– Itsenäisyyspäivän tienoilla olin edellisen kerran Lontoossa. Siellä minuun tekee suuren vaikutuksen, että mielenkiintoisimmissa ravintoloissa perinteinen real ale -kulttuuri kulkee käsi kädessä ja täydellisessä harmoniassa craft beer -skenen kanssa.

Olutmaailman uusi aalto voi siis parhaimmillaan rikastuttaa jo ennestään vahvaa panimo- ja pubikulttuuria ja samalla tuoda uutta asiakaskuntaa.

– Eniten minua ilahduttaa, että craft beer -buumi on tuonut uudenlaisia nuorempia kuluttajia oluen pariin. Mielestäni kulttuurin pitääkin uusiutua, jotta se edelleen kukoistaisi ja säilyisi elinvoimaisena.

Nimikko-oluekseen Majanen valmistaisi englantilaisen bitterin, best bitterin tai ESB:n.

– Niin sanotut isot oluet herättävät suuria intohimoja, mutta itse olen sen verran anglofiili, että kyllä se sinne Britannian suuntaan menisi.