Neljättä kertaa järjestetty Olutsatama kokosi kahden päivän aikana yli 7 300 oluenystävää Jyväskylän satamaan. Olutsatama saattaa hyvinkin olla Suomen paras olutfestivaali, ainakin panimoiden mielestä.

Miksikö? No siksi, että niin maksavien asiakkaiden kuin töissä olevan henkilökunnankin viihtyvyydestä on huolehdittu viimeisen päälle.

– Koskaan tai missään ei ole ollut niin valmista kuin täällä, kiittelee Fat Lizardin osakas Tuomas Koskipää ja sanoo, että Olutsatama on festivaalien ylivoimainen ykkönen.

– Täällä on todella hyvä yhteishenki, ja yleisökin viihtyy, Level Elevenin Tuomas Nieminen säestää.

Festivaalialueella riittää tilaa, istumapaikkoja ja telttakatoksia yllin kyllin. Myös tiedotus vaikkapa lipunmyynnin ruuhkautumisesta toimii esimerkillisesti. Panimohenkilökunnalle on tarjolla oma taukotila ja wc.

– Olemme tehneet paljon tutkimustyötä ja kiertäneet eri tapahtumissa ulkomaita myöten. Olemme myös kiinnittäneet paljon huomiota erilaisiin yksityiskohtiin, joten on kiva kuulla, että olemme onnistuneet, myhäilee tapahtumajohtaja Roosa Pihlajamäki.

Paikalliset paraatipaikalla

Välittömästi sisäänkäynnin jälkeen katse löytää kolmen pienen jyväskyläläispanimon yhteisen teltan. Näistä Hangaround & Nobody Brewing sekä Aalto Panimo toimivat kiertolaispanimoina, Panimoyhtiö X:llä on omat tilat Jyväskylän Palokassa.

Pienten panijoiden, kuten tapana on, taustat ovat syvällä kotiolutmaailmassa. Hangaround & Nobodyn ominta aluetta ovat pienellä twistillä tehdyt pale alet, sellaiset tietyllä tapaa pienpanimoiden entry level -oluet. Mutta mikä tärkeintä, maut ovat kohdillaan.

Aalto Panimo pyörii neljän kaveruksen voimin. Aallon oluet eivät loista yllätyksellisyydellä, mutta jokainen maistamani olut oli tasapainoinen ja helposti juotava oman tyylinsä edustaja.

Panimoyhtiö X jatkaa melkeinpä samaa linjaa, mutta heidän oluensa pannaan omalla itse rakennetulla laitteistolla. Oivaltavasti nimetyt tuotteet herättävät kiinnostuksen, ja jokaista maistamaani olisin hyvin voinut ottaa toisenkin annoksen.

Happamien lumo

Jokunen vuosi sitten arvelin, että happamien oluiden suosio ei kestä, vaan hiipuu vähin äänin pois. Voi kuinka väärässä olinkaan! Olutsatamassa lähes jokaisella panimolla oli hanarivistössään vähintään yksi hapanolut, monilla useampikin. Ja kysyntää, sitähän riitti.

Hapanoluiden apostoli ja Hiisi-panimon osakas Mika Oksanen uskoo, että happamien suosion salaisuus piilee raikkaudessa ja makujen monipuolisuudessa.

– Jos mennään vähän syvemmälle, niin tietynlainen makujen kompleksisuus viehättää ihmisiä, ja etenkin hapanoluissa vain mielikuvitus on rajana.

Fiskarsin Panimon olutmestari Jari Leinonen puolestaanhuomauttaa, että happamuus on ihmisille jo valmiiksi tuttu maku, joten kynnys kokeilla uutta ei ole kovin korkea.

– Eivätkä hapanoluet myöskään ole pelkkiä kesäjuomia, vaan niitä riittää jokaiseen vuodenaikaan.

Tekijän kannalta hapanoluissa on haasteellisinta niiden vaatima aika. Esimerkiksi nykyaikainen kattilahapatus vie sekin jo kaksi päivää, mutta kun lähdetään pelaamaan bakteereilla ja villihiivoilla, valmista tuotetta saadaan odottaa jopa useita vuosia.

– Pitkä aika osaa myös palkita, koska sitä kautta tulevat kaikkein monipuolisimmat aromit, sanoo Leinonen.

Hyvistä parhaat

Päivän aikana ehdin maistella 30–40 eri tuotetta. Kaiken kaikkiaan taso oli korkea, eikä joukkoon mahtunut kuin pari heikompaa esitystä.

Kun tasaisesta joukosta valitsee muutaman ylitse muiden, kyse on kirjaimellisesti makuasioista. Omissa kirjoissani kanteen pääsi tällä kertaa moderni klassikko Tuusulasta.

Vaikka Maku Brewing ei ehkä brändinä ole kaikkein innovatiisimmasta päästä, niin hyvät ja tasalaatuiset oluet siellä osataan. Kaksi sanaa, jotka mielestäni parhaiten kuvaavat Makun filosofiaa, ovat juotavuus ja raikkaus. Siitä loistavana esimerkkinä Olutsatamassa nauttimaani panimotuore Maku IPA.

Toffeista maltaisuutta, kypsää hedelmäisyyttä, männynneulasia ja pihkaa, sekä sopivan raju humalan puraisu. Tasapainoinen ja nautinnollinen olut ilman turhia kikkailuja.

Toinen kunnolla säväyttänyt olut löytyi Kanavan Panimon tiskiltä. Panimoyhtiö Tujun kanssa yhteistyössä pantu Pihta India Pale Lager oli kuin juhannusyön lempeä rakastaja rannalla havupuiden siimeksessä. Leveää havuisuutta ja sielukasta pihkaisuutta riitti, aromihumaloinnissa ei pihtailtu.

Festivaalin iloisin yllätys ei kuitenkaan löytynyt oluiden joukosta, vaan se oli Tornion Tislaamon Lójhtu Gin, pullollinen ehtaa Lapin taikaa. Maistoin juomaa sellaisenaan; se oli ihastusta ensi siemauksella. Nautinnollisen pehmeä ja puhdas maku vei ajatukset kauas Lapin erämaihin.

Lójhtu-nimi on kirjoitettu pulloon foneettisilla aakkosilla. Se tulee vanhahtavasta loihtu-sanasta, joka torniojokilaakson murteissa tarkoittaa loitsua.

Tornion Panimon toimitusjohtaja Kaj Kostiander kertoo, että idea ginin tislaamisesta kypsyi pikkuhiljaa kaiken muun ohessa. Tavoitteena oli tehdä maailman paras gin ja maustaa se kokonaan Lapin luonnosta kerätyillä kasveilla. Siinä melkein onnistuttiin.

– Yhden kanssa jouduin luovuttamaan. Mukana on tuoretta sitruunankuorta, koska toivomaani sitruksisuutta ei saanut lappilaisista kasveista, mies harmittelee.

Lójhtu Gin oli nyt ensimmäistä kertaa laajan yleisön saatavilla. Jatkossa sitä on tarkoitus tehdä tutuksi korkeatasoisissa cocktail-baareissa ja Lapin matkailukeskuksissa.