Olutfestivaalien vuosi 2016

Tänä vuonna pääkaupunkiseudulla järjestettiin ennennäkemättömän paljon olutfestivaaleja. Isot ja perinteikkäät kuten HBF ja SOPP saivat rinnalleen useita ensikertalaisia. Summaan tässä parhaiten mieleeni jääneet olutjuhlat.

KAIKEN KAIKKIAAN festivaalitarjonta yllätti positiivisesti. Erityisen iloisia yllätyksiä olivat ensimmäistä kertaa järjestetyt Craft Beer Helsinki ja OtaOlut.

Perinteiset SOPP, HBF ja Syystober olivat iskussa samoin kuin useat ravintoloiden järjestämät teemaviikotkin, joista isoimman vaikutuksen tekivät HOK-Elannon Finnish Craft Beer Revolution ja Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikot.

HETI ALKUVUODESTA Bryggeri Helsinki toi tarjolle peräti 60 virolaista käsityöolutta. Toista kertaa järjestetty teematapahtuma kasvoi vuoden takaisesta yli tuplasti. Bryggeri Helsinki valmisti myös yhteistyössä Põhjala-panimon kanssa suomalais-virolaisen Union Imperial Pils -oluen.

Seuraavana oli vuorossa maaliskuun puolivälin jälkeen pidetty ViiniExpo, jossa tänä vuonna oli viinien oheilla esillä runsaasti käsityöoluita. Messutapahtumassa oluet kuitenkin jäivät lapsipuolen asemaan – toivottavasti ne nostetaan tulevina vuosina yhä vahvemmin viinien rinnalle.

Huhtikuussa jo 18. kertaa järjestetyllä Helsinki Beer Festivalilla juhlittiin 500-vuotiasta Reinheitsgebotia. Festivaalin teemamaa oli luonnollisesti Saksa. Itselleni HBF on perinteisesti ollut lähtölaukaus kevääseen, niin tälläkin kertaa. Tuttua ja turvallista pubimeininkiä, hyviä oluita ja paljon tuttuja kasvoja tiskien molemmin puolin.

SUURET OLUET, PIENET PANIMOT eli tuttavallisemmin SOPP on lunastanut paikkansa oluenystävien tärkeimpänä kesätapahtumana. Lahdessa ja Helsingissä festivaali on pidetty jo yli kymmenen kertaa, perinne jatkui myös tänä vuonna. Lisäksi SOPP vieraili toukokuussa Tampereella ja elokuussa Jyväskylässä.

Helsingin SOPPin yhteydessä järjestettiin Suomen Paras Olut -kilpailu. Itse olin mukana tuomaristossa sekä alkukilpailussa että finaalissa. Kilpailun sisäpiirin tunnelmia voi lukea Shaker-lehden blogista täältä ja Suomen parhaana oluena palkitusta Beer Hunter's -panimon Mufloni Pilsistä täältä.

Kilpailun voittajaoluet palkittiin näyttävässä Olutgaalassa elokuussa. Bryggeri Helsingin keittiöpäällikkö Ali Suviala oli loihtinut upean gaalaillallisen, jossa jokaisen kilpailusarjan voittajaolut pääsi kunniapaikalle.

CRAFT BEER HELSINKI kokosi Helsingin Rautatientorille 23 mielenkiintoista panimoa eri puolilta Eurooppaa ja Yhdysvalloista. Euroopan nousevista olutmaista mukana olivat Viro, Espanja, Puola ja Portugali.

Oluiden annoskoot (1,5 ja 3,0 dl) osuivat nappiin samoin kuin hinnoittelu, joka oli useimmilla tiskeillä kolme euroa pieneltä ja kuusi isolta annokselta. Ostotapahtuman nopeus, tarjonnan monipuolisuus, vesipisteiden ja lasinpesupaikkojen määrä sekä palvelun ystävällisyys ansaitsevat kaikki kiitoksen.

Erityisen hyvin oltiin onnistuttu ruokatarjonnassa, joka oli yhtaikaa konstailematonta, toimivaa ja kunnianhimoista. Tarjolla oli oluiden kanssa yhteensopivaa modernia katuruokaa kuten nuudeleita ja katkarapua (8 €), nyhtökauraburgeria (10 €) ja savustettua porsaan kylkeä (9 €). Oma suosikkini oli ravintola Ilon kotitekoinen lihapiirakka (5 €).

Mutta.

Tiedotuksen puute ja lipunmyynnin hitaus suututti niitä satoja ihmisiä, jotka odottivat pahimmillaan toista tuntia pääsyä puolityhjälle tapahtuma-alueelle. Jonot muodostuivat heti festivaalin avauduttua, koska pääsylippujen lisäksi ovella myytiin ladattavia maksukortteja.

Craft Beer Helsinki epäonnistui samassa missä niin moni muukin kesätapahtuma. Festivaalien helmasyntinä tuntuu olevan tarve luoda kaikille oma maksujärjestelmänsä, vaikka nykytekniikalla ostot onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella.

Craft Beer Helsingin maksukorttijärjestelmä oli asiakkaan kannalta täysin turha ja keinotekoinen, mutta se lienee ajateltu osana liiketoimintaa, koska korteille ladattua ja käyttämättä jäänyttä arvoa ei lunastettu takaisin. Miksi ihmeessä eri festivaalien pitää keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas? Toivottavasti tästä älyttömyydestä päästään eroon jo ensi kesään mennessä.

UUTENA FESTIVAALITRENDINÄ tuntuisi nousevan esiin olutravintoloiden tai panimoiden yhdessä opiskelijajärjestöjen kanssa järjestämät minifestarit. Näistä ensimmäisenä tulikasteensa sai Espoon Otaniemessä syyskuun lopulla pidetty Ota Olut.

Ajatus lähti liikkeelle opiskelijabileistä, mutta kehittyi nopeasti suuremmaksi. Keskeisenä oivalluksena oli, että kahden erilaisen toimijan yhteistyöstä voisi syntyä jotain ihan uutta, uudenlaisia kokemuksia puolin ja toisin.

Järjestelyissä mentiin enemmän tai vähemmän sokkona kohti tuntematonta. Olutosaamisesta vastasi ruoholahtelaisen One Pint Pubin taustavoimat ja opiskelijoiden osalta Aalto-yliopiston piirissä toimiva Jalostajat-kerho.

Koska tarjolle haluttiin laaja kattaus laadukkaita oluita opiskelijaystävälliseen hintaan, tuotteet päätettiin ostaa panimoilta ilman mitään koeteltua tietoa niiden menekistä. Lisäksi Festivaali tilasi 1 500 Spiegelaun mini-IPA- lasia omalla painatuksellaan.

Jälkeenpäin ajatellen yksipäiväisen tapahtuman järjestämiseksi otettu riski oli valtava, mutta uhkapeli kannatti. Tuhannen asiakaspaikan festivaalialue täyttyi jo iltapäivästä ja monet oluista loppuivat kesken. Tunnelma oli välitön, iloinen, intiimi ja nuorekas.

Minulle tästä tapahtumasta muodostui ehkä vuoden upein festivaalikokemus. Kehuttavia yksityiskohtia riittäisi useammankin käden sormille, mutta nostetaan esiin kolme keskeisintä.

Ensinnäkin Spiegelaun festivaalilasi hakkasi kilpailijansa mennen tullen. Toisekseen oluita oli tarjolla jokaiseen makuun harvinaisen edulliseen hintaan (1,50 € /dl). Kolmanneksi tapahtuman tunnelma oli jotain sellaista, mihin ei pelkällä kokemuksella ja laskelmoinnilla ole mahdollista päästä. OtaOlut-festivaalissa oli todellakin flow kohdillaan.

Isommassa kontekstissa opiskelijayhteistyönä järjestettävät minifestivaalit voidaan nähdä myös kädenojennuksena suomalaisille pienpanimoille, jotka saavat tätä kautta uutta asiakaskuntaa. Kuulemani mukaan trendi on leviämässä Espoosta muihinkin yliopistokaupunkeihin. Ainakin Pyynikin Käsityöläispanimolla on suunnitelmia yhteistyöstä tamperelaisten opiskelijajärjestöjen kanssa.

KOTIMAISET PIENPANIMO-OLUET ovat suosionsa aallonharjalla. Tämä on havaittu myös HOK-Elannon OlutHuoneissa, joissa syys-lokakuun vaihteessa järjestettiin vajaan viikon mittainen Finnish Craft Beer Revolution -teematapahtuma.

17 pienpanimoa eri puolilta Suomea valtasi 17 OlutHuone-ravintolaa Helsingistä Hyvinkäälle. Mukana olivat muiden muassa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Malmgårdin Panimo, Fat Lizard, Panimo Hiisi, Maistila, Sonnisaaren Panimo ja Donut Island Brewing.

Jokainen panimo toi kohderavintolaansa kolmesta seitsemään olutta sekä oluentekijöitä esittelemään tuotteitaan. Oluita saattoi ostaa jopa desilitran annoksissa, ja kaikki oluet olivat samanhintaisia (1,90 €/dl). F.C.B.R. osoittautui erinomaiseksi tilaisuudeksi tutustua eri käsityöpanimoiden oluisiin pintaa syvemmältä.

Samalla HOK-Elanto isona toimijana osoitti kykynsä vastata oluenystävien toiveisiin. Vierailin tapahtuman aikana kaikkiaan viidessä OlutHuoneessa, joissa kaikissa idean vastaanotto oli innostunutta. Hyvien kokemusten siivittämänä tapahtuma uusitaan myös ensi syksynä samoihin aikoihin.

FESTIVAALIVUODEN SUURTAPAHTUMIIN kuuluva OlutExpo järjestettiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna jo neljättä kertaa. Juhlapaikaksi on parin viime vuoden aikana vakiintunut Helsingin Kaapelitehtaan Merikaapelihalli.

Neljännen kerran järjestettyyn tapahtumaan oli ilmoittautunut yli 40 panimojuomien ja tisleiden valmistajaa ja maahantuojaa. Asemansa vakiinnuttaneeseen OlutExpoon olisi ollut tarjolla enemmän juomanvalmistajia kuin ilaan mahtuu. Tarkemman analyysin ja kehitysehdotuksia voi lukea täältä.

Iso uutinen oli, että ensi vuonna OlutExpo aikoo laajentaa toimintaansa kesäfestivaalien suuntaan. Tarkemmista suunnitelmista festivaalin järjestäjä Mikki Nyman pysyy silti edelleen vaiti.

OLUTVUODEN LOPUKSI saimme nauttia vielä yhdestä uudesta käsityöoluttapahtumasta joulukuun alkupuolella, kun sosiaalisessa mediassa runsaasti huomiota saanut HOP Artisan Brewery Weekend valtasi tapahtumakeskus Nosturin kahden päivän ajaksi.

Perjantai- ja lauantai-iltoihin painottunut pienpanimotapahtuma oli tunnelmaltaan intiimi ja omaleimainen. Eri panimoita oli paikalla alun toista kymmentä.

Tarjolla olevien oluiden kirjo oli laaja ja monipuolinen. Oluenystävän näkökulmasta oli sangen mielenkiintoista päästä maistamaan esimerkiksi kahdessa eri viskitynnyrissä kypsyettyä Ruosniemen panimon Vuorineuvosta rinnakkain.

Näppituntumalta puolet panimoista tuli pääkaupunkiseudulta. Todellista lähiolutta oli saatavilla etenkin Donut Island Brewingin tiskiltä. Munkkisaaren panimohan sijaitsee vain kivenheiton päässä Nosturista.

Monen muun festivaalin tapaan HOP Artisan Brewery Weekend oli yrittänyt panostaa myös ruokatarjontaan, monesta muusta poiketen siinä kuitenkaan onnistumatta. Ruokalistat oli "piilotettu" alakerran baaritiskille, eikä tarjolla ollut menu vastannut odotuksia. Kun vielä palvelu oli hymytöntä ja kiireisen oloista, jätti ruokatuote suuhun lähinnä pettymyksen karvasta kalkkia.

Pääasia eli olut oli kuitenkin kunnossa kautta linjan. Jokainen maistamani annos oli tyylilleen uskollinen ja puhdas, mitään häiritseviä sivumakuja en löytänyt. Tämä kertoo paljon pienpanimoiden panostuksesta elintarvikehygieniaan.

Lopuksi vielä muutama sananen mieliaiheestani eli maksuvälineistä ja hinnoittelusta. HOP Weekendin ladattava maksuranneke oli toteutettu mallikkaasti. Erityishuomio ja -kiitos HOP Weekendille siitä, että rannekkeelle ladatun käyttämättä jääneen arvon saattoi lunastaa takaisin.

Panimojuomien hinnoittelussa on vielä parantamisen varaa. Mielestäni kuluttajaa ei saisi rangaista siitä, että hän mieluummin tilaa pieniä maisteluannoksia kuin neljän desin tuoppeja. Valtaosa oluentekijöistä tämän myös tiedostaa, mutta edelleen paikalla oli kolme panimoa, joiden ständeillä ison tuopin sai halvemmalla kuin kaksi pientä.

Perimmäinen kysymys maisteluannosten hinnoittelussa on mielestäni se, uskovatko käsityöpanijat tuotteisiinsa niin paljon, että ne saisi kaupaksi myös ilman paljousalennuksia. Useimmat uskovat jo nyt, ja ensi vuodelle toivon, että kaikki loputkin uskaltaisivat myydä oluensa samalla litrahinnalla annoskoosta riippumatta.

Peter Tammenheimo on vapaa olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska