Minä menen Kämpiin takaisin

Sanoi Sibelius, kun Aino ei päästänyt miestään yöllä kotiin. Otsikko on myös kolmen entisen ja nykyisen Kämpin baarimestarin kirjoittaman uunituoreen kirjan nimi. He ovat keränneet cocktaileja ja tarinoita Kämpin baarista sen alkuvaiheista nykypäivään.

Sain kunnian osallistua kirjan juhlavaan julkaisutilaisuuteen Kämpin yläbaarissa pääsiäisviikolla. Kirjailijat, entisiä kollegojani uran varrelta, Kimmo Aho, Ville Liikanen ja Mika Vitikka ovat tehneet mainion kulttuuriteon ja todella nähneet vaivaa kirjan kokoamisessa tiedonjyväsistä ympäri kaupunkia.

Kirja maalaa laajemmankin kuvan aikakausista Helsingissä 1880-luvulta alkaen ja kuljettaa lukijan läpi kieltolain, sotavuodet ja olympialaiset keskittyen hotelli Kämpin baarin rooliin vuosikymmenien vaihtuessa. Kirja kuuluttaa Kämpin legendaa edelleen, harvassa hotellissa tai baarissa on tapahtunut yhtä paljon. Mielenkiintoinen knoppitieto on, että FBSK ry on perustettu Kämpissä. Nykypäivänä tuntuu oudolta, että hotelli pääsi ränsistymään ja sulki ovensa 60-luvulla yli 30 vuodeksi.

Hotelli Kämp avattiin suurella kohinalla uudelleen vuonna 1999. Toinen puoli kirjasta keskittyy niin sanotun uuden Kämpin vuosiin, mistä kirjailijoilla on jo oman käden tietoa. Kirjaan on lisäksi haastateltu niin muita työntekijöitä kuin kanta-asiakkaitakin. Itsekin olen päässyt seuraamaan läheltä Kämpin toimintaa näinä vuosina.

Harvassa hotellissa muuten on seinillä oman keittiömestarin taideteoksia kuten Kämpissä, josta löytyy aikansa vaikuttaneen Petteri Luodon tauluja. On hienoa nähdä, että vaikka johtajat ja yhtiöt vaihtuvat, asiakkaat tekevät tarinoita lisää koko ajan, Kämp porskuttaa vahvasti eteenpäin ja baari taitaa olla oikeastaan suositumpi kuin koskaan. Etenkin itsenäisyyspäivä ja vappu ovat tupaten täynnä juhlijoita.

Kirjan julkaisutilaisuudessa vieraita viihdytti Kolme viisasta miestä -kvartetti hupaisilla juomalauluillaan, ikään kuin kenraaliharjoituksena ennen Wappua. Nykyinen baaripäällikkö Ville Liikanen on työskennellyt hotellissa jo yli kymmenen vuotta. Ravintola-alalla moinen rupeama on harvinaista. Rauhallinen Ville nauttii suurta arvostusta ja kunnioitusta kaupungissa ja ulkomaillakin. Arvostus kulminoitui muutama vuosi sitten Villen voittamaan PRO-palkintoon Baarimestari-sarjassa. Ville vierailee ahkerasti myös kaupungin muissa baareissa verkostoituen kunnianhimoisten baarimestarien kanssa vieden samalla Helsingin ja koko alan intoa ja osaamista eteenpäin.

Tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy kymmeniä cocktailreseptejä vuosikymmenien varrelta. Julkaisutilaisuudessa pääsimme maistamaan ainakin Cardicas­-cocktailia, joka nosti Suomen baariosaamisen MM-kisoissa maailmankuuluksi. Jos 90-luvulla uutta kaupungissa oli samppanjan myynti laseittain, on viime vuodet Kämpin baarissa villinnyt Napue Tonic -huuma. Kyrö Distilleryn tuotteiden suuri suosio Helsingissä ja maailmalla herättää kuulemma Pohjanmaalla jo närääkin, kun tuotetta ei meinaa riittää omien kylien pojille. 

Mehukkaita paljastuksia maailmantähtien seikkailuista on turha odottaa, sillä baarimestarit ovat kuin lääkärit, tai ehkä tarkemmin ajatellen psykologit. Ammattikuntia yhdistää vaitiolovelvollisuus, vaikka se baarimestareilla onkin enemmän kirjoittamaton sääntö. 

Koska minun mehukkaimmat muistoni Kämpistä ovat tapahtuneet asiakkaana, voin ne tässä jakaa. Satuimme ystävieni kanssa myöhäiselle lounaalle Kämpiin eräänä keskiviikkona. Lähes tyhjässä ruokasalissa istui viereisessä pöydässä KISSin Paul Stanley ja Gene Simmons. Olimme selvästi kummatkin väsyneitä edellisen illan konsertista. Paulin syödessä kaurapuuroa Gene ei voinut luonnolleen mitään, vaan lähestyi erään pöydän kahta lounastavaa kaunotarta. Suurena fanina seurasin näytelmää mielenkiinnolla.

En kuullut, mitä puhuttiin, mutta naiset nauroivat ja vastailivat "no-no, no". Gene ei luovuttanut, vaan tilasi tarjoilijalta kimpun ruusuja, mitkä muuten toimitettiin todella nopeasti, teki kukkien kanssa pienen akrobaattitanssin ja antoi kukat naisille. Yhdyin naisten nauraviin aplodeihin. Eipä aikaakaan, kun kuulin naisen vastaavan johonkin, että "ok", mutta voinko tuoda kaverinkin. Silmänkäänteessä kiertuemanageri oli backstage-passien tai muiden lippujen kera paikalla. Oloni oli kuin olisin katsonut jotain DVD-ekstroja. Musiikkifaneille vinkiksi: sen sijaan että fanaattisesti seisoskelet ulkopuolella banderollien kanssa toivoen, että näkisit vilauksen idolistasi, pukeudu siististi ja mene baariin cocktailille, pienellä onnella idolisi saattaa kohta istua vieressäsi. Tiesittekö muuten, että KISSin miehet ovat myös ravintoloitsijoita ja viinitilan omistajia?

Toinen tarina onkin sitten se, kun Whitney Houston (R.I.P.) näki minut Kämpissä alasti, sen pituinen se.

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zürichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.