Mikael Karttunen: Ei se tippa, vaan se tapa

Panin tammikuun aikana huolestuneena merkille, kuinka paljon tipaton tammikuu on saanut tilaa omassa sosiaalisessa mediassa. Huolestuneena siksi, että se koostuu lähes pelkästään ravintola-alan ammattilaisten ja ravintoloiden päivityksistä ympäri maailman. Ilmiötä voisi verrata siihen, että telakkatyöläiset hehkuttaisivat kaikkien maailman merien kuivattamista.

Tipattomaan tammikuuhun kiteytyy kaikki se, mikä Suomen ja monen muun länsimaan alkoholikulttuurissa on pielessä. Kaikki on alkanut siitä, kun meidät on jo ennen kieltolakia peloteltu vainoharhaisiksi alkoholin suhteen. Alkoholi on lähtökohtaisesti paha ja siitä on pelkästään haittaa. Vääjäämätön rappion kuilu ammottaa jokaisen korkin avaavan horisontissa. Jep. Kiitos vaan Raittiusliike ja sen perinteen jatkaja THL. No, sitten kun olemme varmoja, että alkoholi on kaiken rappion alku ja juuri, niin nuorina kapinallisina uhmaamaan tätä käsitystä oikein tosissaan.

Opiskeluvuodet suorastaan kuuluu viettää kapinallisen kittaamisen huuruisessa hekumassa. Perheen ja työn myötä huomaamme, että velvollisuudet ja hekuma eivät voikaan kulkea käsi kädessä. Tässä vaiheessa alkoholilla on useimmiten jo yliote ja joudumme turvautumaan siihen kaikkein helpoimpaan oljenkorteen eli juomalakkoon. Näin näyttämölle astelee tipaton tammikuu, tuo täydellinen tekosyy ”repiä märkää” kaksin käsin kaikki muut 11 kuukautta vuodesta. Terveyttä ja hyvinvointia parhaimmillaan. 

Huolestuttavan moni ravintola on ryhtynyt tietoisesti tai tietämättään tukemaan tällaista kulttuuria. Markkinoidaan muun muassa tipattoman tammikuun holittomia juomia. Ymmärrän tarpeen tehdä bisnekselle jotain myös vuoden kuivimman kuukauden aikana, mutta onko pidemmän päälle järkevää ryhtyä vahvistamaan tätä ei-toivottavaa käytöstä?

Robbie Wilson, baarimestari ja ravintoloitsija Portlandissa, keksi mielestäni nerokkaan idean houkutella asiakkaita paikalle ja unohtamaan koko ajatuksen tipattomasta. Hän ryhtyi järjestämään Experimental Cocktail Night -teemailtoja. Niissä hän on kehittänyt 5–6 cocktailaihiota, jotka useimmiten ovat jonkinlaisia muunnoksia klassisista juomasekoituksista. Hän on luonut cocktaillistan, jossa jokainen juoma esitellään ja vieraalla on mahdollisuus antaa oma palautteensa kirjallisesti suoraan listaan. Näiden ehdotusten pohjalta hän sitten ”korjaa” juomia ja tekee parhaista juomalistan seuraavaan teemailtaan asti. 

Tipattomaan tammikuuhun kiteytyy kaikki se, mikä Suomen ja monen muun länsimaan alkoholikulttuurissa on pielessä.”

Kun kysyin häneltä, kuinka idea on toiminut, hän vastasi: ”Olemme huomanneet, että ihmiset rakastavat, kun ovat osa luomisprosessia. He pääsevät hetkeksi baarimestareiden pään sisään, mutta tämä tarjoaa myös baarimestareille herätyksen todellisuuteen. Joskus pyrimme olemaan niin luovia, että kehitämme makuja, jotka eivät tyydytä kuin omaa egoamme.”

Pitäisikö meidän siis yrittää löytää tapoja päästää vieraamme mukaan omaan maailmaamme ja kiehtoa heitä uudella tavalla sitä kautta? Vai onko ihan ok, että luovutamme ja menemme mukaan heidän tipatonta tammikuuta vaativaan maailmaansa? Kaikella kunnioituksella, se maailma on tässä tapauksessa melko lailla masentava. Ainakin minun tehtäväni baarimestarina on luoda iloa ja nostaa ylös, ei liittyä masentajien joukkoon.

Kirjoittaja on Altia Akatemian valmentaja