Mikael Karttunen: 100-vuotias Suomi, olen ylpeä sinusta

Meillä Suomessa valitellaan vähän väliä, kuinka Suomen maabrändiä pitäisi kehittää ja kuinka me suomalaiset emme osaa myydä tai markkinoida itseämme muille kuin suomalaisille.

Olin paikalla hiljattain Lidlin järjestämässä Viedään Suomi-ruoka maailmalle -kilpailussa, jonka seminaariosuudessa valiteltiin varsin kovin sanankääntein suomalaista vaatimattomuutta sekä yritysten kyvyttömyyttä tehdä itsestään ja tuotteestaan houkuttelevia kansainvälisillä markkinoilla. Onko oikeasti niin, että Suomen brändäys vaatisi vieläkin kohennusta ja suomalainen markkinointi kaatuu vaatimattomuuteen? Uskallan olla tästä toista mieltä.

Viimeisen vuoden aikana olen ihan omakätisesti saanut kunnian ja etuoikeuden tarkastella suomalaisuutta ja sen sisältämää arvolatausta eri puolilla maailmaa todelliselta aitiopaikalta. Kun lähtee suomalaisena maailmalle edustamaan tuotemerkkiä, jonka DNA rakentuu suomalaisten arvojen varaan, pääsee mittaamaan Suomen maabrändin arvon jokaisella kohtaamisella.

Amerikkalaisten taholta odotin todella vahvaa, eikä välttämättä aina aitoa, positiivisuutta kaikkea edustamaani kohtaan, mutta siltikin olin ällikällä lyöty. Tales of the Cocktailin yhteydessä järjestetty tapaaminen Yhdysvaltojen jakelijamme myyntikentän kanssa oli ihan aidosti sydämellinen ja molemminpuolista kunnioitusta uhkuva tapahtuma. Olen mielestäni kehittänyt tämän 20 vuoden serviisin aikana suhteellisen tarkan kyvyn lukea ihmisiä, ja kaikki teennäisyys loisti poissaolollaan kyseisessä tilaisuudessa. He olivat täysin vilpittömästi sitä mieltä, että edustamani tuote ja brändi ovat parasta, mitä kategoriassa on tapahtunut vuosiin. Ja tämä kaikki vain siksi, että kaikkein perinteisimmät suomalaiset arvot ja kuvamaailma ovat brändimme ytimessä.

Mitä taas idän suuntaan eli Venäjän ja Kazakstanin markkinoihin tulee, odotin melkoisia haasteita lähtiessäni viemään vodkan ilosanomaa sen syntysijoille. Tuntui suoraan sanottuna kuin olisi lähtenyt myymään jäitä Alaskaan. Kaikki pelkoni osoittautuivat täysin turhiksi. Suomalaisuuden arvot tuntuvat juuri nyt olevan niin kovassa kurssissa Pietarista Murmanskiin ja Kaliningradista Almatyyn, että kaikki kokemukset myös sieltä suunnalta ovat äärimmäisen positiivisia.

”Kaikkien osastoilla sama suomalaisuuden välitön arvostus oli suorastaan käsin kosketeltavaa.

Viimeistään Bar Convent Berlin lokakuun alkupuolella vakuutti minut lopullisesti siitä, että en ole kokenut mitään satunnaisia, paikallisia ilmiöitä, vaan todellisen trendin. Moni messuosastomme vieraista arveli tuotteemme olevan kotoisin Puolasta, mutta kuultuaan, että olemme Suomesta ja oikeasti suomalaisia, muuttui ääni kellossa positiivisempaan suuntaan kuin taikaiskusta. Messuilla oli aikaisempia vuosia runsaammin suomalaisia tuottajia tuotteineen ja kaikkien osastoilla sama suomalaisuuden välitön arvostus oli suorastaan käsin kosketeltavaa.

Ehkä moni suomalainen yritys ei edelleenkään uskalla olla tarpeeksi varma perinteisten suomalaisten arvojen ja Suomen brändin voimasta omassa markinoinnissaan, mutta jos joku väittää, että suomalaisuutta ei maailmalla arvosteta tai että Suomen maabrändi ei ole tarpeeksi vahva, ei tiedä mistä puhuu.

Mielestäni suomalaiset ovat monesti maailmalle lähtiessään yrittämällä yrittäneet olla kansainvälisiä ja epäonnistuneet karvaasti. Juuri nyt tilanne on sellainen, että ei yksinkertaisesti kannata yrittää yhtään mitään. Nyt on parasta olla mahdollisimman aidosti juuri sitä, mitä on. Nyt tarvitsee tehdä vain sitä, mitä vain me suomalaiset voimme tehdä ja olla siitä ylpeä.

Kirjoittaja on Altia Akatemian valmentaja