Opiskelukaverini muutti Bilbaoon vuonna 2003 saadessaan sisäisen siirron työskennellessään hotelliketjun vastaanottovirkailijana Helsingissä. Amerikkalainen ketju oli avaamassa uutta viiden tähden hotellia Bilbaoon ja Piaa pyydettiin mukaan. Samalla hän siirtyi hotellin myyntiosaston ryhmäkoordinaattoriksi, missä onkin viihtynyt tähän päivään asti. Uran lisäksi osasyy muuttoon lienee espanjalainen aviomies, johon Pia tutustui hänen ollessa Helsingissä vaihto-oppilaana. Sittemmin hotelli on siirtynyt espanjalaiseen omistukseen, ja Pialle on syntynyt kaksi lasta.

Bilbao sijaitsee Atlantin rannalla, Espanjan luoteisosassa eli Baskimaassa. Kaupungeissa espanja on pääkieli, mutta maaseudulla ja kylissä ihmiset puhuvat euskeraa, alueen alkuperäiskieltä. Pialla espanja kääntyy mainiosti, mutta euskeran opinnot ovat kesken. Työllisyystilanne on huomattavasti parempi kuin muualla maassa työttömyysprosentin ollessa 13. Pia on kuitenkin huomannut, että viime vuosina uhka työttömyydestä on alkanut kalvaa ihmisten mieliä alalla kuin alalla. Tulevaisuudenkuvissa on kyllä optimismia, eikä esimerkiksi hotellin liikevaihdossa ole näkynyt suvantoja.

Kun Pia muutti Espanjaan, hotelli- ja ravintola-alalla oli vielä kokoaikaisia työpaikkoja, nykyään sellaisen löytäminen voi olla todella vaikeata. Toimistotyöntekijän työpäivä on kahdeksan tuntia, 9-14 ja 16-19. Työpaikan lähellä asuvat ihmiset ehtivät käydä siestan aikana kotona syömässä ja lepäämässä, mutta suuri osa jää työpaikalle hengaamaan, mikä tavallaan pidentää työpäivää. 

Vaikka perinteisestä siesta-mallista jopa työnantaja- ja työntekijäjärjestöt haluavat jo siirtyä pois, on muutos hidasta. Lapsien syntymän jälkeen Pia on työskennellyt lyhyempää työvuorolistaa, mikä sallii myös siestan viettämättä jättämisen. Naisena uralla eteneminen Espanjassa vaikuttaa kuulemma todella vaikealta, ellei ole valmis tekemään vielä pidempiä päiviä kuin muut. Monet palkkaavatkin lastenhoitajan iltapäivästä eteenpäin, mutta Pia on valinnut viettää aikansa mieluummin lasten kanssa.

Palkkataso on matalampi kuin Suomessa, kuten myös ennakkopidätettävät verot ja sosiaaliturvamaksut. Asuntojen hinnat ovat Bilbaossa tosin verrattain kalliita, vaikka eläminen muuten on edullista. Pia asuu perheineen pienessä kylässä 15 kilometrin päässä Bilbaosta. Kylän elämää tahdittaa upea surffiranta, missä koko perhe viihtyy lähes ympäri vuoden.

Monet perheenisät surffaavat aina kun ehtivät, ja lapset aloittavat harrastuksen kuusivuotiaana perässä. Rannan lisäksi arkea vietetään lasten kanssa ulkoilmassa ystäviä tavaten. Kodit ovat pieniä, mutta kylän puistot ja aukiot tarjoavat ihmisille olohuoneen, missä lapset voivat leikkiä. Kadunvarresta löytyy aikuisille viinibaareja, mistä voi ostaa virvokkeita eurolla. Anniskelualuerajauksia ei ole, ihmisten omaan harkintakykyyn luotetaan.

Ravintolassa syönti on paljon arkisempaa kuin Suomessa, ja paikalliseen cerveceraan mennäänkin usein tapaamaan ystäviä ja illastamaan. Tarjolla on yksinkertaista, hyvää mutta huokeaa ruokaa. Kanaa, chorizoa, salaatteja ja tietysti ranskalaisia. Palanpainikkeeksi Riojan viinejä alle parin tunnin ajomatkan päästä. Viinitilat ovatkin Pohjois-Espanjan suosituimpia turistikohteita. Kotona ja koulussa saa terveellistä ruokaa, useimmiten erilaisia ruokaisia keittoja.

Baskimaassa tarjolla on aina vähintään alku- ja pääruoka. Suosittua kotiruokaa on tuore kana tai kala, sellaisenaan paistettuna. Kastikkeita käytetään todella vähän. Kysyessäni aamiaischurroista ja kaakaosta, Pia vastaa, että kerran vuodessa joulun aikaan. Muuten aamiainen noudattelee suomalaista rutiinia, sekaleipätarjonnan parantuessa supermarketeissa vuosi vuodelta.

Suomessa tulee käytyä pari kertaa vuodessa. Joskus koti-ikävä taitaa yllättää Keski-Suomesta kotoisin olevan kollegan, mutta se mennee ohi Atlantin aaltoja seuraillessa, crianza-lasi kädessä.