Kurkistus tuomaripöytään – näin valittiin Suomen Paras Olut

Suomen Paras Olut -kilpailu järjestettiin heinäkuussa SOPP Helsinki -tapahtuman yhteydessä. Kilpailuun osallistuivat suurten ja pienten valmistajien tuotteet rinnan, jolloin itse olut ja siihen liittyvät laatu- ja makutekijät olivat pääasiassa.

Helteinen heinäkuun aamupäivä Helsingin Kaisaniemessä. Suomen Paras Olut -kilpailun alkuerien tuomarointi on alkamassa SOPP-festivaalin sisäänkäynnin viereisessä teltassa. Paikalle on saapunut noin 35 oluttuomaria arvioimaan yli 300 kotimaista olutta 11 eri sarjassa.

Tuomaristo on jaettu viiteen pöytään, ja jokainen tuomari maistaa aamu- ja iltapäiväsession aikana noin 60 eri olutta. Neljälle tuomaripöydälle tulee arvioitavaksi kaksi sarjaa, viidennelle kolme. Jokaisessa pöydässä istuu kotimaisten tuomarien lisäksi yksi kokenut kansainvälinen oluttuomari. Minä saan viereeni Diego Pompelen, herrasmiehen Italiasta.

Heinäkuiset superhelteet tuovat haasteensa sekä kilpailun järjestäjille että tuomaristolle. Oluiden kantaminen pöytiin juuri oikeissa lämpötiloissa on käytännössä mahdoton tehtävä, ja osa oluista on auttamatta liian lämpimiä. Yli 30 asteeseen kivunnut ilman lämpötilakaan ei ole omiaan esimerkiksi 12-prosenttisten imperial stoutien maistamiseen.

Oluiden kirjava taso

Ensimmäinen sarja pöydässämme on Amerikkalainen IPA. Siihen saavat osallistua erityyppiset vaaleat amerikkalaiset india pale alet. Oluita tulee kuusi kattausta, kaikkiaan 40 eri olutta. Taitaa olla koko kilpailun suosituin sarja.

Kaikki oluet pisteytetään sadan pisteen asteikolla. Useimmat oluet ainakin omissa papereissani jakautuvat tyydyttäviin ja hyviin eli skaalan välille 41–80. Kiitettäviä (81–90) on alle kymmenen ja klassikoita (91–100) muutama, joista parhaalle annan 96 pistettä. Kirjoitan muistiinpanoihini, että olut on maailmanluokan esimerkki tyylistään, täydellisen tasapainoinen olut, jossa intensiivistä hedelmäisyyttä, pihkaisuutta ja luonteikkuutta vaikka muille jakaa.

Toisesta ääripäästä taas on neljännen kattauksen näyte B, josta kirjoitan, että tuoksussa on etäinen muistuma Amarillo-humalan kukkaisuutta, siinä kaikki. Maku on epätasapainoinen, pilaantunutta emmentaljuustoa ja limaista polkupyörän sisäkumia. Annan oluelle 15 pistettä.

Iltapäivän sessiossa arvioimme vaaleat ja keskitummat eurooppalaiset alet. Tähän sarjaan ovat saaneet osallistua perinteiset eurooppalaiset pintahiivakäymisellä valmistetut vaaleat alet, keskitummat alet, perinteiset IPA:t, vahvat keskitummat alet ja keskitummat sahdit. Sarjan väriskaala ulottuu vaaleasta tummaan kupariin, vajaaseen 50 EBC:hen asti.

Sarjaan on ilmoitettu 20 olutta 3,2 prosentin vahvuisesta Blonde Alesta yhdeksänprosenttiseen Belgian Tripeliin. Vaikka oluita on vähän, eri tyylien kirjo tekee tuomaroinnista haastavaa.

Kirjoitan muistiinpanoihini, että olut on maailmanluokan esimerkki tyylistään, täydellisen tasapainoinen olut.

Semifinaaleista sarjavoittajat

Seuraavana päivän on semifinaalien vuoro. Kustakin sarjasta 6–8 parasta olutta on selvittänyt tiensä tähän vaiheeseen asti, ja nyt tuomaroinnin tyyli muuttuu.

Enää emme pisteytä oluita, vaan asetamme ne keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. Lopuksi sijalukupisteet lasketaan yhteen. Mikäli tulos on tiukka, lopullisesta järjestyksestä käydään perusteellinen keskustelu.

Oman pöytäni ensimmäinen semifinaalisarja on eiliseltä tuttu vaaleat ja keskitummat eurooppalaiset alet. Kattauksessa on kuusi olutta, joista kolmen kärjessä on selkeät erot. Parhaalle kertyy sijalukupisteitä yhdeksän, toiseksi parhaalle 14 ja kolmannelle 19. Nämä oluet siis tulevat saamaan oman sarjansa kulta-, hopea- ja pronssimitalit voittajan päästessä finaalipöytään kisaamaan Suomen parhaan oluen tittelistä muita sarjavoittajia vastaan.

Mikäli tulos on tiukka, lopullisesta järjestyksestä käydään perusteellinen keskustelu.

Toisessa semifinaalissa tuomaroimme stoutien ja porttereiden sarjan. Siihen ovat saaneet osallistua stout- ja portterityyliset oluet vahvuudesta ja käytetystä hiivasta riippumatta. Kahdeksan oluen sarjafinaalissa on viiden Imperial Stout -tyylisen oluen lisäksi Sweet Stout, Irish Extra Stout ja English Porter, yksi kutakin.

Tällä kertaa kilpailu on voittajaa (15 sp.) lukuun ottamatta todella tiukka. Pronssimitalistista joudutaan käymään tiukka keskustelu kahden tasapisteisiin päätyneen oluen kesken, mutta lopulta siitäkin löytyy yksimielisyys.

Jääviyskysymys herää

Suomen Paras Olut -kilpailun linja on, että tuomaristoon ei hyväksytä henkilöitä, joilla on suoria kytkentöjä kilpailuun osallistuviin valmistajiin tai niiden tuotteisiin. Kilpailun johtajan Kari Likovuoren mukaan jääviyskysymyksistä keskustellaan aika ajoin ja mahdollisiin ongelmiin reagoidaan.

Tämän vuoden kilpailussa kahdella tuomarilla näyttäisi olevan kaksoisrooli, sillä he osallistuvat tuomaroinnin ohella myös oluen myymiseen SOPP-tapahtumassa, toinen Maistilan ja toinen Takatalo & Tompurin tiskillä.

Pienen selvittelyn jälkeen käy ilmi, että Maistila ei osallistu tämän vuoden kilpailuun, jolloin esteellisyyttä ei ole. Sen sijaan Takatalo & Tompuri osallistuu saaden kaksi oluttaan vähintään semifinaalivaiheeseen.

– Asian tultua ilmi, kyseisen tuomarin antamat pisteet käytiin läpi, eikä niiden mitätöimisellä olisi ollut vaikutusta sarjojen lopputuloksiin, eli diskaus ei tässä tapauksessa olisi heilauttanut lopputulosta suuntaan tai toiseen. Mutta sääntöjen pohjaltahan se, että panimon tiskin takana työssä oleva ihminen tuomaroi, ei ole kovin hyväksyttävä tilanne, Likovuosi sanoo.

– Käymme kisan johtoryhmän kanssa läpi kaikki epäilyt läpi, mitä tietoomme saatetaan. Olemme muun muassa puuttuneet tuotteisiin, jotka ovat paljastuneet kausituotteiksi ja kertaalleen olemme hylänneet yhden oluen, joka oli sarjavoittajana pääsemässä finaaliin, mutta festivaalipaikalla ei ollut tuotetta saatavana, Likovuori jatkaa.

Sääntöjen pohjaltahan se, että panimon tiskin takana työssä oleva ihminen tuomaroi, ei ole kovin hyväksyttävä tilanne.

Parhaista parhaan valinta

Iltapäivän finaalipöydässä SOPP-festivaalin esiintymislavalla istuu kymmenen tuomaria, joista viisi on Suomesta ja viisi kilpailun kansainvälisiä vieraita. Olutliiton puheenjohtaja Anikó Lehtinen haastattelee aluksi kilpailun järjestäjiä ja esittelee sitten tuomariston paikalla olevalle yleisölle.

Eteemme tuodaan 11 olutta, kaikkien kilpasarjojen voittajat. Oluet maistetaan sokkona, saamme tietää niistä vain panimon ilmoittaman tyylin ja alkoholiprosentin, aivan kuten alkukilpailuissa ja välierissäkin. Tästä tuomarointi jatkuu ensin maistelemalla, muistiinpanoilla ja tuotteiden asettamisella sijalukujärjestykseen.

Oma suosikkini on näyte K, toiseksi tulee näyte C ja kolmanneksi H. Tällaisessa tilanteessa, kun täysin erityyppisiä oluita vertaillaan keskenään, tuomarien henkilökohtaiset painotukset nousevat ratkaisevaan rooliin.

Keskustelen vieressäni istuvan brittiläisen olutkirjoittajan Tim Webbin kanssa. Olemme molemmat valinneet ykköseksi saman oluen.

– Tämä on iso olut, tyylissään aivan poikkeuksellisen hyvä, Webb sanoo.

 

Kun täysin erityyppisiä oluita vertaillaan keskenään, tuomarien henkilökohtaiset painotukset nousevat ratkaisevaan rooliin.

Kun kaikkien tuomarien antamat sijalukupisteet lasketaan yhteen, keskustelua käydään näytteiden K ja C välillä. Keskustelun jälkeen voittajaksi valitaan yksimielisesti näyte C.

Suomen Paras Olut 2019 ja kunkin sarjan kolme parasta olutta julkistetaan Olutristeilyllä Viking Gracella 13. syyskuuta. 

Blogin kirjoittaja istui tuomaristossa alkueristä loppukilpailuun asti.

Peter Tammenheimo on vapaa olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska