Beer Hunter'sin panimomestari Mika Tuhkanen.
Beer Hunter'sin panimomestari Mika Tuhkanen.

Korona synnytti uusia menestystarinoita

Maaliskuun puolivälissä toden teolla iskenyt koronaepidemia oli sokkihoitoa pienpanimoalalle. Se pakotti kehittämään uusia innovaatioita ja luovia ratkaisuja. Vaikka korona iski kovaa, siitä syntyi myös pieniä menestystarinoita sekä uutta arvostusta lähituotetulle oluelle.

Ympäristöjärjestöt olivat varoitelleet jo pitkään Kiinan eläintoreista, sellaisista kuten Wuhanin kalatori, jossa laiton villieläinkauppa kukoistaa. Mediatietojen mukaan Wuhanissa myytiin kalojen ohella kymmeniä salametsästettyjä eläinlajeja. Geneettisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että viruksen uusi muoto on tarttunut ihmiseen joko käärmeestä, mäyrästä tai rotasta.

Ravintoloiden, alkoholitukkurien ja pienpanimoiden koronahelvetti alkoi, kun valmiuslaki astui voimaan maaliskuussa. Ravintolat tyhjenivät asiakkaista, vaikka ne edelleen saivat olla auki. Sulkeminen lainsäädännön nojalla tapahtui 4. huhtikuuta.

Alkujärkytyksestä selviytymiseen

Monen pienen panimon tuotannosta jopa yli puolet myydään ravintoloissa hanaoluena. Oli siis selvää, että ravintoloiden sulkeminen iskisi alaan rajusti ja pahimmillaan seurauksena voisi olla panimokonkurssien aalto.

– Maalis-toukokuu oli tosi tiukkaa, oltiin suu säkkiä myöten, muistelee Fiskarsin Panimon Jari Leinonen.

Pelastukseksi osoittautui oma myymälä sekä panimon yhteydessä toimiva alkuviinejä valmistava Noita Winery. Leinosen mukaan Fiskarsin viinejä, varsinkin kuohuviinejä, menisi ulkomaisiin nettikauppoihin vaikka koko tuotanto.

– Ne vaan myydään kaikki loppuun. Aina.

Toisaalta korona toi Fiskarsin Panimolle pakollista taukoa, kun ravintoloiden sisäänostot loppuivat kuin seinään. Se on Leinosen mukaan antanut aikaa pohtia uusia tuotteita sekä viime kädessä koko yrityksen tarkoitusta ja suuntaa.

Elokuun puolivälissä Shaker uutisoi ensimmäisenä, että alkoholitukkuri Uniq Drinks Finland ostaa Fiskarsin ja Suomenlinnan Panimot. Oluenteko jatkuu kuitenkin Fiskarsissa entiseen malliin ja entisin voimin.

– Luulen, että tulevaisuudessa keskitymme entistä enemmän sellaisiin oluisiin, mitä muilla ei ole mahdollisuus tehdä, Leinonen sanoo ja selittää, että kahden toisiaan tukevan brändin avulla mahdollisuuksia on paljon.

Esimerkiksi Fiskarsin joenrannan villihiivat on otettu mukaan oluenvalmistukseen ja siidereitä on kypsytetty kvevreissä eli georgialaisissa sata vuotta vanhoissa viiniamforoissa. Toisin sanoen siis eräänlaisella hybridilinjalla mennään: viininvalmistus tukee oluenpanoa ja päinvastoin.

Keskustelu Leinosen kanssa paljastaa, että oman myymälän kehittäminen on osoittautunut kullan arvoiseksi. Ihmiset ovat oppineet arvostamaan käsityönä tehtyjä oluita ja hakemaan niitä suoraan panimolta. Suoraan panimolta myytyjen tuotteiden kate on hyvä ja rahat saadaan kassaan heti.

Soittokierros kertoo, että tilanne on sama joka puolella Suomea. Lisäksi lähes jokainen oman myymälän rakentanut panimo on avannut sen rinnalle verkkokaupan, joka helpottaa ostotapahtumaa, vaikka asiakas joutuukin hakemaan juomansa panimolta.

Yksi harvoista panimoista, joka ei vieläkään ole avannut verkkokauppaa, on porilainen Panimoravintola Beer Hunter’s. Panimomestari Mika Tuhkanen kertoo syyksi, että väliaikainen laki etämyyntimahdollisuudesta ei lupauksista huolimatta toteutunutkaan.

– Mielestäni verkkokauppa, joka ei saa toimittaa tuotteita asiakkaille, ei ole oikea verkkokauppa, hän tuhahtaa.

Tuhkanen harmittelee, että koronan takia ravintolan henkilökunta piti lomauttaa. Tuotannossa työpaikat säilyivät, sillä astiaoluen myynnin menetys saatiin kompensoitua isommalla myynnillä päivittäiskauppoihin.

– Meitä auttoi myös sijaintimme aivan Porin keskustassa. Omassa olutmyymälässä ovi kävi tiuhaan ja kertaostokset olivat tavallista suurempia.

Koronatuet auttoivat monia

Kymmenet panimot ovat hakeneet ja saaneet koronatukea tilanneanalyysin tekemiseen tai liiketoiminnan kehityshankkeisiin. Täysimääräinen 100 000 euron tuki on myönnetty tähän mennessä yli kymmenelle panimolle.

Tukea on haettu muun muassa henkilökunnan palkkakustannuksiin sekä uusien tuotteiden ja toimintamallien kehittämiseen. Moni panimo pyrkii nyt laajentamaan tuotevalikoimaansa alkoholittomien juomien suuntaan.

Yksi näistä on espoolainen Fat Lizard Brewing Company.

– Saimme Business Finlandilta 10 000 euroa alkoholittomien juomien kehitysprojektiin. Tuen avulla homma saatiin hyvin käyntiin, mutta jatkorahoituksesta ei vielä ole tullut päätöstä, sanoo panimoyrittäjä Tuomas Koskipää.

Myönteisten tukipäätösten euromääräinen skaala on laaja, muutamista tuhansista sataan tuhanteen, mikä tavallaan kertoo myös panimoiden visioista tai niiden puutteesta. Akuutin kriisin keskellä kaikki eivät ole ehtineet tai osanneet panostaa riittävästi realistisiin kehitysideoihin ja hakemuksen täyttämiseen.

– Tässä tilanteessa panimoiden, ravintoloiden, tapahtumatuottajien ja monen muun toimialan elinehto on kyky keksiä itsensä uudestaan, jotta voidaan luoda arvoa ja kannattavaa liiketoimintaa myös jatkossa, sanoo 100 000 euron kehittämistuen saaneen Sori Brewing Finlandin toimitusjohtaja Pyry Hurula.

Sori Brewing valmistaa olutta Virossa, mutta sen emoyhtiö on suomalainen ja merkittävä osa liiketoiminnasta keskittynyt Suomeen.

Hurulan mukaan Business Finlandin koronatuen avulla Sori Brewingin tavoitteena on keskittää Helsinkiin enemmän tukitoimintoja ja järjestelmäkehitystä sekä hakea liiketoiminnan kasvua uusien kanavien kautta.

Tuoreolutta ja nimenvaihtoja

Ehkä merkittävin ja laajimmalle levinnyt innovaatio tuli Olarin Panimolta, kun se alkoi huhtikuussa myydä tankkituoretta olutta growlereissa eli panimon tiloissa täytettävissä astioissa suoraan kuluttajille.

Growler-myynti sinänsä ei ole mikään uusi keksintö, mutta Suomessa sitä on pidetty yleisesti laittomana. Ja laitonta se onkin, mikäli astia täytetään ravintolan hanasta.

Mutta jos growlerit täytetään ja suljetaan panimon puolella, saa tuotetta myydä ulos panimon omasta myymälästä. Suomalaisissa panimoissa myytävät growlerit ovat käytännössä joko isoja patenttikorkkipulloja tai 3–10 litran muovikanistereita.

– Kun tuhansia litroja ravintolamyyntiin tarkoitettua olutta uhkasi jäädä tankkeihin, oli pakko keksiä jotain uutta, muistelee Olarin Panimon oluentekijä Ville Leino.

Leino kertoo selvittäneensä tarkkaan, että myynti varmasti täyttää kaikki lain asettamat edellytykset.

– Otimme growlerit valikoimiimme ensimmäisenä panimona Suomessa. Oli hieno huomata, että tankkituore olut kiinnosti kuluttajia todella paljon. Näin jälkeenpäin voidaan sanoa, että oluen myyminen growlereissa pelasti meidät, eikä yhtään työntekijää tarvinnut edes lomauttaa, vaikka ennen koronaa ravintolamyynnin osuus tuotannostamme oli 70 prosentin luokkaa, mies jatkaa.

Kun latu oli avattu, muut seurasivat perässä. Pian olutta myytiin growlereissa ympäri Suomen.

– Growler-myynti todellakin pelasti aika paljon myös meillä, vahvistaa Sonnisaari Panimon toimitusjohtaja Timo Kanniainen.

Myös muita tapoja keksittiin, jotta ravintolamyyntiin tarkoitettu olut saataisiin kaupaksi. Espoon Oma Panimo osoitti nopeaa reagointikykyä, kun sille uhkasi jäädä kaksi tuhannen litran erää vasta pullotettuja uutuus­oluita ilman ostajaa.

Pulloihin teetettiin pikavauhtia uudet etiketit.”

Pulloihin teetettiin pikavauhtia uudet etiketit ja oluille annettiin nimeksi Poikkeustila. Tempausta seuranneen julkisuuden avittamana pullot menivät kuin kuumille kiville.

Hieman vastaava tarina on myös Maku Brewingilla. Helsinki-Vantaan lentoaseman kanssa yhteistyötä tekevä panimo oli valmistanut erän uutta stout-olutta travel retail -myyntiin, mutta kun poikkeustila sulki rajat, olut jäi panimolle.

– Keksittiin lennosta oluelle uusi tilanteeseen sopiva nimi. Näin syntyi Etätyöpäivä Stout, sanoo toimitusjohtaja Ville Makkonen.

Lähituotannon arvostus kasvaa

Artikkelia varten haastatelimme yli 20:n pienpanimon edustajia. Vaikka koronakriisi vaikutti eri panimoihin eri tavoin, monet seurannaisvaikutukset ovat yhteisiä: eristäytymisestä ja turvaväleistä huolimatta korona on lähentänyt alan ihmisiä ja paikallisia yrittäjiä.

Fiskarsin Panimon Jari Leinonen.
Fiskarsin Panimon Jari Leinonen.
Humalavarastoa.
Humalavarastoa.
Fat Lizard Brewing Companyn panimoyrittäjä Tuomas Koskipää.
Fat Lizard Brewing Companyn panimoyrittäjä Tuomas Koskipää.
Olarin Panimon oluentekijä Ville Leino.
Olarin Panimon oluentekijä Ville Leino.
Ruosniemen Panimon toimitusjohtaja Juho-Matti Karpale.
Ruosniemen Panimon toimitusjohtaja Juho-Matti Karpale.

Paikallisuus on nyt kova juttu, ja siitä saa kiittää koronaa.”

– Kriisin keskellä on ollut ilo huomata, että ihmiset ovat heränneet lähituotteeseen ja tukeneet suomalaisia yrittäjiä. On herätty ymmärtämään, miten maailma toimii ja samalla omaa lähituotantoa on alettu arvostaa entistä enemmän, toteaa Tornion Panimon toimitusjohtaja Kaj Kostiander.

– Pienet paikalliset tuottajat ovat saaneet ehdottomasti aiempaa enemmän arvostusta, säestää Espoon Oman Panimon Eetu Saarimaa.

Taustatukea antaa myös Fat Lizardin Koskipää.

– Jengi on ymmärtänyt paikalliset panimot, niiden terassit ja taproomit. On tajuttu, että lähistöllä oleva panimo on normaali paikka ostaa bisset. Paikallisuus on nyt kova juttu, ja siitä saa kiittää koronaa, mies komppaa.

Sama kaava toimii myös vastakkaiseen suuntaan. Panimot ovat hakeneet ja saaneet tukea lähiseutujen asukkailta. Paikoin jonot kauppoihin ovat turvaväleineen venyneet jopa 50 metriin.

Se tietysti vetää panimoyrittäjän nöyräksi, kun oman myymälän tuotto moninkertaistuu hetkessä. Se saa ymmärtämään lähimyynnin merkityksen ja opettaa vastaamaan kysyntään juuri niillä tuotteilla, mitä oman panimon asiak­kaat haluavat ostaa.

Tai kuten Olarin Panimon Ville Leino asian muotoilee.

– Silloin kun meillä on growler-myynnissä melkein mikä tahansa NEIPA, myynti on kolme kertaa vilkkaampaa kuin tavallisten IPA-oluiden tai lagereiden kohdalla. Toisin sanoen meidän asiakkaille NEIPA on usein se juttu, mitä he ovat tulleet hakemaan.

Paluu normaaliin alkaa

Suurimmassa osassa panimoita oluentuotanto on alkukevään notkahduksen jälkeen palannut normaaliksi viimeistään heinäkuussa. Monin paikoin olutta pannaan jo aivan kapasiteetin äärirajoilla ja joidenkin oluttyylien kohdalla kysyntää olisi paljon enemmän kuin mitä ehditään valmistaa.

Hintojakin olisi nyt mahdollisuus nostaa, mutta siihen ei haluta lähteä, hyvästä syystä. Nyt halutaan, että koronan aikana saavutettu lähituotannon arvonnousu jäisi pysyväksi.

– Toivon, että tämä support your local -ajattelu kantaisi myös koronan jälkeen ja jengi haluaisi edelleen tukea pieniä paikallisia yrittäjiä ja kivijalkakauppoja jatkossakin, Maku Brewingin Ville Makkonen pukee sanoiksi koko pienpanimokentän tahtotilan.

Epävarmuuden varjo vaanii

Vaikka koronan ensimmäisestä aallosta on selvitty, mahdollinen toinen ja kolmas aalto luovat synkkiä pilviä pienpanimoiden ylle.

– Loppuvuosi näyttää epävarmalta, ei voi muuta sanoa, toteaa Ruosniemen Panimon toimitusjohtaja Juho-Matti Karpale.

Karpaleen mukaan Ruosniemen Panimo on ainakin henkisesti valmistautunut epidemian uuteen tulemiseen ja mahdollisiin rajoituksiin. Huhti-toukokuussa nähtyyn ravintoloiden totaalisulkuun Karpale ei kuitenkaan usko.

Epävarmuutta on ilmassa kaikkialla. Koko alalle yhteistä on huoli siitä, kuinka itse kullekin panimolle tulee käymään, miten mahdollisesta toisesta aallosta selvitään ja tuleeko konkursseja.

– Kyllä ensi talvi tulee olemaan melko tiukkaa. Silloin nähdään, mitä me kaikki voimme tehdä alan hyväksi yhdessä tai erikseen, tuleeko panimoiden yhdistymisiä ja muuta, ennustaa Fiskarsin Jari Leinonen.

Monen panimotyöläisen päällimmäisenä tunteena on huoli oman työpaikan jatkuvuudesta. Panimoravintola Bryggeri Helsingin ravintoloitsija Olli Majanen nostaa esiin vielä myynnillisesti tärkeän pikkujoulukauden.

– Yleisen epävarmuuden ohella minua jännittää etenkin se, millaisena tuleva pikkujoulusesonki toteutuu eli pystyvätkö tai uskaltavatko yritykset panostaa tässä tilanteessa henkilöstön viskistäytymiseen. Pikkujoulukauppa huolettaa todella paljon tällä hetkellä, mies sanoo. 

Julkaistu Shaker-lehdessä 3/2020.

Sulje mainos Tilaa Shaker