Kaikenlaiset kuppilat kuntoon

Jyrki Sukulan TV-ohjelmassa on laitettu kuppiloita kuntoon jo useamman vuoden ajan. Moni suomalainen ruokaravintola kukoistaakin Sukulan opein. Olisiko jo korkea aika laittaa myös paikoilleen jämähtäneet ja tylsät juottolat kuntoon?

Spin off -sarjaa Juottolat kuntoon tuskin tulee, ja kestää kotvasen jos toisenkin, ennen kuin anniskelun arvonlisävero mahdollisesti alenee, lainsäädäntö uudistuu tai aukioloajat vapautuvat. Kaikkia edellä mainittuja poliitikkojen päätäntävallassa olevia seikkoja kun pidetään lääkkeinä anniskeluravintoloiden ahdinkoon. Hoituisiko asia ihan omatoimisesti etsimällä kadonnutta sisäistä paloa, innostusta ja uusia tuulia? Jotain on ilman muuta tehtävä, ja siitä voisi aloittaa.

”Viinankanssaläträyksenopena” näen, miten restonomiopiskelijat kokeilevat ja suunnittelevat uusia drinkkejä nuoruuden innolla ja ennakkoluulottomasti. Mitä kansainvälisempi opiskelijajoukko on koolla, sitä mielenkiintoisempia uusia makuelämyksiä ja kaunista katseltavaa syntyy. Tänä talvena drinkkejä on suunniteltu yhteistyössä aiemmassa kolumnissani mainitun imatralaisen lumottujen drinkkien paikan yrittäjien kanssa. Tätä muuten toivoisin useammankin yrityksen hyödyntävän siellä, missä se on mahdollista. Molemmat osapuolet: alan opiskelijat ja yritys hyötyvät yhteistyöstä. Ja tietysti loppupeleissä myös asiakkaat.

Mihin se innostus, uuden etsiminen ja kehittäminen oikein katoavat? Pahimmassa tapauksessa ne näyttävät kadonneen sekä yrittäjältä että henkilökunnalta. Joskus tuntuu siltä, että asiakkaat tietävät ja ovat kiinnostuneita alan uusista tuulista jopa heitä enemmän. Asiakkaan toiveitahan pitäisi kuunnella herkällä korvalla, hänelle tulisi tarjota juuri häntä kiinnostavia tuotteita ja hyvää palvelua. Pyysin hiljattain erään pubin tarjoilijaa suosittelemaan minulle jotain drinkkiä. Sain vastaukseksi: ota olut. Hanaolut on 3,50 euroa.

Haloo! Monestakin syystä. Ensinnäkään en juo olutta, mutta sitä tarjoilija ei voinut tietää. Toiseksi tarjoilijan selän takana olivat hyllyt täynnä erilaisia alkoholijuomia, joista pienen lisäkeskustelun jälkeen olisi voinut valmistaa minulle mieleisen drinkin. Kolmanneksi drinkin kate olisi todennäköisesti ollut oluen katetta parempi varsinkin, kun joku hyllyllä pölyttymässä olevista pulloista olisi ainakin hiukan tyhjentynyt. Neljänneksi palvelu oli kovin lyhytsanaista ja innotonta. Tyydyin talon naistenpäivän kunniaksi tarjoamaan kahviin.

Ikäkysymys tuo kuvaamani tilanne ei ollut, koska minua palvelleelta parikymppiseltä tarjoilijalta luulisi vielä löytyvän nuoruuden intoa. En ota kantaa siihen, oliko kyse ammattitaidon puutteesta. Juottoloissa tosin työskentelee usein henkilöitä, joilla ei ole alan koulutusta. Oli koulutusta tai ei, kun työ ei kiinnosta ja innosta, näkyy asenne asiakkaalle välinpitämättömyytenä, tylsyytenä ja jämähtämisenä.

Kaikenlaiset kuppilat, myös juottolat, saadaan kyllä kuntoon, jos tahtoa on ja ryhdytään sanoista tekoihin. Kunnostettavaa löytyy sekä isojen kaupunkien keskustoista että maakuntien pikkukaupungeista ja -kylistä. Erityisesti yrittäjät, mutta myös työntekijät, voisivat aloittaa ottamalla vaarin vähintäänkin seuraavista Ilta-Sanomien viime marraskuisessa artikkelissa esitellyistä Sukulan neuvoista: Ole hereillä! Tee oma kuppilasi näkyväksi! Pidä kuppilasi koko ajan kiinnostavana! Pysy asiakkaan mielessä!

Marja "Manta" Antikainen

Saimaan ammattikorkeakoulu, hotelli- ja ravintola-alan lehtori

Kuva: Jukka Matikainen