Jugendlinnan futuristi syttyy kaupunkisuunnittelusta, Itämerestä ja matkailun kehittymisestä

Helsingin kaupungin luottamustehtävissä ja television tuottajana parikymmentä vuotta uurastanut Osku Pajamäki arvioi tulevaisuutta yli 100-vuotiaan, jugendtyyliä edustavan tapahtumatalon vinkkelistä. Talon vetäjänä hänen tehtävänään on kyetä ennustamaan, mihin suuntaan kaupunkikuva kehittyy ja miten tulevaisuus vaikuttaa tapahtumatalon palvelutarjontaan ja -muotoiluun.

En ole koskaan tiennyt etukäteen, mistä itseni seuraavaksi löydän, Osku Pajamäki toteaa. Usein tilanne on huvittanut jopa häntä itseään.

– Olin aika lailla nähnyt tuotantoyhtiöpuolen, hän sanoo, eikä harmittele hyppyä alalta toiselle. Päinvastoin.

Tukevasti keski-ikäiseksi itsensä määrittelevä mies nauttii nykyisestä tapahtumatalon johtajan roolistaan ja sanoo olevansa etsivässä vaiheessa. Kaksi vuotta on vierähtänyt vauhdikkaasti. Jättäessään poliittisen uransa ja hypätessään perinteikkään jugendtalon ruoriin Pajamäellä oli selkeä kuva siitä, mihin suuntaan hän aikoo viedä tapahtumataloa ja sen henkeä. Käsitystä vahvisti tuolloin vastikään suoritettu palveluliiketoimintaan syventyvä MBA-tutkinto.

– Uuden tulijan on ymmärrettävä, mitä ei osaa ja antaa heidän, jotka osaavat, tehdä omat työnsä. Minun tehtäväni on varmistaa, että ammattilaiset pystyvät tekemään työnsä hyvin, Pajamäki summaa ja kiittelee henkilöstönsä ammattitaitoa.

Mikä sitten jää toimitusjohtajan tehtäväksi?

– Varmistan sen, että minulle jää aikaa seurata, mitä alalla, kaupungissa ja alueella tapahtuu. Minulla on oltava selkeä näkemys siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja miten muutokset vaikuttavat toimintaamme.

Helsingillä Barcelona-vaara

Kiinnostus kaupunkisuunnittelua, johtamista, Itämerta ja turismin kehittymistä kohtaan istuu Osku Pajamäessä vahvana.

Aihe saa Pajamäen selkeästi syttymään. Hän kaivaa esille hahmotelmat Hakaniemen ympäristön kehityshankkeista ja toteaa ohimennen, että Helsingin ydinkeskustalla on Barcelona-vaara. Turismi täyttää ytimen ja paikallinen väestö siirtyy etäämmälle.

– En ole henkilökohtaisesti innoissani siitä, että uudet hankkeet tuppautuvat kaikki keskustaan.

Toisaalta ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevalle talon johtajalle massan siirtyminen ei ole pahitteeksi. Hakaniemi on Pajamäestä kaivannut kasvojenkohotusta jo pitkään. Pajamäki kuvailee Hämeentien muuttumista viihtyisäksi katualueeksi ja uumoilee, että Hakaniemen tori muovautuu kolkosta ja liiankin isosta aukiosta lämminhenkiseksi, uudenlaiseksi ajanviettopaikaksi.

Kokeilla saa, kunhan henkilöstö ei kuormitu kokeiluista liikaa.”

Hänestä sijoitusyhtiö Antiloopin massiivinen kiinteistökehitys Paasipuistossa on parasta, mitä alueelle on tapahtunut pitkään aikaan. Pajamäki seuraa mielenkiinnolla lähialueen kuuden kiinteistön uudistamista. Siltasaari 10 -hanke toimistotalojen omistajineen ja tulevine vuokralaisineen mylläävät imagollaan ja toimintatavoillaan ympäristöä väkisinkin.

– Ja hyvä niin. Palvelukenttä muuttuu. Yhden Paasitornin on vaikea tehdä kestävää toimintaa, mutta useamman toimijan luodessa uutta tulosta syntyy.

Kaupungin kehitys

Pajamäki esittelee innostuneesti tieteen ja talouden korttelin Lyyran havainnekuvia. Parituhatpäinen kansainvälinen tiedeyhteisö kivenheiton päässä lisää väistämättä odotusarvoja asiakasvirran kasvusta – myös Paasitornissa.

Talon sijainnilla ja erityisesti liikenneyhteyksillä on oma merkityksensä menestymisen kannalta. Kruunuvuoren siltojen ylittävä raitiovaunu ja suunnitteilla oleva Pisara-rata muuttavat Pajamäen mukaan tapahtumatalon saavutettavuutta. Pajamäki povaa, että Hakaniemestä on kehkeytymässä yksi Euroopan tiiveimmistä solmukohdista.

– Jo nyt metro kuljettaa vieraat idästä ja lännestä.

Kaupungin syke ei pääty siihen, kun toimistot sulkevat ovensa päivän päätteeksi. Tähän on herännyt myös Helsingin kaupungin kulttuuripalvelujen pormestari, joka teetti selvityksen kaupungin yön potentiaalista palveluntuottajien näkökulmasta. Helsingin yön toivotaan viestivän kansainvälisestä ja vetovoimaisesta kaupungista. Pajamäki toivottaa lämpimästi tervetulleeksi syksyllä kaupungin palvelukseen määräajaksi rekrytoitavan yöluotsin, ilta- ja yökulttuuriin erikoistuneen henkilön.

– Itäinen kantakaupunki, jossa Paasitorni sijaitsee, työllistää yöluotsin ajasta varmasti kolmanneksen, Pajamäki uskoo ja sanoo olevansa ilolla mukana Hakaniemen alueen yöelämän tarpeiden visioinnissa.

Kokeilun kulttuuri

Palataan Pajamäen visioon Paasitornista. Muutostyön Pajamäki käynnisti heti uuteen tehtävään astuttuaan.

– Se kuuluisa toimitusjohtajan sata päivää ei ihan riittänyt, Pajamäki naurahtaa ja viittaa aikaan, joka on otollinen muutosten aikaansaamiseksi.

Ensimmäinen vuosi meni palveluvision ja palvelumallien luomisessa. Sitä työstettiin henkilöstön sekä palvelumuotoilutoimisto Palmun, nykyisen Solitan kanssa.

Strateginen linjaus vakiinnuttaa talo kansainvälisenä kongressitalona puri pitkään.

– Ansaintalogiikat muuttuvat. Tehokkaat päivät ajoittuvat tiistaista torstaihin. Maanantait ja perjantait ovat hiljaisia. Jotain oli keksittävä.

Pajamäen työ on laskemista ja kokeilemista. Ideoita tulee paljon. Viimeisimpänä paluu juurille eli nyrkkeily- ja musiikkitapahtumien järjestäminen talossa.

En ole innoissani siitä, että uudet hankkeet tuppautuvat kaikki Helsingin keskustaan.”

– Aamuyön pimeinä tunteina ammun omia ideoitani alas ja totean, etteivät ne ole ehkä kannattavia.

Pilotteja, jos niihin ryhdytään, kokeillaan ainakin useammin kuin kerran, pari kolme vuotta. Vasta sitten tehdään päätökset. Kokeiluihin löytyy resursseja sopivasti. Pajamäki tunnistaa kuitenkin mahdolliset riskit.

– Kokeilla saa, kunhan henkilöstö ei kuormitu kokeiluista liikaa.

Tuotantotaustaansa peilaten Pajamäki aikoo testata muun muassa tapahtumatuotantojen osittaista tai jopa täysimittaista tuottamista.

– Tiedän, mitkä sisällöt ovat tuotannollisesti raskaita toteuttaa ja mitkä kevyempiä.

Pajamäkeä viehättää brittiläisen talouslehti Financial Timesin vastikään julistama vaatimus siitä, että kapitalismi on määriteltävä uudelleen. Talouslehden mukaan yritykset eivät voi keskittyä pelkästään voittoon ja osakkeenomistajien voiton maksimointiin, vaan merkityksellisyyteen ja asiakkaiden ja työntekijöiden ja kaupunginosan huomioimiseen.

– Tähän ajatukseen me olemme tarttuneet jo perinteemme takia. En ole tekopyhä enkä naiivi, vaan nyt aiomme näyttää mihin talo taipuu.

Uudistukset on käynnistetty rauhassa ja nyt odotetaan, mitä tuleman pitää. Tänään tehdyt investoinnit näkyvät Pajamäen mukaan vasta vuosien päästä.

– Jos perusasiat on tehnyt kiinteistön lainojen korkosuojauksista tapahtumatalon palvelumalleihin oikein, voimme olla levollisin mielin, vaikka myynti notkahtaisi hetkellisesti. Panikointiin ei ole tarvetta, eikä kaikkiin muuttujiin voi reagoida, Pajamäki sanoo.

Vertaisverkostoista voimaa omaan työhön

Mara-alan virallisissa tapaamisissa Pajamäki vaihtaa ajatuksia tapahtumatalojen muiden johtajien kanssa säännöllisesti. Epävirallisissa kokoontumisissa talojen vetäjät puivat toistensa onnistumisia ja epäonnistumisia avoimesti.

– Nastaa, miten he ovat ottaneet minut vastaan, Pajamäki kiittelee kollegoitaan auliisti.

Kunkin talon omistajapohjat poikkeavat toisistaan: yhdessä on osuuskuntamalli, toinen on puhdas yritys, kolmannen omistaa kansainvälinen ketju ja osan omistaa kaupunki. Pajamäki vetää yhdistyspohjaista taloa ja toimii myös kollegoistaan poiketen talon kiinteistöosakeyhtiön toimitusjohtajana.

– Lasken euroja ja mietin itse, mitä tarkoittaa, jos esimerkiksi graniitit uusitaan ja millä aikavälillä ne pitäisi uusia.

Graniittien ehostaminen on hidasta ja arvokasta: kivet on purettava yksitellen, puhdistettava ja asennettava yksitellen takaisin paikalleen. Vastaavanlaisissa Suomessa sijaitsevissa rakennuksissa graniittien ehostus on jo tehty. Pajamäki arvioi, että urakka on edessä viimeistään kymmenen vuoden kuluttua, jotta talo pystytään pitämään arvoisessaan kunnossa.

– Liiketoiminnan tuotot menevät tässä talossa suoraan talon kehittämiseen ja ylläpitoon.

Ääneen lukeminen palauttaa

Pajamäki kertoo rentoutuvansa liikunnan ohella parhaiten kaunokirjallisuuden parissa. Bisneskirjojen annin hän imee eri tilaisuuksista. Kaunokirjallisuusharrastus sai alkunsa, kun Pajamäki tuotti vaimonsa kanssa viiden vuoden ajan Kirjapiiri-nimistä kirjallisuusohjelmaa MTV3:lle ja AVA:lle.

– Paperipinkat lentelivät jopa rantalomalla, kun luimme prujuvaiheessa olevia kirjoja. Parhaimmillaan luimme kymmeniä kirjoja vuodessa ja ohjasimme ne sitten ohjelman toimittajille Erkki Tuomiojalle ja Pauli Aalto-Setälälle.

Aviopari lukee yhä, muttei aivan perinteisellä tyylillä, vaan ääneen toisilleen. Idea on lähtöisin Pajamäen vaimolta.

– Kuulostaa romanttisemmalta kuin onkaan, mutta ääneen lukeminen vaatii läsnäoloa ja irrottaa ajatukset työmoodista ja puhelimesta tehokkaasti. Sen jälkeen lukeminen rullaa yksinkin.

Kuka?

Osku Pajamäki

  • Kokous- ja kongressikeskus Paasitornin toimitusjohtaja.
  • Toimi parikymmentä vuotta tv-tuottajana ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna.
  • Kirjoittanut Perintö vai perintä -teoksen (2011) ja Ahne sukupolvi – Suurten ikäluokkien perintö (2006).

Julkaistu Evento-lehdessä 5/2019.