Useimmiten cocktaillistan lähtöideana on se, että lista on oltava. Jos kirjoja kirjoitettaisiin samasta syystä, olisi maailma pullollaan toinen toistaan pitkästyttävämpiä kirjoja. Kirjailijaa ajaa vahva näkemys ja kerrontaa vailla oleva tarina. Sama lähtökohta olisi ideaali cocktaillistan suunnitelmalle. Sopivasti erilaisia karikatyyrejä, jotka värisevät keskenään.

Lista itsessään voi samalla tavalla kertoa tarinaa. Loistavana esimerkkinä toimii Dandelyanin uusin lista, jolla baari haluaa herättää keskustelua siitä, kuinka ihmisten teot vaikuttavat kasvien kehitykseen ja niiden tulevaisuuteen. Itsellään se siis kertoo tarinaa ja jopa opettaa meitä ympäröivästä maailmasta.

Paitsi persoonallisuus ja tarinallisuus myös helppo luettavuus on kirjailijalle tärkeää. Samoin on cocktaillistan kohdalla. Usein näkee listoja, joissa lukee esimerkiksi Negroni: vermouth, bitter, gin ja niiden perässä 10 euroa. Tästä asiakas ymmärtää ginin. Perusasiakkaan on mahdotonta ymmärtää, miltä tämä juoma maistuu tai edes näyttää. Selkeä kielenkäyttö on mahtava työkalu, jolla voit kertoa lukijallesi mistä juomassa on kyse. Lyhyes­sä, maksimissaan kolmen lauseen kappaleessa kerrot juomasta vaikka kuinka paljon.

Tämä pätee myös juomien lukumäärään. Sota ja Rauha -teoksen 1 220 sivua karkottaa ainakin jokusen laiskan lukijan. Samalla tavalla toimii liian pitkä juomalista. Vaikka itse työskentelenkin läheisesti juomien parissa, huomaan toistuvasti menettäväni kiinnostuksen listaan, jossa on yli kymmenen juomaa. Automaattisesti kysyn hetken listaa silmäiltyäni ”Anna listan paras juoma”. Toivon, että kaikki toimisivat samalla tavalla, mutta ikävä kyllä ”Anna bisse” on vahva kandidaatti edelliselle. Itse suosin 6–8 juoman listoja. Niissä on tarpeeksi valinnanvaraa, muttei liikaa.

Myös listan fyysinen toteutus on tärkeää. Kirjailijat ja kustantajat miettivät tarkkaan, miltä kirja tulee näyttämään. Heidän maailmansa on markkinoinnillinen painajainen. Kirjakauppa on pullollaan kirjoja. Miten saadaan joku tietty kirja pomppaamaan tuosta massasta? Cocktaillistoja on baarissa vain yhtä laatua, mutta baareja on mieletön määrä. Mieti, miten luot listan, johon vieraasi vertaavat muita näkemiään listoja.

Perus A4 laminoituna ei välttämättä herätä cocktailostajan mielenkiintoa, päinvastoin. Se kertoo vieraallesi, että cocktaillistaan ei ole panostettu, onko juomiinkaan? Hetken kun googletat eri painofirmojen tuotteita ja kuuluisia baareja instagramissa, löydät paljon uusia vaihtoehtoja väsähtäneelle A4:lle.

Vielä lopuksi haluaisin puhua baarin omasta klassikosta. Yleinen harhaluulo on, että cocktaillistan tulee sisältää aina uusia ”innovatiivisia” juomia. Tosiasiassa monen maailmankuulun baarin listalta löytyy myös paljon klassikoita. Ero on siinä, että niitä on oikeasti mietitty, testattu ja haastettu. ”If it aint broken, fix it anyway” -ajattelulla saatat löytää klassikosta uusia ulottuvuuksia.

Tämän lisäksi mieti, mikä juoma voisi olla vakiotavaraa jokaisella listalla. Ravintoloissa on usein jokin annos, joka vetää asiakkaat puoleensa tunnettavuutensa takia.

Jos baari vaihtaa menunsa neljä kertaa vuodessa, onko tilaa syntyä baarin klassikkojuomaa, jonka takia ihmiset tulevat uudelleen? Koko listan vaihtamisen sijaan anna jollekin juomalle klassikkostatus ja pidä se listalla. Aina. Näin pystyt synnyttämään baarille oman ”Salven Silakat” -juoman.