Helsingin SOPP pitää pintansa maan tärkeimpänä pienpanimotapahtumana

Kaisaniemen puistoon siirtynyt SOPP Helsinki oli oluiden ja panimoiden juhlaa. Parhaat oluet ovat samaa tasoa kansainvälisten huippujen kanssa ja niiden tekijät seuraavat tarkkaan, mitä olutmaailmassa tapahtuu.

Kuudella paikkakunnalla vieraileva Suuret Oluet – Pienet Panimot -kiertue tavoittaa kesän mittaan jopa 60 000 oluenystävää. Tämän vuoden kiertue alkoi toukokuussa Tampereelta, josta matka jatkui Kuopion ja Lahden kautta Helsinkiin. Elokuun lopulla vieraillaan vielä Turussa ja Oulussa.

Helsingin SOPP on kiertueen päätapahtuma ja samalla Suomen kesän suurin olutjuhla. Tänä vuonna tapahtuma siirtyi Rautatientorilta Kaisaniemen puistoon, mikä osoittautui hyväksi peliliikkeeksi. Rautatientorilla tutuksi tullut tungos ja kymmenien metrien jonot jäivät uuden tilavamman alueen myötä historiaan.

Neljän päivän aikana Kaisaniemessä kävi 21 700 janoista käsityöoluiden ystävää. Se on lähes yhtä paljon kuin viime vuoden tapahtumassa, vaikka festivaalipäiviä oli yksi aiempaa vähemmän.

Hyvän mielen panimojuhlaa

Viikonlopun superhelteiden ansiosta SOPP-kävijöiden keskiostokset olivat tavallista suurempia, mikä tietysti sai aikaan tyytyväistä hymistelyä oluttiskeillä. Monet panimot joutuivat täyttämään juomavarastojaan tapahtuman aikana useampaan kertaan.

SOPP:ssa nähtiin myös osoitus panimoväen välisestä yhteishengestä. Verisen kilpailun asemesta suomalaiset pienpanimot tukevat toinen toistaan ja antavat pyyteetöntä kollegiaalista apua toisilleen. 

Kun esimerkiksi festivaalin avauspäivänä Tornion Panimon myyntipiste ruuhkautui pahoin, tilanne huomattiin saman tien Sonnisaaren ja Waahto Breweryn tiskeillä, joilta saapui henkilökuntaa naapurinsa myyntiavuksi. Hieman myöhemmin ilmenneisiin hanalaitteidensa jäähdytinongelmiin Tornion Panimo sai apua Takatalo & Tompurilta. 

– Yhteisellä asiallahan tässä ollaan, todettiin minulle useammankin panimon toimesta.

Verisen kilpailun asemesta suomalaiset pienpanimot tukevat toinen toistaan ja antavat pyyteetöntä kollegiaalista apua toisilleen. 

Riehakkaimmasta juhlahumusta vastasi Maku Brewing, joka juhli perjantaina kahdeksan hanan voimin lippulaivaoluensa Maku IPA:n viisivuotispäivää. Tilaisuus oli mitä osuvin, sillä panimo esittäytyi olutkansalle ensimmäistä kertaa vuoden 2014 SOPP:ssa, lähes päivälleen viisi vuotta sitten, ja hanassa oli tuolloin vasta lanseerattu 7,3 prosentin vahvuinen India Pale Ale.

Ja kun kerran juhlitaan, niin tehdään se kunnolla. Perjantain aikana panimon kaikki hanat vallannut klassinen Maku IPA toi innostunutta pöhinää tiskin ympärille. Onnittelijoita riitti tungokseen asti ja juhlan kunniaksi varatut 600 palaa mansikkakakkua menivät kuin kuumille kiville.

Sokerina pohjalla Maku IPA:a myytiin yhden päivän aikana liki tuhat täyttä tuoppia.

Oluiden kirjava skaala

Varovaisen arvion mukaan festivaaleilla oli tarjolla vajaat 300 erilaista olutta Suomesta, Virosta ja Italiasta. Tapahtuman perusteella kotimaisten pienpanimo-oluiden taso vaihtelee edelleen varsin paljon, mutta kehitystä on tapahtunut etenkin siinä, että kaikkein kovimmat kotimaiset tekijät ja oluet ovat nykyään täysin vertailukelpoisia kansainvälisten huippujen kanssa.

Kolmen päivän aikana ehdin maistaa arviolta 120 eri olutta, joista noin joka viides ansaitsisi tulla erikseen mainituksi. Kunhan vain olisi tilaa.

Yksi näistä oli Donut Islandin I Hop It's Not A Problem #5, jonka ulkonäkö ei herättänyt suuria tunteita, mutta maku oli intensiivisen hedelmäinen, kukkaisen aromikas ja juuri sopivan katkera. Hyvä ja persoonallinen tulkinta Black IPA:sta.

Takatalo & Tompurin uutuus Neljä Viljaa oli ehkä parasta janojuomaa 30 asteen helteessä. Kauniin kullankeltainen olut, jossa tiivis valkoinen vaahto. Äärimmäisen puhdas ja raikas, viimeisen päälle tyylikäs käsityölager.

Kolmen päivän aikana ehdin maistaa arviolta 120 eri olutta, joista noin joka viides ansaitsisi tulla erikseen mainituksi.

Trendikkäistä hapanoluista isoimman muistijäljen jätti Malmgårdin Proto #20 Apricot Sour, jonka samettinen pehmeys, miellyttävä hedelmäisyys (tuoretta aprikoosia) ja maltillinen happamuus tekivät siitä kirpeän raikkaan ja tasapainoisen nautiskeluoluen.

Miedot oluet tulevat

Yhtenä megatrendinä olutmaailmassa tuntuu olevan ajatus siitä, että miedoissakin oluissa voi olla suuri maku, ja nyt tämä kehityssuunta näyttäisi löytäneen myös Suomen.

SOPP Helsingissä oli tarjolla useampikin olut, joissa alkoholiprosentti oli alle neljän, mutta siitä huolimatta maku ja juotavuus täysin kohdillaan. Hyvinä esimerkkeinä Nokian Panimon Keisari One-Off Microipa (2,8%), Teerenpelin Kesähessu (3,8%), Fiskarsin Panimon Fixer Upper Farmhouse APA (3,5%), Kakola Brewingin Vautsi Raspberry Sour Ale (3,5%) ja Kanavan Panimon Paljas Saari Gose (3,5%).

Parhaan näytteen miedon oluen taidokkaasta panemisesta antoi kuitenkin Iso-Kallan Panimo Groteski-oluellaan (3,2%), joka edustaa 1300-luvun Puolaan jäljitettävää grodziskie-tyyliä.

Grodziskin raaka-aineena käytetään perinteisesti savustettua vehnämallasta ja sen hiilihappopitoisuus on huomattavan korkea, mistä syystä tätä oluttyyliä kuulee kutsuttavan myös Puolan samppanjaksi.

Iso-Kallan Groteski lienee ensimmäinen suomalaisen panimon valmistama grodziskie, tai ainakaan minulle ei ole tullut toista vastaan. Groteskin tuoksussa on runsaasti mehevää savuisuutta, mutta yllättäen maun mukana savu hälvenee ja antaa tilaa pirskahtelevalle yrttisyydelle. Raikas, hiuksia nostattavan hieno olut.

Pysyykö SOPP ajan hermoilla?

Tampereen ja Helsingin SOPP-tapahtumien siirtäminen kaupunkien keskusaukioilta syrjemmälle sivuun osoitti, että festivaalikiertueen järjestäjät pyrkivät jatkuvasti kehittämään toimintaansa ja palvelemaan yhä laajempaa asiakaskuntaa. 

Uudet tapahtuma-alueet löysivät yleisönsä jopa odotettua paremmin. Kävijämäärät osoittavat, että SOPP elää ja voi hyvin.

Siitä huolimatta satunnaisia soraääniäkin kuului monelta suunnalta, joten liialliseen hyvänolontunteeseen ei ole varaa. 

Vaikka tapahtumassa oli mukana 33 panimoa, monia kävijöitä kummastutti, että joukkoon mahtui liki kymmenestä espoolaispanimosta vain yksi, Lumi Brewing. Isoista nimistä poissaolollaan loistivat lisäksi Cool Head Brew, Beer Hunter's, Stallhagen ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas vain muutamia mainitakseni. 

Uudet tapahtuma-alueet löysivät yleisönsä jopa odotettua paremmin.

Toinen huolenaihe on SOPP:n ruokatarjonta. Tapahtuman järjestäjän Pekka Kääriäisen mukaan ruokatuotteessa on kyllä pyritty huomioimaan kaikki asiakasryhmät vegaanit mukaan lukien, mutta oluiden kanssa maistuvia snäksejä oli tarjolla hyvin niukasti, eikä yksikään niistä ollut vegetuote. 

Ensi vuonna soisin näkeväni ruokamyyjien joukossa esimerkiksi tuoreita juureslastuja valmistavan Spiraalisipsin, eikä joku aasialaisia makuja tarjoava ruokakojukaan olisi pahasta.

Peter Tammenheimo on vapaa olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska