Hampuri yöllä – St. Pauli ja Reeperbahn

50-luvulta lähtien kilometrin mittainen katu Hampurissa on houkutellut satamaan saapuneita merimiehiä ja muita janoisia kulkijoita. Sivukatu nimeltä Suuri Vapaus houkuttelee vieraita mitä moninaisempiin synteihin kakofonisella volyymilla. Lisämaustetta tarinoihin tuo Beatlesin uran alkutaipale juuri täällä.

St. Pauli eli kotoisammin Kiez on levittäytynyt nykyään useamman korttelin kokoiseksi. Alueella toimii 500 baaria, 6 teatteria, 4 museota, tusina live-esityksiä, vahakabinetti, lukemattomia pelihalleja, discoja, seksikauppoja, 60 kioskia, 8 tatuointikellaria, 200 grillikioskia ja vähintään 50 bordellia. Vuosittain alueella vierailee 30 miljoonaa ihmistä, mikä tarkoittaa viikonloppuisin lähelle 200 000 vierasta parhaina päivinä.

St. Pauli ei kasva enää, mafiaperheiden reviirit on jaettu, ja herrrasmiessopimukset kaupungin kanssa pitävät. Rikollisuus ja paheet pysyvät alueen sisällä. 90-luvulla tilanne oli rauhaton sekä perheiden että poliisin kesken. ampumisia ja välienselvittelyjä sattui jatkuvasti.

2000-luvun puolivälissä Hampuri sijoitti alueen siistimiseen useita miljoonia. Samanaikaisesti perheet ymmärsivät, että hyvä bisnes kärsii väkivallasta. Kuuleman mukaan kaikki ovimiehet ovat järjestöjen palkkalistoilla. Ovimies tulee töihin, vaikkei ravintoloitsija olisi häntä palkannutkaan. Samalla hän tietää paikan asiakasvirran, näkee ketä kadulla kulkee ja pystyy kommunikoimaan kollegojensa kanssa. Ovatpa he välillä antaneet virka-apuakin Saksan vaarallisimman työpaikan, Davidwachen poliisiaseman poliiseille, kun he ovat joutuneet vaikeuksiin villiintyneiden väkijoukkojen kanssa.

Väkimäärä perjantai-iltana on enemmän kuin uskalsi odottaa. Onnistuneella tankkauksella korviahuumaavan metelin kestää jotenkin. Sitä en tiedä miten alueen työntekijät pysyvät tolkuissaan täällä yöstä toiseen. Tunnelma kaduilla on hilpeä ja mukavasti soljuva. Kaduille ei näy riidanhaastajia eikä öykkäreitä, vain tusinoittain pahaa-aavistamattomia, seikkailunhaluisia polttari- ja muita kaveriporukoita. Ilta on toki vasta nuori. Meidän baarilista on selvä, keskitymme karuihin klassikoihin.

Zum Silbersack on tupaten täynnä iloisia, kaikenikäisiä juhlijoita. Paikallisia ja turisteja sopiva sekoitus. Jano on kova ja kiltinnäköinen, pullantuoksuinen rouva myy Astra-olutpulloja tiskillä suoraan korista, mitä sitä turhaan kylmälaatikkoa availemaan ja sulkemaan. Rouvan olemukseen ei ollenkaan sovi hänen kasvoissa ja käsivarsissaan koreilevat tatuoinnit. Kuin elokuvissa, koko kapakka yhtyy laulamaan Hamburg meine perle -kappaletta sen soidessa. Vaikea uskoa, että tämä on tällaista täällä ilmeisesti aina.

Matkamme jatkui Zur Ritzeen. Vuonna -74 avattu kneipe on ollut alamaailman ja nyrkkeilypiirien suosiossa alusta asti, sillä baarin kellarissa sijaitsee iso nyrkkeilysali, missä on mitellyt jos vaikka kuka. Seiniä koristavat sadat valokuvat nimikirjoituksineen. Meitä ei kysytty kuvaan mutta snapsit olivat edullisia. Itse en baareissa tohtinut kuvia napsia.

Vuonna -53 avattu Zum Goldenen Handschuh sai nimensä myös voittoisan nyrkkeilylegendan mukaan, joskin se on nykyään tunnetumpi 70-luvulla toimineen sarjamurhaajan kautta. Nimestä päätellen suomensukuinen Fritz Honka asui baarin yläpuolella ja kävi handschuhessa iskemässä neljä naisuhria vuosien saatossa, jotka hän murhasi ja paloitteli asunnossaan. Baarin drinkkilistalla on nykyäänkin drinkki nimeltä Gift eli myrkky, millä hän hurmasi tai siis huumasi uhrinsa. Kapakka on auki läpi yöt ja päivät, ja väki oli sen mukaista. Alle minuutin sisällä minulle tultiin myymään huumeita, ja jos jossain olen nähnyt ihmisten olevan rappiolla, niin täällä. Tarinan mukaan eräs merimies nukkui pöydässä, kunnes joku pari päivää myöhemmin huomasi hänen kuolleen. Tänä perjantaina osa porukasta oli kovinkin riehakkaalla tanssituulella, emme kuitenkaan uskaltaneet jäädä pidemmäksi aikaa, ja vielä oli baareja käymättä. Tiesittekö muuten, että pöytätanssi saapui St. Paulin Susi’s showbaariin vahingossa, kun ei ollut tilaa rakentaa erillistä lavaa esiintyjille?

Palasimme paikalle lauantai-iiltapäivänä tarkastamaan miltä meno alkuillasta näyttää. Silbersack pullisteli täynnä jälleen, tai edelleen. Laulu raikui kadulle. Pääkadulle oli rakennettu parin tuhannen hengen Euroviisukatsomo, Mojo-klubin edustalla fanit odottelivat jo illan esiintyjää, Fela Kutin poikaa. Laidoilla mellakkapoliisit vesirekkoineen valmistautuivat jalkapallofanien saapumiseen paikalle. FC St.Pauli fanit juhlivat vahingonilosta Hampurin toisen pääsarjajoukkueen HSV:n tippumista alempaan divisioonaan, ja HSV:n pettyneet huligaanit olivat aloittaneet mellakoinnin jo stadionilla. Säätiedotus ennakoi yhteydenottoja. Siirryimme myrskyn silmästä rauhallisemmille laitumille nauttimaan kesäillasta.

www.zurritze.com

www.goldener-handschuh.de

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zurichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.