Tämä on rankka paikka rakastamalleni alalle. Moni ravintola-alan yrittäjä, työntekijä ja sidosryhmäläinen pystyy varmasti samaistumaan sekaviin tunteisiini. Olen ollut koko elämäni ravintola-alalla, jatkanut isovanhempieni perintöä alan yrittäjänä. Omatkin lapseni ovat kasvaneet tähän maailmaan, ja olen ajatellut, että ehkä hekin jatkavat yritystä vielä. Nyt minussa elää pelko, että koko rakastamani ura, se mitä olen opiskellut ja tehnyt koko aikuisikäni, on turhaa.

Olen aina ollut urasuuntautunut, omat tavoitteeni ja visioni ovat olleet ravintola-alalla. Haluan antaa ihmisille kokemuksia ja elämyksiä ruoka- ja juomamaailmassa, tuoda heidän arkeensa juhlaa. Olen opiskellut kaupallista alaa ja restonomiksikin nimenomaan ravintolayrittäjyyttä varten. Ajattelin, että opiskelemalla turvaan oman osaamiseni alalla ja samalla sukuni perustaman yrityksen. Olen verkostoitunut niin Suomessa kuin kansainvälisesti, koska se on myös yksi omaa uraa auttava seikka.

Visioni ovat olleet ravintola-alalla.”

Ja edelleen minulla on tavoitteita ja unelmia, haluan kansainvälistyä ja olla mukana viemässä Suomea maailmankartalle kuin myös kehittää ravintola-alaa eteenpäin Suomessa.

Juuri nyt, tehtyäni töitä ravintolassa yrittäjänä jo yli kaksikymmentä vuotta, olen ensimmäistä kertaa peloissani. En halua luovuttaa. Uskon, että ravintola-ala selviää, koska siellä olevat ihmiset ovat idearikkaita, joustavia ja intohimoisia, mutta miten paljon se vaatii, sitä en tiedä. Pelkään alalla olevien ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen sekä monimuotoisen ravintolakulttuurin puolesta.

Toivon, että alamme tokenee tästä, että ihmiset edelleen käyvät ravintoloissa ja että kulttuurissamme arvostetaan alaa käyttäytymällä turvallisesti kun sinne ravintolaan mennään. Näin ehkä ala säilyy jälkipolville. Katsoessani tyttäreni iloisuutta siinä musiikin tahdissa tanssiessa, haluan uskoa, että asia on niin.

Greta Grönholm

FBSK:n puheenjohtaja

Julkaistu Shakerissa 4/20.