Elefantit, jotka luomme ravintoloihimme

Suomessa ravintola-asiakkaille on suorasti ja epäsuorasti opetettu jo vuosikaudet, että he ovat typeriä. Ravintolatyöntekijöille on puolestaan iskostettu, että he ovat paskoja. Tämä yhtälö on kestämätön.

Sain tässä eräänä päivänä täydellisen idean uudelle kodin elektroniikkakaupalle. Tämä idea tulee vielä pesemään lattiaa Gigantilla, Powerilla sekä kaikilla muillakin alan toimijoilla! Kuunnelkaapa hetki. Olen päättänyt avata kodin elektroniikkakaupan, jossa asiakkaalle kerrotaan suoraan minkä tavaran hän ostaa. Haluatko pesukoneen? Meillä on tämä yksi malli ja sinä ostat tämän. Ai tämä malli ei sovellu kerrostaloasuntoihin? Too fucking bad, tämän sinä ostat. Haluatko kännykän? Meillä myydään ainoastaan tätä yhtä mallia. Ai haluat eri käyttöjärjestelmän, koska kaikki muut laitteesi ovat samasta ekosysteemistä? Idiootti! Tämän sinä otat!

Liikeideani ajatuksena on poistaa asiakkaalta kaikki vaikeus kodin elektroniikkaliikkeessä asioinnista. Ei enää jäpitystä, hintavertailua, vaikeita valintoja. Me olemme miettineet kaiken puolestasi, koska me tiedämme kodin elektroniikasta kaiken. Tavaroilla ei ole vaihto- tai palautusoikeutta, sillä et sinä oikeastaan edes tarvitse näitä oikeuksia. Meidän tuotteemme ovat niin tikissä. Aina. Jos olet eri mieltä, olet pöljä ja kaverisi häpeävät sinua. Asiakaspalautteesi ja tyhmät kysymyksesi postaamme sosiaaliseen mediaan suljettuun ryhmään, jossa muutkin kodin elektroniikkaliikkeiden työntekijät nauravat sinulle selkäsi takana.

Liikeideani korjaa jokaisen ongelman kodin elektroniikkabisneksestä! Tämä on kehitetty sinua varten ja sinun eduksesi, hyvä asiakas. Kukaan ei voi kohta enää väittää, etteikö Suomessa olisi kodin elektroniikkakulttuuria!

Vai pitäisikö tätä liikeideaa vielä miettiä vähän uudestaan?

SUOMEN RAVINTOLASALEISSA asuu elefantti. Sen nimi on typerä asiakas. Mutta uskallanpa kuitenkin ehdottaa, että me olemme itse luoneet tämän elefantin. Suomen ravintola-asiakkaille on suorasti ja epäsuorasti opetettu jo vuosikaudet, että hän on typerä.

Teemme sen suorasti vastaamalla hänen kysymyksiinsä tylysti reilun silmienpyöräytyksen maustamana. Teemme sen perustamalla ravintoloita, joissa opetamme asiakkaille käytöstapoja ja kännykkäetikettiä. Teemme sen puhumalla heille alentuvasti. Jos et tiedä mitä ”alentuvasti” tarkoittaa, se ei tarkoita puhumista nöyrästellen vaan puhumista kuin kuulija olisi tyhmä. Esimerkiksi äskeinen virke oli alentuva sinua kohtaan, lukija.

Opetamme epäsuorasti asiakkaan olevan tyhmä kirjoittamalla ruoka- ja cocktaillistoja, joita ei osaa lukea ilman Google Translatea ja kolmen vuoden kokkitutkintoa. Vihjaamme tällä, että jos et tunne ravintola-alan sanastoa, sinun kannattaisi syödä kotona, eikä meidän asiakkaanamme. Teemme sen tekemällä pilaa ravintoloista, joiden menuissa on ruuan kuvia. Teemme sen nimeämällä yhden juoman cocktaillistaltamme ”Crowd Pleaseriksi”. Vihjaamme tällä, että muiden listan juomien ei ole tarkoitus miellyttää ketään ja jos olet hölmö, sinun on parempi juoda Crowd Pleaser. Se on hölmöjä varten ja listamme muut juomat ovat älykkäitä ihmisiä varten. Teemme sen täyttämällä juomalistamme tuotteilla, joista ei voi nauttia, ellei sinulla ole tarpeeksi kehittynyt makupaletti. Milloin viimeksi ”Crowd Pleaser” on voittanut cocktailkilpailun?

Suomen ravintola-asiakkaille on suorasti ja epäsuorasti opetettu jo vuosikaudet, että hän on typerä.

Opetamme asiakkaan pelkäämään ravintolakäyntiä. Jos hän ei ole tarpeeksi nokkela, maailmaa matkannut, kielitaitoinen ja valistunut, hänen täytyy vastaanottaa kasvatusta ravintolahenkilökunnalta. Aikuisena ihmisenä kasvatuksen vastaanottaminen toiselta aikuiselta ihmiseltä on epämiellyttävää, ja tieto tulevasta epämiellyttävästä kohtaamisesta pelottaa. Silloin kun ihminen pelkää, hänellä on kaksi vaihtoehtoista reaktiota: pako tai taistelu. Pakotilassa oleva ihminen aloittaa keskustelun työntekijän kanssa sanomalla ”Eihän sulla Hartwallin lonkeroa ole?”. Näin ihminen valmistautuu epämieluisiin uutisiin antamalla ymmärtää, että kyllä hän tiesi ettei lonkeroa välttämättä ole. Tai sitten hän on Turusta. Pakotilassa oleva ihminen ei uskalla cocktailbaarissa tilata olutta, vaikka hänen tekisi mieli sitä. Hän juo väkisin puolet Daiquirista ja kirjoittaa kotona ravintolasta negatiivisen arvostelun sosiaaliseen mediaan.

Taistelutilassa oleva henkilö käyttäytyy henkilökuntaa kohtaan vihamielisesti ja epäyhteistyökykyisesti. Hän pojittelee ja tytöttelee. Hän puuttuu työntekijän ulkonäköön. Hän juoksuttaa työntekijää. Hän palauttelee annoksia ja vaatii. Hän ei sano kiitos tai anteeksi eikä käytä konditionaaleja. Taistelutilassa oleva henkilö tekee kaikkensa, jotta voittaa taistelun eli säilyy kanssakäymisestä ravintolatyöntekijän kanssa henkisesti voitokkaana.

Molemmissa tapauksissa meidän tulisi muistaa, että olemme itse suorasti tai epäsuorasti luoneet tilanteen käynnistäneet olosuhteet.

Pakotilassa oleva ihminen ei uskalla tilata olutta, vaan juo väkisin puolet Daiquirista ja kirjoittaa kotona ravintolasta negatiivisen arvostelun sosiaaliseen mediaan.

SUOMEN RAVINTOLOISSA ASUU toinenkin elefantti. Sen nimi on paska työntekijä. Mutta uskallanpa kuitenkin ehdottaa, että olemme itse luoneet tämän elefantin. Suomen ravintolatyöntekijöille on vuosikaudet suorasti ja epäsuorasti opetettu, että hän on paska.

Teemme sen suorasti puhumalla hänelle tylysti, kovaan ääneen ja asiakkaiden kuullen. Pojittelemme ja tytöttelemme. Käytämme hänestä nimeä ”harkkari” tai ”tonnilainen”, emmekä hänen etunimeään. Puutumme hänen ulkonäköönsä. Juoksutamme häntä. Vaadimme. Emme sano kiitos tai anteeksi, emmekä käytä konditionaaleja. Me voitamme hänet.

Teemme sen epäsuorasti määräämällä, että työntekijä syö lounaansa asiakkaiden katseilta piilossa. Työntekijän pitää käyttää eri vessaa. Työntekijä ei saa polttaa asiakkaiden nähden tupakkaa. Joissakin ravintoloissa työntekijä ei saa viettää vapaa-aikaansa työpaikallaan, ettei asiakas näe hänen humaltuvan. Me valmistamme arvojärjestelmän, jossa työntekijällä ei ole ihmisen tarpeita tai haluja. Miksi olisikaan, hänhän on vain ravintolatyöntekijä.

Me valmistamme arvojärjestelmän, jossa työntekijällä ei ole ihmisen tarpeita tai haluja.

Miten voimme olettaa asiakkaan kohtaavan työntekijän ihmisenä, jos olemme valmistaneet järjestelmän, jossa hän ei ole ihminen? Kun ravintolatyöntekijä ei ole asiakkaan näkökulmasta ihminen vaan ravintolatyöntekijä, häntä kohtaan on helpompi olla epämiellyttävä. Kun asiakkaat ovat toistuvasti työntekijöitä kohtaan epämiellyttäviä, kirjoitamme narratiivin jossa asiakkaat ovat vihollinen. Tai siis hölmöjä. Kirjoitamme iltapäivälehtiin juttuja 10 asiaa, jotka ärsyttävät ravintolatyöntekijöitä -otsikolla ja täytämme television tosi-tv-ohjelmilla joissa ammattilaiset ja asiakkaat arvostelevat toisten tekemiä ruokia syömäkelvottomaksi ja ravintolat on pelastettava itseltään. Alamme maailmanlaajuisesti näkyvin henkilö on keittiömestari, joka huutaa.

Elefanttimme pitävät toisiaan kärsästä kiinni.

Kirjoittaja on ravintoloitsija, baarimestari ja kasvatustieteen maisteri. Ja käyttäytyy välillä ravintoloissa hölmösti.