Drinkkimaut ovat erilaisia kisoissakin!

Kansainvälisissä drinkkikisoissa näkee parhaiten, miten erilaisia eri maiden drinkkikulttuuri, juomien ulkonäkö ja maut ovat. Tämän ymmärtää vain, kun itse osallistuu kisaan joko tuomarina tai kilpailijana.

Ne asiat, joita ehkä Suomessa arvostetaan drinkeissä, voivatkin olla maullisesti vaikkapa liian happamia ja koristeiltaan liian yksinkertaisia maailmalla. Yleisesti voisikin sanoa, että Pohjoismaissa drinkkien maut ovat hieman happamampia kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Etelään mennessä eriäviä mielipiteitä on myös makujen voimakkuudesta ja siitä, miten käytetty alkoholi maistuu juomassa läpi. 

Koristeet ovat toinen asia, missä eri maiden perinne ja maku eroavat hyvinkin paljon; kun Pohjois-Euroopassa koristeet ovat usein elegantteja, suositaan etelämmässä runsautta ja yhteen juomaan voidaan laittaa kasapäinkin koristeita.

Kansainvälisissä Calvados Nouvelle Vogue International Trophie-kisoissa näkyi monen maan osallistuminen ympäri Eurooppaa. Kisassa oli säilykepurkissa tarjoiltua drinkkiä, siideriä ja olutta calvadosjuomissa, syötäviä kukkia, kauniita tarjoiluastioita ja hyvinkin eksoottisia drinkkilaseja.

Suomesta kilpailussa oli mukana ammattilaissarjassa Noora Nyrhilä helsinkiläisestä Tislaamo Barista, opiskelijapuolella Kristiina Erinko Vaasasta ja itse kilpailin lehdistö-sarjassa. Suomalaisten juomat olivat kauniin yksinkertaisia ja mauiltaan selkeitä, raaka-aineissa oli pohjoisen vivahteita esimerkiksi marjojen ja oluen muodossa. 

Calvados Nouvelle Vogue International Trophie -kilpailussa täytyi toki panostaa myös muuhun kuin itse juomaan, sillä kisassa tuomaroitiin drinkin ulkonäön, aromin ja maun lisäksi myös tekniikka sekä juoman tarina ja sopivuus annettuun teemaan, joka oli tänä vuonna merellinen. 

Merellinen teema oli mielenkiintoinen siksi, että kilpailijat olivat ajatelleet sen hyvinkin eri lailla: raaka-aineita oli otettu suoraan merestä, drinkeissä käytettiin paljon suolaa tai sitten oli ajateltu meren rentouttavaa voimaa, ja käytetty samaa ideaa juomassa kehittäen juoman, joka rentouttaa.

Kisaa seuratessa näkyy selvästi, että calvadoksen ajatellaan kuuluvan lyhyisiin juomiin, joita kilpailussa olikin runsaasti. Makeus ja calvadoksen maun selkeä esiintuonti on myös monilla mailla voittoon tähtäävä linja. Makeita juomia esiintyikin paljon, hyvinkin fantasimaisine koristeineen. Koko ammattilaissarjan voittajan, Ranskan edustajan juoma edustikin juuri tätä linjaa. Drinkki oli lyhyt, hedelmäinen ja sieltä saattoi maistaa calvadoksen maun selkeästi läpi. Koristeet juomassa olivat hyvin mielikuvitukselliset, omenasta tehdyn kukan ja muut koristeet kruunasi limestä tehty, kullattu pieni aurinkovarjo.

Tässä kisassa suurin osa juomista oli cocktaillasissa, kruunattuna hyvin naisellisilla koristeilla.  Eri sarjojen voittajakolmikot olivat hyvin naisvoittoisia, vaikkakin osallistujissa oli suunnilleen yhtä paljon sekä miehiä ja naisia.

Suomen oppilassarjan edustajan Kristiina Erinkon kauniin punainen juoma innovatiivisella kahden suklaan koristeella syötävien kukkien kera oli tuomareiden mieleen, ja Erinko onnistuikin kilpailussa erinomaisesti sijoittuen toiseksi. Nyrhilän selkeälinjaisessa tyrnijuomassa oli makuja myös kuivasta vermutista ja samppanjasiirappista, kun itse taas kisasin makeansuolaisella olutdrinkillä. Kumpikaan ei noussut tuomareiden suosikkeihin, mutta lavalla sekä olut että Nyrhilän juomassa käytetty tyrni-gin-likööri keräsivät paljon mediahuomiota.  

Anikó Lehtinen on olutkirjailija ja juoma-asiantuntija, joka kirjoittaa ruokajuttuja ja väitöskirjaa. Anikó luennoi oluesta, rakastaa ravintoloita ja hyvää kahvia sekä yrittää ehtiä oluentekoon vapaa-aikanaan.