Craft Beer Helsinki ylitti odotukset

Suomen kansainvälisin käsityöolutfestivaali Craft Beer HeIsinki järjestettiin 30.6.–2.7. Mukaan oli ilmoittautunut 23 panimoa, joista yli puolet Suomen rajojen ulkopuolelta. Vaikka tapahtuma kokonaisuutena onnistui yli odotusten, parannettavaa jäi vielä paljon.

FESTIVAALI KOKOSI mielenkiintoisia panimoita Helsingin Rautatientorille eri puolilta Eurooppaa ja Yhdysvalloista. Euroopan nousevista olutmaista mukana olivat Viro, Espanja, Puola ja Portugali. Oluiden annoskoot (1,5 ja 3,0 dl) osuivat nappiin samoin kuin hinnoittelu, joka oli useimmilla tiskeillä kolme euroa pieneltä ja kuusi isolta annokselta. Ostotapahtuman nopeus, tarjonnan monipuolisuus, vesipisteiden ja lasinpesupaikkojen määrä sekä palvelun ystävällisyys ansaitsevat kaikki kiitoksen.

Erityisen hyvin oltiin onnistuttu ruokatarjonnassa, joka oli yhtaikaa konstailematonta, toimivaa ja kunnianhimoista. Tarjolla oli oluiden kanssa yhteensopivaa modernia katuruokaa kuten nuudeleita ja katkarapua, nyhtökauraburgeria ja savustettua porsaan kylkeä. Oma suosikkini oli ravintola Ilon taikinasta lähtien kotitekoinen lihapiirakka.

MUTTA SITTEN MIINUKSIIN. Tiedotuksen puute ja lipunmyynnin hitaus suututtivat niitä satoja ihmisiä, jotka odottivat pahimmillaan toista tuntia pääsyä puolityhjälle tapahtuma-alueelle. Jonot muodostuivat heti festivaalin avauduttua, koska pääsylippujen lisäksi ovella myytiin ladattavia maksukortteja.

Craft Beer Helsinki epäonnistui samassa missä niin moni muukin kesätapahtuma. Festivaalien helmasyntinä tuntuu olevan tarve luoda kaikille oma maksujärjestelmänsä, vaikka nykytekniikalla ostot onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella.

Craft Beer Helsingin maksukorttijärjestelmä oli asiakkaan kannalta täysin turha ja keinotekoinen, mutta se lienee ajateltu osana liiketoimintaa, koska korteille ladattua ja käyttämättä jäänyttä arvoa ei lunastettu takaisin. Miksi ihmeessä eri festivaalien pitää keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas? Toivottavasti tästä älyttömyydestä päästään pian eroon.

YHTÄ KAIKKI, KESKITYTÄÄN CBH:n oluttarjontaan. Yhtenä isona trendinä tuntui olevan valtakunnan rajat ylittävä käsityöpanimoiden yhteistyö.

Kollaboraatio-oluita oli tarjolla runsaasti. Panimo Hiisi ja Donut Island Brewing olivat löytäneet kumppanikseen espanjalaisen Little Bichos -panimon, virolaisen Sori Brewingin kumppanit AF Brew ja Uiltje Brewing tulivat Venäjältä. Humalove-kiertolaispanimo puolestaan tarjoili virolaisen Õllenautin, englantilaisen Atomin sekä puolalaisten Wąsoszin ja Kraftwerkin kanssa pantuja oluita.

Usein kollaboraation tuloksena jo yksinään erinomaiset panimot voivat nousta vielä astetta korkeammalle. Esimerkkejä löytyy useita, ja ensimmäisenä mieleen tulee BrewDogin ja Mikkellerin kolloboraatio-DIPA I Hardcore You, oman tyylilajinsa eittämätön klassikko.

Olutharrastajat ovat jo vuosia puhuneet IPA-buumin taittumisesta ja hapanoluiden kuten saisoneiden läpimurrosta. Uskallan kuitenkin väittää, että kestää useita vuosia, ennen kuin hapanoluet saavuttavat merkittävää suosiota tavallisen olutkansan keskuudessa.

Kokeiluja tehdään paljon, mutta IPA tulee säilymään vielä pitkään käsityöpanimoiden kärkituotteena.

PILSIN JA VAALEAN LAGERIN PALUU. Ilokseni tein monia huomioita, jotka ehkä osoittavat oluenpanijoiden kunnianhimon kohdistuvan pikkuhiljaa humalapommien asemesta vaativiin klassikoihin. Esimerkiksi Maku Brewingin tyylikkäästi humaloitu Eero tulee varmasti menestymään Suomen Paras Olut 2016 -kilpailussa.

Puhtaan makuisen vaalean lagerin ja tasapainoisen katkeran pilsin tekeminen on taitolaji, joka vaatii panijalta paljon. Onneksi näitäkin uskalletaan taas yrittää. Yksi parhaiten onnistuneista uusista pilsnereistä on portugalilaisen Letra-panimon Letra B.

Panimon perustaja ja olutmestari Felipe Macieira paljastaa missiokseen levittää olutkulttuuria ja -tietoutta askel askeleelta. Tästä step by step -ajattelusta kumpuaa myös panimon tapa nimetä oluensa pelkillä kirjaimilla A, B, C ja niin edelleen.

– Mielestäni nyt on oikea aika esitellä erilaisia oluttyylejä viinimaana tunnetussa Portugalissa, Macieira sanoo ja toteaa pilke silmäkulmassa, että vielä on evankelistoilla reilusti sarkaa kynnettävänä.

– Useimmille portugalilaisille tuntuu riittävän, että on vaaleaa ja tummaa olutta, siinä kaikki. Haluan, että työmme kautta ihmiset oppivat ymmärtämään erilaisia oluttyylejä ja nauttimaan niiden mauista monipuolisesti.

Macieira povaa tammitynnyreissä kypsytettyjen oluiden kysynnän voimakasta kasvua sekä paikallisesti että globaalisti. Portugalissa portviinitynnyri on panimoyrittäjälle luonnollinen valinta.

–Olemme jo valmistaneet pieniä eriä Letra Oak -sarjaa ja onnistuneet niissä mainiosti. Monet pienten tuotantoerien oluemme ovat sellaisia, joita on saatavilla ainoastaan panimollamme Vila Verden kylässä Pohjois-Portugalissa.

Peter Tammenheimo on olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska