Lontoon katuja kävellessä huomaa, että Ison-Britannian yltäkylläinen oluthistoria on osa kaupunkilaisten arkea. Päivisin valkokaulustyöläiset nauttivat lounaansa usein pubissa ja tavallisesti ruokajuomana on perinteinen real ale.
Lontoon Cityn pankkiirit valtaavat työpäiviensä päätteeksi alueen historialliset pubit, joita on kymmenittäin. Finanssikeskuksen ulkopuolella näkyy vähemmän liituraitaa, mutta muuten tunnelma on sama, välitön ja äänekäs, ja käyttäytymistä ohjaavat hiljaiset koodit, joista ei puhuta mutta jotka jokainen pubin asiakas ymmärtää.
Yksi tällainen koodi on, että pöytäseurueessa jokainen tilaa vuorollaan kierroksen kaikille. Jos joku poistuu ennen omaa vuoroaan tai katoaa vessaan juuri ennen maksuhetkeä, sitä ei katsota hyvällä.
– Silloin vitsaillaan, että luottokortti on liimautunut kiinni kaverin persvakoon. Yksittäinen unohdus annetaan anteeksi, mutta toistuessaan se nakertaa luottamusta, sanoo The Philharmonia -orkesterin sooloklarinetisti Mark Van De Wiel, jonka tapaan sattumalta Craft Beer & Co. -pubissa Islingtonissa.
Alkujaan Craft Beer & Co. on kahden lontoolaisen kaveruksen vuonna 2011 Clerkenwelliin perustama olutravintola, mutta siitä on muutamassa vuodessa kasvanut yhdeksän ravintolan ketju.
Liikeidean ydin on yksinkertainen ja nerokas. Craft Beer & Co. -baarista haluttiin luoda viihtyisä olohuonemainen tila, jossa on ylivertainen palvelu ja maan paras olutvalikoima.
Esimerkiksi Islingtonin baarissa on 34 oluthanaa, ja niistä kymmenen on varattu pienpanimoiden real aleille.
Hanaoluiden lisäksi kylmäkaapeista löytyy yli 200 pullo- ja tölkkiolutta. Baarimestarit vastaavat kysymyksiin sujuvasti sekä maistattavat oluita ennen ostopäätöstä.
– Näin saadaan sitoutettua asiakkaat yhden ravintoloitsijan brändin alle, pöytäseuralaiseni arvioi.
Uuden ja vanhan liitto
Hackney Central, Itä-Lontoon sykkivä sydän ja hipsteriyden kehto. Täällä vastaan tulee jatkuvana ihmisvirtana värikkäästi pukeutuneita nuoria aikuisia, joiden olemuksessa ja tyylissä on paljon yhteistä.
Aivan overground-aseman tuntumassa sijaitsee The Cock Tavern, aavistuksen synkkä ja nuhjuinen työläiskansan suosima kulmapubi. Baaritiskillä on siistissä rivissä parikymmentä oluthanaa, joista karkeasti puolet on varattu kegeille ja puolet real aleille.
Hinnat ovat halpoja verrattuna Craft Beer & Co. -ketjuun. Viereeni istahtava, selvästi elämän rosoisempaakin puolta nähnyt herrasmies veikkaa sen johtuvan nettisivujen eroista ja nauraa antaumuksella.
No ovathan toki ravintolan nettisivut kuin suoraan ajalta Windows 3.0, mutta ehkä kaiken takana on sittenkin keskittyminen asiakaskunnan perustarpeisiin eli laadukkaaseen ja hinnaltaan kilpailukykyiseen juomaan.
Ensimmäisen oluen aikaan paikka tuntuu kolkolta ja etäiseltä, mutta toista tuoppia nauttiessani alan hiljalleen nauttia tunnelmasta. Kolmannen kohdalla ymmärrän konseptin hienouden: real ale ja modernit pienpanimo-oluet samalla tiskillä kokoavat yhteen eri ikäluokkia ja antavat mahdollisuuden sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen.
Pienpanimoliike alkoi Britanniasta
Usein kuulee väitettävän, että pienpanimobuumi olisi saanut alkunsa Yhdysvalloista. Se ei pidä paikkaansa. Itse asiassa ilman muutamaa brittiläistä oluenvalmistajaa nykyinen pienpanimoliike olisi jäänyt syntymättä tai olisi hyvin toisenlainen.
Olutkoira-blogia pitävä Teemu Vass kirjoittaa, että pienpanimobuumin kotimaa on Iso-Britannia, etenkin jos lähtökohdaksi otetaan se, missä maassa halu suojella pieniä panimoita ja niiden tuotteita on ensimmäisenä synnyttänyt ympärilleen aktiivisen kuluttajaliikkeen.
Tämä liike oli tietysti Campaign for Real Ale eli CAMRA, joka syntyi 1970-luvun alussa vastustamaan suurten panimoiden pyrkimyksiä tuottaa real alen asemesta valmistuskustannuksiltaan edullisempaa ja säilyvyydeltään parempaa kegistä tarjoiltavaa olutta.
Samoihin aikoihin Thamesin rannoilla rikottiin rajoja ja suunniteltiin uutta olutta. Vuonna 1971 lanseerattu Fuller’s ESB loi kokonaan uuden olutkategorian ja oli samalla johtotähti, joka tulisi kestämään aikaan.
Myöhemmin on selvinnyt, että esimerkiksi American Pale Ale -tyylin ikonina pidetty Sierra Nevada Pale Ale on suoraa seurausta kunnioituksesta ESB:tä kohtaan.
Yhtä kaikki, Camran aktiivinen toiminta alkoi tuottaa tulosta. Liikkeen ympärille kasvoi uusien ja vähän vanhempien pienpanimoiden joukko, joka halusi säilyttää perinteisen cask-metodin. Samalla yhä uusia real alen nimeen vannovia panimoita tuli markkinoille. Ensimmäinen pienpanimobuumi oli syntynyt.
Toisin sanoen craft beerin juuret ovat tiukasti Ison-Britannian maaperällä.
Olut yhdistää kansaa
Perinteinen real ale on noussut pienen notkahduksen jälkeen uuteen suosioon kaikissa yhteiskuntaluokissa. Toinen megatrendi ovat olleet uuden aallon pienpanimot, joita yksistään Lontoon alueella on jo toista sataa.
Craft-panimoiden suosion huomaa parhaiten Bermondsey Beer Milella. Se on parinkymmenen panimon ja taproomin keskittymä Tower Bridgen eteläpuolella rautatiesillan alla.
Muodikkaassa Itä-Lontoossa vastaavia taproomeja löytyy lukuisia muun muassa Bethnal Greenin alueelta.
Näiden kahden megatrendin kohtaamisesta johtuu, että viime vuosina real alet ja modernit käsityöoluet ovat löytäneet tiensä samoille tiskeille.
Britannian suurin pubiketju Wetherspoons on jo vuosien ajan tuonut kansankuppiloihinsa kansainvälisesti tunnettuja pienpanimo-oluita. Uusimmissa Wetherspoons-pubeissa on jopa koko muusta ravintolasta erillään oleva Craft Beer Bar.
Pubikulttuuri ja olut noteerataan yhä useammin kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. Vaikka meneillään oleva brexit-näytelmä on jakanut kansan kahtia, oluen merkityksestä omalle identiteetilleen britit ovat laajasti yhtä mieltä.
Olut on jopa niin keskeinen tekijä brittiläisessä kulttuuriperimässä, että se kokoaa kansan samoihin pubeihin sosiaaliseen statukseen katsomatta. Pintin ympärillä kaikki ovat saman arvoisia, tai vähintäänkin olut sumentaa luokkaeroja pubiympäristössä.
Briteille olut on yhtä pyhä asia kuin suomalaisille sauna. Ja perinteinen real ale, se on aito ja perinteitä hohkaava savusauna.
”Haluamme jakaa tietotaitoa myös muille”
Fuller’sin pääpanimomestari Georgina Young sanoo, että Britanniassa pienet ja vähän suuremmatkin panimot ovat tottuneet puhaltamaan yhteen hiileen. Suurelle yleisölle näkyvimpiä yhteistyön muotoja ovat kollaboraatio-oluet eli kahden panimon yhdessä panemat oluet. Mutta se on Youngin mukaan vain pieni osa kokonaisuutta.
– Meillä Fuller’silla on paljon tuotantoketjuun liittyvää tietotaitoa, jota jaamme mielellään uuden polven pienpanimoille. Esimerkiksi oluen markkinointiin ja pakkaamiseen liittyy paljon säädöksiä, joita tulee ottaa huomioon, ja tämän me hallitsemme paremmin kuin useimmat muut. Kuluttajan kannalta on tärkeää, että etiketistä selviää kaikki oleellinen tieto, joten kyseessä on kaikkien panimoiden yhteinen intressi, Young sanoo.
Kaksi vuotta sitten pääpanimomestarina aloittanut Young toi nopeasti markkinoille Fuller’s & Friends -yhteistyöoluiden sarjan. Ensimmäiseen erään kumppaneiksi valikoituivat englantilaiset pienpanimot Cloudwater, Fourpure, Hardknott, Marble, Moor ja Thornbridge.
– Craft beer -buumi antaa Fuller’sin kaltaiselle perinteikkäälle oluenvalmistajalle mahdollisuuden revitellä ja kokeilla uusia asioita. On pelkästään hyvä asia, että alalle tulee intohimoisesti olueen suhtautuvia artesaanipanimoita. Ne tekevät arvokasta pioneerityötä ja avaavat myös meille polkuja erilaisiin koekeittoihin.
Tämän vuoden alussa kauppoihin tuli jo toinen Fuller’s & Friends -setti. Siinä missä ensimmäisellä kerralla esiteltiin parasta englantilaista osaamista, nyt teemana on brexitin hengessä Britannia vastaan muu maailma.
Yhteistyöhön on kutsuttu Pilot Skotlannista, Tiny Rebel Walesista, Magic Rock Englannista sekä Mack Norjasta, Woodstock Etelä-Afrikasta ja Stone & Wood Australiasta.
– Olen erittäin ylpeä tästä projektista, sitä on ollut hienoa olla vetämässä. Pitää kuitenkin muistaa, että Fuller’s on aina ollut suunnannäyttäjä myös pienpanimoille. Nykyään on suosittua maustaa olutta hedelmillä, mutta me olemme käyttäneet hedelmiä jo paljon ennen kuin koko craft beer -sanaa oli edes keksitty.
Georgina Youngin mielestä perinteinen real ale ja ultramoderni käsityöolut sopivat hyvin yhteiseen pöytään – kunhan vain kaikki olut, joka pöytään nostetaan, on laadultaan virheetöntä.
– En koe panimoiden välistä yhteistyötä millään tavoin ongelmaksi, päinvastoin. Sen kuitenkin haluan sanoa, että yksittäinen hitti on helppo tehdä melkeinpä kenen tahansa, mutta vain parhaat pystyvät pitämään yllä huippuunsa vietyä laatua vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
