Blogi: Pelastakaa baarit, nuo sosiaalisuutemme kulmakivet!

Vaikka ravintoloiden kiinnimenosta päätetään nyt, niin koronakriisin ja hallituksen kehoituksien mukainen asiakaskato on jättänyt ravintolat ahdinkoon jo ennen kiinnimenopäätöstä, kirjoittaa FBSK:n hallituksen jäsen Anikó Lehtinen.

Ravintola-ala on pulassa, se on ilmiselvää. Koronakriisi ja sen aiheuttamat poikkeustoimet ovat luoneet ravintoloille ja baareille kestämättömän kulurakenteen, joka johtaa usean osalta joko toiminnan vakavaan vaarantumisen, velkaantumiseen tai jopa toiminnan loppumiseen. Koronakriisin vaikutukset ovat tulleet niin äkkiä, että varautumista tai toiminnan suhteuttamista on ollut vaikea tehdä.

Cocktailbaarit, erikoisolutravintolat, viinibaarit ja muut seurusteluravintolat ovat kaikkein huonoimmassa asemassa.

Ravintoloille on tarjottu valtiovallan puolesta ulosmyynnin mahdollisuutta ja joissain, rennon ruuan ravintolakonsepteissa se voikin toimia toiminnan pelastamiseksi. Mutta meillä on tämän lisäksi myös lukuisa määrä ravintoloita joiden ruoka ei sinänsä taivu take away:ksi sekä iso joukko anniskeluravintoloita, joissa ruoka ei näyttele käytännössä mitään osaa. Nämä cocktailbaarit, erikoisolutravintolat, viinibaarit ja muut seurusteluravintolat ovat kaikkein huonoimmassa asemassa, koska niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toiminnan väliaikainen sulkeminen. Alle 5,5 % juomia toki voi myydä ulos, jos on ulosmyyntilupa, mutta se ei juomapainotteisella ravintolalla ole käytännössä mahdollisuus, koska muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samaa olutta saa paljon halvemmalla kaupasta tai panimomyymälästä. 

Vaikka ravintola sulkeutuu ja henkilöstö lomautetaan tai irtisanotaan, kiinteät kulut juoksevat hirveällä tahdilla. Monen kassassa ei välttämättä riitä rahaa yli kahden kuukauden kulujen maksamiseen, varsinkin kun juomapainotteisella ravintolalla ei ole mitään mahdollisuutta saada rahaa kassaan, paitsi teoreettinen mietojen ulosmyynti. 

Verottaja on tullut hieman jo yrityksiä vastaan maksujärjestelyiden helpottamisella ja nyt on mahdollisuutta saada viivästyskorotonta maksuaikaa YEL- ja TyEL-maksuihin. Jotkut vuokranantajat ovat tarjonneet vuokralaiselle mahdollisuutta pidentää vuokran maksamisen ajankohtaa ja Finnvera tarjoaa takauksia käyttöpääoman turvaamiseksi ja lyhennysvapaita vanhoille asiakkailleen. Nämä ovat kuitenkin pieniä apuja, jotka eivät välttämättä yrittäjää pelasta.  Lisäksi vuokranantajan tuki on täysin riippuvaista yksittäisestä vuokranantajasta. Hallituksen julkistama 15 miljardin euron hätäpaketti ei taas ole nimenomaan tukipaketti, sillä sen pääosan muodostavat valtiontakaukset, etenkin Finnveran osalta. Silloin tämä tuki on pääosassa lainaa, joka pitää maksaa takaisin. 

Yhtäkkinen taloudellinen ahdinko vaikuttaa myös pidemmällä aikavälillä niin henkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen.

Ravintoloiden toiminnan rajoittamisen eduskuntakeskustelussa mainittiin pitkän sulkemisajan perusteena, että nyt ”terveys on tärkeäpää kuin raha”. Tämä onkin totta, koronaepidemian ja tartunnan riskiä ei kannata vähätellä, mutta kun peilataan nyt syntynyttä ravintoloiden ja baarien tilannetta 1990-luvun alkupuolen laman yrittäjiin, voidaan sanoa, että yhtäkkinen taloudellinen ahdinko vaikuttaa myös pidemmällä aikavälillä niin henkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen, ei tarvitse kuin katsoa laman aiheuttamia mielenterveysongelmia, päihteiden väärinkäyttöä tai itsemurhia. Sitä tässäkin voinee odottaa, jos ei tilannetta hoideta. 

Ravintola-ala on täynnä pienyrityksiä ja tuntipalkalla työskenteleviä ammattilaisia, joille kaksi viikkoakin tyhjä ravintola on katastrofaalinen tilanne, niin yrityksen kassassa kuin työtekijän tilillä. Juomapainotteiset ravintolat, joihin tullaan nimenomaan viihtymään ja sosialisoimaan, ovat jo tyhjiä ja kohta suljettujakin. On selvää, että ilman kunnon tukitoimia, iso osa näistä ravintoloista ei välttämättä avaudu enää koskaan. 

On selvää, että ilman kunnon tukitoimia, iso osa näistä ravintoloista ei välttämättä avaudu enää koskaan. 

Se vireä cocktail-, viini- ja olutravintolakulttuuri joka on vallinnut viime vuosina, voi kahden kuukauden jälkeen olla hyvinkin köyhempää, niin sananmukaisesti kuin kulttuurisesti. Ilman kunnon tukipaketteja on odotettavissa inhimillisten tragedioiden, lopullisesti suljettujen baarinovien lisäksi myös juomakulttuurin näivettyminen ja alan ammattilaisten eli baarimestareiden katoaminen alalta olut-, viini- ja cocktail-paikkojen katoamisen myötä.

Monissa maissa hallitus on ollut mukana tukemassa yritysten henkilökunnan lomautuksia irtisanomien välttämiseksi. Yleisimmin siteerattu on nk. Tanskan malli, jossa valtio maksaa 2/4 kriisin takia irtisanomisuhan alle joutuneiden työntekijöiden palkoista, mutta malleja on muitakin. Joka tapauksessa, tämän tyyppisillä malleilla vältettäisiin ehkä laajat irtisanomiset. Kinkkisempi, mutta toteutettava on valtion tuki vuokranantajille, jolloin tuki takaisi, että ravintoloiden toiminta olisi mahdollista sulkea väliaikaisesti ilman kiinteitä kuluja. Muitakin tukitoimia on väläytelty. Mahdollisia ovat ravintolan verojen maksun siirto kokonaan ensi vuodelle, arvolisäveron takaisintilitys tai työelämämaksujen poisto kokonaan muutamaksi kuukaudeksi jolloin rahaa säästyisi ravintolan kiinteitä kuluja varten. Jos haluaa mennä vielä pidemmälle, niin on juomapainotteisessa ravintolassa voisi apu olla myös alkoholilain muutos määräajaksi, vaikka niin että ulosmyyntilupa kattaisi kaikki miedot alkoholijuomat sekä kotiinkuljetuksen salliminen. Näin voisi myydä mielenkiintoisia viinejä ja oluita laajemmalla kattauksella.

Näin voisi myydä mielenkiintoisia viinejä ja oluita laajemmalla kattauksella.

 

Juomapainotteisissa ravintoloissa, kuten muissakin ravintoloissa työskentelevät baarimestarit ja muut juoma-alan tekijät ovat työlleen omistautuvia, alaa rakastavia ammattilaisia, joiden työpaikat tämä tilanne on jo vienyt, ainakin väliaikaisesti. He eivät pysty tekemään take away -ruokaa, vaan edessä on pitkä lomautus tai irtisanominen. Monella on kova hätä elantonsa puolesta, ja ilman tukea, henkilökohtainen ahdinko on oven takana. Useat joutuvat etsimään eri alan töitä, jolloin normaalitilanteessa ammattilaisten puutteen ahdingossa oleva ala tulee olemaan vielä enemmän ilman asiantuntevaa työvoimaa, kun ravintolatilanne taas normalisoituu. 

Miten tärkeänä koemme ravintoloiden ja varsinkin juomapainotteisten baarien tulevaisuuden, se ratkeaa nyt. Pysyvätkö olutravintolat, viinibaarit ja cocktail-ravintolat, onko meillä tulevaisuudessa baarin alan ammattilaisia, se ei nyt riipu vain terveestä kilpailusta, vaan tukitoimista. Saa nähdä miten käy. 

Kirjoittaja on ravintolataustainen juoma-vaikuttaja, lehtori, toimittaja ja olutkirjailija, joka opettaa elämys-alan opiskelijoita Laureassa, kirjoittaa väitöskirjaa oluesta ja toimii Suomen Baarimestareiden Kannattajayhdistyksen (FBSK) hallituksessa.