Itse työskentelin barbackina, baarimestarina ja ravintolapäällikkönä psykologiaa, metsäekonomiaa ja oikeustiedettä opiskelevien kanssa. Työkavereihini ovat kuuluneet egyptiläinen kirjanpitäjä, iranilainen liikemies ja yhdysvaltalainen pankkiiri.

Haaste onkin tämä: alan toimintatavat eivät voi kehittyä, jos henkilökunta on läpikulkutyövoimaa. Moni kestää hankalia työaikoja tai kehnoa pomoa muutaman vuoden, ja vaihtaa sitten oman alansa töihin tai toiselle alalle.

Alan on pidettävä huolta omistaan, niistä, jotka eivät ole lähdössä minnekään. Työnantajan on pidettävä tiukasti kiinni ihmisistä, jotka ovat baarimestareita täydestä sydämestään. Järjestettävä työvuorot, käytävä rehellisiä kehityskeskusteluita, tarjottava mahdollisuus ammatilliseen kehitykseen ja kysyttävä sekä kuunneltava kuulumisia. Muuten kokeneinkin cocktailvelho palaa alalla nopeasti loppuun.

Väitän, että baaribisneksessä on investoitu henkilökuntaan väärin. Kun kolmannes liikevaihdosta menee henkilöstökuluihin, on syytä varmistaa, että henkilökunta todella antaa parastaan. Sitä ei saa aikaiseksi tarjoamalla palkkakuitin, ilmaista viinaa ja henkilökunnan juhlat kerran vuodessa.

Tässä lehdessä on monta inspiroivaa esimerkkiä nuorista yrittäjistä, jotka ovat lähteneet tekemään anniskelutyötä omilla ehdoillaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole halua tai resursseja perustaa yritystä. Siksi alaa pitää tulevaisuudessa rakentaa vakituisten ja pitkäaikaisten työntekijöiden ajatuksia kuunnellen, ei minimivaatimuksiin tyytyvien läpikulkulaisten ehdoilla. Kun baarityöstä tehdään sellaista, että ihmiset viihtyvät alalla koko työikänsä, niin useampi läpikulkumatkalla ollut saattaa muuttaa mielensä. 

 

Maaret Launis

toimituspäällikkö, maaret.launis@aromilehti.fi

Julkaistu Shaker-lehdessä 1/2020.