Bändioluen uusi suunta

Children of Bodomin ja Fat Lizardin yhteistyössä tekemässä Lake Bodom Pre-Prohibition Lagerissa maistuu metallibändin, maltaiden ja humalan seesteinen liitto. Perinteisistä bändioluista Lake Bodom PPL eroaa siinä, että se on valmistettu yhtyeelle mittatilaustyönä.

Perinteisesti bändioluita ei ole tehty olutharrastajille tai edes valveutuneille kuluttajille, vaan bändin faneille. Tästä syystä ne ovat harvaa poikkeusta lukuun ottamatta hentoista ja kohtalaisen mautonta vaaleaa lageria. Yhteys yhtyeen musiikkiin tai arvoihin jää latteaksi, etiketin tasolle, sisällöstä viis.

Children of Bodom ja Fat Lizard päättivät toimia toisin. Bändille annettiin vapaat kädet päättää oluen tyylistä ja mausta. Näiden kriteerien pohjalta panimoammattilaiset ryhtyivät hommiin, tekivät reseptiikan ja viilasivat tuotannon yksityiskohdat kuntoon.

Tuumasta toimeen

Keväällä 2017 Children of Bodomin keikkabussissa palloteltiin ajatusta omasta nimikko-oluesta. Olihan meneillään vuonna 1997 perustetun yhtyeen kahdeskymmenes juhlavuosi.

Vuosien varrella oluenvalmistajat olivat lähestyneet yhtyettä jo useampaan kertaan, mutta mainostoimistot ja panimoiden markkinointihenkilöt eivät tuntuneet erityisen kiinnostavilta kumppaneilta, eivätkä ehdotukset siten johtaneet mihinkään.

Viimein huhtikuussa 2017 aika alkoi olla kypsä. Niinpä yhtyeen rumpali Jaska Raatikainen, hyvien käsityöoluiden ystävä, marssi Helsinki Beer Festivalin väenpaljoudessa esittäytymään Fat Lizardin myyntitiskille.

Raatikainen kertoi maistelleensa Fat Lizardin oluita Tyrsky-pubissa Kivenlahdessa ja tykästyneensä panimon tyyliin.

Mies esitti, että bändi haluaisi tehdä jenkkityylisen oluen yhteistyössä Suomen amerikkalaisimman panimon kanssa.

Ajatus kuulosti hyvältä liskopanimon Topi Kaireniuksen korvaan ja nytkähti eteenpäin. Parin kuukauden päästä tavattiin jo koko bändin ja panimoporukan voimin Otaniemessä ja lyötiin kättä päälle.

– Ensikohtaamisessa minua lämmitti ennen kaikkea kaksi asiaa: Ensinnäkin Children of Bodom halusi, että olut räätälöidään heidän kanssaan tiiviissä yhteistyössä. Toisekseen sekä bändi että panimo ovat lähtöisin Espoosta, Suomen Kaliforniasta. Niistä lähtökohdista oli hyvä laittaa homma pyörimään, Kairenius muistelee.

Tyyli ja nimi syntyvät

Ensimmäinen luova palaveri pidettiin Niittykummun Gallow's Birdissa. Koska soittajien olutmaut vaihtelivat janokaljasta humalapommeihin, päädyttiin tekemään massasta erottuva lager, jossa olisi jenkkityylinen vivahde.

– Haluttiin nimenomaan sellainen bisse, jota me kaikki tykätään juoda. Päätettiin siis tehdä runsas, maistuva, täyteläinen ja maultaan vahva lager. Tärkeintä oli, että koko bändi voi seistä yhtenäisenä oluensa takana, sanoo kosketinsoittaja Janne Wirman.

Tyylilajina lager sopi myös Fat Lizardin pirtaan; siinä olisi sekä haastetta että panimon tyyliin sopivaa juotavuuden ilosanomaa.

Tärkeintä oli, että koko bändi voi seistä yhtenäisenä oluensa takana."

– Meille Fat Lizardilla on sydämen asia, että olutta pitää haluta juoda useampi tuoppi tai tölkki peräkkäin. Toisin sanoen oluen dokabiliteetti on tärkeämpää kuin kokeelliset extreme-panot. Siksi jätämme marjat, villiyrtit ja maksalaatikot suosiolla muille, Topi Kairenius nauraa.

Mutta mikä tulisi oluelle nimeksi? Nyt lienee syytä palata 22 vuotta ajassa taaksepäin ja hetkeen, jolloin alkujaan IneartheD-nimellä tunnetun yhtyeen oli keksittävä itselleen uusi nimi.

Children of Bodom -nimen taustalla on Bodom-järvi ja mystinen murhayön tarina. Se toimi silloin, toimikoon se myös nyt.

Alun nimivaihtoehtoja olivat muiden muassa Pils Gustafsson ja Nilsner, mutta lopulta päädyttiin Lake Bodom -nimeen. Sen kruunaisi oluen keittovaiheessa käytettävä pieni määrä alkuperäistä Bodom-järven vettä.

Kompromissiton kompromissi

Bändioluista puhuttaessa Lake Bodom Lager eroaa verrokeistaan ennen kaikkea siinä, kuinka tiiviisti yhtye on ollut mukana lopputuotteen ideoinnissa ja kehittämisessä. Aidosti yhdessä tehty olut vahvistaa sekä bändin että panimon identiteettiä ja lisää molempien tunnettuutta.

Kulttuurityö omalla tavallaan.

Mutta kuvastaako lopputulos Children of Bodomin musiikkia? Ei niin vähääkään, mutta soittajien olutmakuja, ajatuksia ja mielenmaisemaa se heijastaa, mikä antaa oman intiimin lisänsä fanikokemukseen.

Entäs sitten panimon osuus? Sokkona en olisi välttämättä tunnistanut tätä, sinänsä varsin onnistunutta olutta, Fat Lizardin tekemäksi, mutta ehkäpä salaisuus piileekin juuri siinä: taitava panimo on nähnyt mahdollisuuden tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja rohkeasti luottanut ulkopuoliseen visioon.

Lake Bodom ei ole jokaisen makuun, eikä edes jokaisen Fat Lizardin ystävän makuun, mutta pieteetillä viimeistelty olut se on joka tapauksessa. Sitä paitsi eihän Children of Bodomkaan tee musiikkia sillä kulmalla, että se olisi kaikkien makuun.

Janne Wirman myöntää, että tyyliä haettaessa kaikkien bändiläisten oli tehtävä kompromisseja, jotta saataisiin "meidän näköinen olut".

Mutta siihen kompromissit loppuivat, eikä edes alkoholipitoisuuden kanssa tarvinnut kikkailla suuntaan tai toiseen. Lake Bodom Pre-Prohibition Lager on tyylilleen uskollisesti viiden prosentin vahvuinen.

Lopputulokseen ollaan tyytyväisiä, ja miksi ei oltaisi, sillä ensimmäinen 12 000 litran erä myytiin saman tien loppuun.

– Tämän projektin aikana huomasin, että musiikin ja oluen tekemisessä on hämmästyttävän paljon yhteistä. Molemmissa saatetaan hinkata pienimpiäkin yksityiskohtia loputtomiin, ennen kuin lopputulos on omasta mielestä täydellinen, Wirman sanoo.

– Rockin soittaminen nauhalle on pohjimmiltaan samanlaista käsityötä kuin oluenpanokin. Omaa visiota seurataan ja tekemistä hinkataan niin kauan, kunnes biisi tai bisse on valmis, mies summaa.

Peter Tammenheimo on vapaa olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska