Aniko Lehtinen: Ravintola – se korona-ajan demoni

Olemme eläneet pandemia-aikaa vuoden ja se on vaikuttanut kaikkien elämään, niin talou­dellisesti kuin ajankäytöllisestikin.

Ravintola-alan ammattilaisena ja alan opettajana olen seurannut huolestuneena keskustelua ravintoloista koronatartuntojen aiheuttajana. Ravintolat ja nimenomaan niissä tapahtuva alkoholimyynti tuntuu nousevan keskiöön, kun puhutaan koronatartuntaketjuista, vaikkakin suurin osa tartunnoista on koko ajan tullut työpaikoilta, kotoa tai yksityisjuhlista.

Tämä ei ole uusi asia. Suomessa ravintolatoiminta ja siellä tapahtuva alkoholimyynti on koettu olevan epämääräistä ja synnillistä jo kohta sata vuotta. Kun katsomme alkoholi- ja anniskelulainsäädäntöä, huomaamme, että Suomessa alkoholin anniskeluun liittyy paljon erilaisia moraalisia ja seksuaalisiakin olettamuksia, minkä pohjalta lainsäädäntöä on kieltolain jälkeen kehitetty. On saanut tarjoilla vain yhden annoksen kerrallaan, juoman kanssa ei ole saanut liikkua, nainen ei saanut mennä yksinään ravintolaan ja niin edelleen. Ravintolahenkilökuntaa on pidetty alkoholin myynnin takia jotenkin epämääräisenä ammattialana kahdeksankymmentä luvun loppuun asti. Nämä kaikki rasitukset tuntuvat vieläkin, kun alasta puhuvat sen ulkopuolella olevat.

Oluttaan ei suomalainen tunnu osaavan juoda ilman villiintymistä.”

Tämä on huomattu eduskunnan ja virkamiesten keskusteluissa. Ruokapainotteiset ravintolat ovat oma kategoriansa, mutta oluttaan tai cocktailia ei suomalainen tunnu osaavan juoda virkamiesten mielestä ilman villiintymistä ja naapurin hiplailua. Siksi koetaan parhaaksi rajoittaa nimenomaan anniskelua aikamääreillä. Tämä siirtää kulutuksen koteihin, yksityishiluihin, joissa valvontaa ei ole ollenkaan, missä ihminen juo enemmän ja nopeammin. Korona-aikana onkin raportoitu kotihälytyksien noususta.

Ravintola on hyvin turvallinen paikka korona-aikanakin, jos siellä henkilökunta noudattaa ohjeistuksia asiakasmäärien ja asetuksien mukaan. Ravintolat ovat tottuneet korkeaan hygieniaan, onhan siitä elintarvikelaissa tarkat määräykset. Monet tupakka-ajan ravintolakiinteistöt ovat ilmanvaihdoiltaan ihan huippuja johtuen ajan lainsäädännöstä. Suomalainen ravintolakulttuuri on myös aika yksityistä, istutaan omassa seurassa pöydässä, eikä kauheasti pussailla tai halailla tuntemattomia, vaikka näinkin eduskunnassa on väitetty. Ravintolassa oleminen on siis turvallista, jos nämä määreet täyttyvät. Tai ainakin yhtä turvallista kuin kauppakeskuksissa ja kaupoissa hengailu, missä kosketellaan paljon enemmän tuotteita ja ollaan aika lähekkäin iltapäiväruuhkissa.

Tuntuu, että samalla kun taistellaan koronan kanssa, virkamiehillä tai poliittisilla voimilla on omia, pandemiaan liittymättömiä agendoja. Ravintoloiden demonisoiminen ja niiden siirtäminen tartuntasyiden kärkeen nimenomaan alkoholinmyynnin takia on asia, jota ei voi hyväksyä. Myös medioissa olleet klikkiotsikot pelästyttävät ne harvatkin kävijät, jotka ravintolaan menisivät.

Kaikella tällä emme saavuta muuta kuin että se vilkas ravintolaelämä, joka Suomessa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana päässyt vauhtiin, astuu saman parikymmentä vuotta taaksepäin. Samalla ihmiset tottuvat juomaan alkoholinsa kotona, yksityisjuhlissa, joissa valvontaa ja hygieniaa ei ole. Tätä pelkään eniten.

Suomalainen alkoholikulutus on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kääntynyt laskuun, ja se on enemmän makujen nautintaan ja seurusteluun keskittynyttä. Varsinkin nuorten aikuisten juomistavat ovat muuttuneet rauhallisemmiksi. Nyt kaikella tällä säännöstelyllä yrityksiä lopetetaan, juomapainotteisten ravintoloiden koulutettu henkilökunta siirtyy muualle, baarimestarikoulutuksen imu vähenee ja alan koko tulevaisuus on turhaan vaarassa.

Anikó Lehtinen

Olutliiton puheenjohtaja ja

FBSK:n hallituksen jäsen

Julkaistu Shakerissa 2/21.

Tilaa Shaker!

Sulje mainos Tilaa Shaker