Anikó Lehtinen: Miten voit, baarimestari?

Baarialan töitä on pidetty nuorten ja jaksavien alana, mutta loppujen lopuksi useat viihtyvät alalla vuosikymmeniäkin. Onhan se hauska, ihmisläheinen ja vauhdikas työpaikkana. Kuitenkin jaksaminen alalla vaikeutuu iän myötä, sillä kyseessä on pitkälti ilta- ja yövetoinen ala, jossa työvuorot voivat olla epäsäännöllisiä, pitkiä ja fyysisesti raskaita. Työvuorosta toipuminen hidastuu, ruumis ei enää pysty palautumaan samalla lailla kuin kaksikymppisenä. Uskokaa minua, tiedän kokemuksesta.

Perinteisesti pitkän linjan baarimestarit on koettukin alkoholin ja tupakan voimin elävinä ihmiskoneina, joiden jaksaminen perinteisesti perustuukin alaa kohtaan koettuun intohimoon. Samalla baarialaa on pidetty perin rankkana, sellaisena mitä eivät vanhemmat toivo lapsille, koska siellä kuitenkin vaan alkoholisoituu ja joutuu turmion tielle. Näin minullekin sanottiin. Ja näin se vähän olikin.

Mutta nyt olen huomannut muutoksen olevan täällä. Alkoholinkäyttö vapaa-aikana on monella ravintola-alan ammattilaisella vähentynyt huomattavasti, ja entistä enemmän huomaa, miten baarimestarit treenaavat, juoksevat lenkkejä ja maratoneja sekä puhuvat terveellisen ruokavalion puolesta. Monet ovat ymmärtäneet vuorotyön, yövalvomisen, raskaiden laatikoiden nostelemisen ja seisomatyön riskit, joita ei torjuta vapaa-aikana vain nukkumalla, bilettämällä ja syömällä mitä sattuu, vaan johdonmukaisesti itsestä huolta pitämällä. Tietynlainen kuolemattomuus on alalta kaikonnut. Monet ovat ymmärtäneet, että jos baarimestarina haluaa uraansa jatkaa, itsestään täytyy pitää huolta.

Tietynlainen kuolemattomuus on alalta kaikonnut.”

Samalla alan toimijat ovat onneksi heränneet tähän uuteen, alan työntekijöiden hyvinvointia korostavaan trendiin. Alkoholimaahantuojat ja -valmistajat järjestävät liikuntamahdollisuuksia tai jopa -tapahtumia, niiden palveluksessa olevat työntekijät puhuvat julkisesti hyvinvoinnista ja jaksamisesta alalla, ja näyttävät itse esimerkkiä tekemällä työtä hyvinvointinsa eteen. Tätä voidaan tietysti myös moralisoida, sillä ovathan nämä yritykset juuri niitä, jotka myös tuottavat (väärinkin nautitun) alkoholin Suomeen, mutta asiaa voi ja kannattaa katsoa toisesta näkökulmasta. Tämän tyyppinen toiminta nimittäin alkoholin myynnin lisäksi on sitä yhteiskunnallista, alan työntekijöiden hyvinvointia lisäävää, täysin vapaaehtoista toimintaa, mitä ei alkoholitoimijoiden tarvitsisi ollenkaan tehdä. Siksi hatunnosto heille, jotka ovat tukemassa alan työtekijöiden hyvinvointia.

Myös alan ainoa järjestö, Suomen Baarimestareiden ja Kannattajien Kerho eli FBSK, on toiminut jo jonkun aikaa baarimestareiden laadukkaan elämän puolesta tarjoten elämyksiä, hyvinvointiluentoja ja nyt uusimpana Helsingin alaosasto järjestää joogaakin. Tämäkin on suuri muutos, ennenhän yhdistykseltä toivottiin lähinnä kisatoimintaa ja bileitä, mutta nyt selkeästi on kysyntää tiedolle, joka lisää omaa hyvinvointia tällä värikkäällä alalla.

Anikó Lehtinen

Kirjoittaja on Olutliiton puheenjohtaja ja FBSK:n hallituksen jäsen