Anikó Lehtinen: Miten suunnittelen urani?

Kaukana on onneksi se aika, jolloin heti peruskoulun jälkeen piti tietää, mitä haluaa tehdä isona. Minä kun olen jo yli 40-vuotias, enkä tiedä vieläkään. Siinä on haasteensa, että ei ole nuorena saanut mitään voimakasta työkutsumusta, mutta toisaalta näin on voinut kokeilla montaa erilaista suuntaa, jotka kaikki ovat antaneet lisän omaan osaamiseeni.

Olen aina tiennyt itsestäni, että rakastan uuden tutkimista, kirjoittamista ja esiintyä, ja tämä on mahdollistanut uuteen hyppäämisen, näitä ominaisuuksia kun voi hyödyntää lukemattomissa mahdollisuuksissa. Urahistoriaani on kuulunut muun muassa baarihommat ja päällikkönä työskentely, jumppaohjaajana toimiminen, kansainvälisten asioiden projektipäällikkyys, esiintyminen kaikenlaisilla lavoilla, toimittajan työ niin radioissa kuin eri printeissä ja verkossa, päätoimittajuus, tv:ssä työskentely, tuntiopena ja lehtorina olo, tuotepäällikön tehtävä elintarvikealalla, graafikon hommat, koulutuskokonaisuuksien luominen, brand ambassadorina toimiminen ja tapahtumatuottajahommat. Kaikki työt ovat opettaneet jotain ja kaikissa olen voinut hyödyntää jollakin tavalla aikaisempaa osaamistani.

Koko työurani olen myös opiskellut, sekä tutkintoihin johtavia opintoja, mutta myös alaa, jolla olen töissä. Uskon koko elämän jatkuvaan opiskeluun, ja siksi teen nytkin kahta eri tutkintoa. Opiskelun ei myöskään aina tarvitse olla ammattiin sidottua tai edes työhön liittyvää. Mutta opiskelu kannattaa, ihan omaksi iloksi. Tutkimukset myös sanovat, että opiskelu pitää aivot virkeinä. Tähän minäkin uskon.

Kannattaa kokeilla paljon erilaista, silloin vasta löytää oman alansa."

Olenkin sitä mieltä, että tulevaisuuden työmuoto tulee olemaan joustavasti eri alojen työpaikkojen välillä liikkumista, monenlaisen osaamisen keräämistä opiskelulla ja kokemuksilla sekä eräänlaista positiivista ajelehtimista. Tiettyjä ammatteja lukuun ottamatta ei ole enää välttämättä lineaarista työuraa, vaan ihmiset hyppäävät työstä toiseen ja saattavat kouluttautua monellekin uralle. Toisaalta se voi olla ahdistavaa, mutta itse näen sen vapauttavana, kun nuorena ei tarvitse enää naulata itseään kiinni yhteen alaan. Tulevaisuuden tärkeitä ominaisuuksia minusta ovatkin joustavuus, kiinnostuneisuus ja uuden omaksuminen, jolloin oma työpanos on helppo asettaa sopimaan alati muuttuvan työelämän mukaan.

Miettiessäni millä alalla olen oppinut eniten, ravintola-ala nousee ehdottomasti ykköseksi. Siellä olen oppinut kiireensietokyvyn, hymyilemisen vaikeissa asiakaspalvelutilanteissa, multitaskauksen sekä yhteen hiileen puhaltamisen. Tämä onkin yksi syy, miksi suren ahtaalle ajetun alan ahdinkoa. Kun työpaikkoja menee nurin, alalta katoaa työvoimaa ja samalla ravintolan alan rooli monen nuoren aikuisen, kuten minun aikoinaan, ensimmäisenä työllistäjänä katoaa. Siksikin toivon ravintola-alan säilyvän eloisana, koska siellä työntekijänä oppii lukemattomia asioita, joita voi hyödyntää myöhemmin millä tahansa uralla.

En ole suunnitellut uraani ikinä mitenkään, mutta sen sijaan olen ollut aina valmis hyppäämään uusiin mielenkiintoisiin töihin, vaikka ne ovat välillä tuntuneet haasteellisilta tai jopa pelottavilta. Neuvoni onkin, että kannattaa kokeilla paljon erilaista, silloin vasta löytää oman alansa. Mieti vahvuutesi, ja pyri löytämään töitä, joissa voit toteuttaa niitä asioita mitä rakastat tehdä. Silloin löydät itsellesi sopivan työn tai alan.

 

Anikó Lehtinen

Olutliiton puheenjohtaja ja FBSK:n hallituksen jäsen

Julkaistu Shaker-lehdessä 4/2020.

Sulje mainos Tilaa Shaker