Alkoholitonta, kiitos!

Epäviralliseen otokseeni tuli noin 60 anniskeluravintolaa, joista kaikista neljää lukuun ottamatta löytyi vähintäänkin alkoholitonta olutta. Siis neljän ravintolan ainoat alkoholittomat vaihtoehdot olivat virvoitusjuomia, kivennäisvesiä ja erilaisia mehuja.

Jokainen tietää sen tunteen, kun lämpimänä kesäpäivänä tekee mieli jotain viileää tai kylmää juotavaa. Suussa ja kielenpäällä, melkeinpä sielussa asti se tuntuu. Aaah! Mikä fiilis, kun juomaa vihdoin pääsee nauttimaan!

Kylmä siideri oli mielessäni, kun toukokuun lopun hellepäivänä ajelin ensivisiitille läheisen kylpylähotellin pizzeriaan. Autolla kun olin, tilasin alkoholitonta siideriä. Pettymyksekseni moista tuotetta ei ollut koko talossa. Ei ollut myöskään alkoholittomia viinejä. Olutta kyllä oli, mutta saan siitä vatsan kuralle. Tarjoilija ehdotti juomaksi ginger alea jäillä, mutta se ei minusta oikein pizzan seuraksi sovi. Tilasin siis tylsästi jäävettä, joka kyllä viilensi ja sammutti janon, mutta vesitti odottamani kokonaisvaltaisen ruokailuelämyksen. Sinänsä hyvä pizza ei riittänyt sitä pelastamaan. 

Edellistä hämmästelin, koska nyt pitäisi olla jonkinmoinen alkoholittomien juomien buumi meneillään. Ainakin Alkon ja kauppojen hyllyille on ilmestynyt ennen näkemättömän laaja valikoima uusia ja laadukkaita alkoholittomia juomia. Mutta mahtaako tämä buumi näkyä anniskeluravintoloissa?

Koska kokonaisvaltainen ruokailuelämykseni kaatui alkoholittoman siiderin puutteeseen, päätin tilata sitä kesän aikana eri anniskeluravintoloissa käydessäni. Liikuin akselilla Imatra–Lahti–Helsinki–Turku–Kuopio–Joensuu. Samalla selvittelin hiukan myös muiden alkoholittomien juomien tilannetta.

Epäviralliseen otokseeni tuli noin 60 anniskeluravintolaa, joista kaikista neljää lukuun ottamatta löytyi vähintäänkin alkoholitonta olutta. Siis neljän ravintolan ainoat alkoholittomat vaihtoehdot olivat virvoitusjuomia, kivennäisvesiä ja erilaisia mehuja. Oli muuten surullista huomata, että virvoitusjuomien ja kivennäisvesien eroa ei tunneta. Kivennäisvettä ja vichyä nimittäin tarjottiin minulle sokerittomana virvoitusjuomana, mitä ne eivät todellakaan ole.

Noin joka viidennessä ravintolassa sain tahtomaani alkoholitonta siideriä. Todennäköisimmin join sitä ainoastaan kesäkauden avoinna olevan juoma-seurusteluravintolan terassilla. Ilmeisesti alkoholitonta siideriä ei pidetä ruokajuomana, koska sitä ei ollut tarjolla kuin yhdessä ruokaravintolassa.

Juottoloissa alkoholitonta siideriä tai yleensäkään mitään alkoholitonta juomaa tilaava asiakas tuntuu välillä olevan jotain lähes käsittämätöntä. Kokemukseni mukaan näin on varsinkin Lahdessa, missä kahdeksan kapakan kierroksen aikana kyselin alkoholitonta siideriä. Tuttu juttu: ”Ei oo, mutta olutta on”. Tilasin siis ginger alea jäillä. Pakkojuottoloita varmaan olivat ainakin ne kolme lahtelaista kuppilaa, joissa minulta kysyttiin, ettenkö todellakaan halua mitään terästystä. No en halunnut, sillä olin kuskina. Ilokseni kotikaupunkini yhdestä juottolasta löytyi peräti kolme eri alkoholitonta siiderivaihtoehtoa.

Eipä kuskille tai muusta syystä alkoholitonta kaipaavalle kovin usein, tai ainakaan helposti, ollut tarjolla alkoholittomia drinkkejäkään. Kotvasen jos toisenkin kesti välillä ennen kuin keksittiin mitä drinkkiin voisi laittaa. Olisiko liikaa pyydetty, jos vaikka luppoajalla asiaa mietittäisiin etukäteen?

Toki päädyin myös paikkoihin, joissa alkoholittomien juomien valikoima oli monipuolinen. Esimerkiksi kotikaupunkini kylpylän à la carte -ravintolassa minulle esiteltiin heti tarjolla olevia alkoholittomia viinejä ja aperitiivejä, kun kerroin olevani autolla liikkeellä. Myös kolmen muun ruokaravintolan juomalistalta löytyi useampia alkoholittomia viinejä ja oluita. Itseään drinkkibaareiksi mainostavista paikoista löytyi luonnollisesti myös hyvä valikoima nimenomaan kesän sesonkia varten suunniteltuja alkoholittomia drinkkejä. Kaikki maistamani olivat superhyviä!

Erityisesti alkoholittoman siiderin puuttumista selitettiin sillä, että sitä ei mene. No ei mene, jos ei ole, tai kun ei osata myydä. Kyse on mielestäni vain myyntitaidon ja mielikuvituksen puutteesta. Alkoholiton siiderikään ei jää varastoon pölyttymään, jos sitä sellaisenaan myymisen lisäksi tuunataan terästämällä vaikkapa hedelmä- tai marjaliköörillä.  Ja eipä aikaakaan, kun meillä on ainutlaatuinen myyntivaltti eli ikioma talon siideri. Siitä vaan kokeilemaan.

Joka tapauksessa olen varma, etten ole ainoa, joka jostain syystä tahtoo kapakassakin välillä alkoholitonta.

Marja "Manta" Antikainen

Saimaan ammattikorkeakoulu, hotelli- ja ravintola-alan lehtori

Kuva: Jukka Matikainen