Näyttelijän ja juontajan töistään tunnetun Mikko Leppilammen yrityksen liikevaihdosta yli puolet on aina tullut yksityis- ja yritystapahtumista. Maaliskuun 13. päivän jälkeen niitä ei ole tänä vuonna ollut.
– Me, joilla on jotakin muutakin, pärjäämme. Mutta tuolla on catering- ja tekniikkafirmoja, ammattimuusikoita, tanssijoita, turvallisuuspuolen yrittäjiä ja sirkustaiteilijoita eli iso kirjo tapahtuma-alan ammattilaisia aidosti pulassa. Heillä ei ole muuta. Tilanne on jatkunut pitkään, ja jatkuu vielä, Leppilampi sanoo.
Hänen mukaansa ala ei selviä ilman rahallista tukea valtiolta. Tähän asti käytössä olleet tukimallit eivät ole osuneet tapahtumayrityksiin.
– Keväällä esitellyt mallit eivät oikein toimi tapahtuma-alan yrityksille, koska ala on sesonkiluonteista, eikä aina ole näyttää tarvittavia lukuja vertailujaksolta. Ala on vielä sillä tavalla haasteellinen, että sitä ei voi käynnistää yön yli. Jos messut tai yrityksen pikkujoulut on peruttu, on uudestaan varattava paikat, ihmiset ja esiintyjät.
Leppilammen mukaan päättäjien tasolla ei juuri ole alan ymmärrystä, eikä sitä kovin pitkään ole ollut kootusti alan sisälläkään. Etujärjestökin perustettiin vasta kriisin ollessa jo päällä. Tapahtumateollisuus ry on pystynyt osoittamaan alan liikevaihdoksi noin 2,35 miljardia euroa, josta yli 90 prosenttia on pandemian myötä kadonnut. Uusimmankin esityksen mukaisen kustannustuen ehtojen pitäisi siis täyttyä heittämällä.
Onko oikeasti niin, että vasta julkinen paine saa päättäjät liikkeelle?”
Leppilampi sanoo kysyneensä joiltakin konkaripoliitikoilta, onko oikeasti niin, että vasta julkinen paine saa päättäjät liikkeelle.
– Valitettavasti vastaus on ollut, että niin kauan mitään ei tapahdu, kun painetta ei tule. Onhan sellainen huutokilpailu lapsellista, mutta jos muutkin niin tekevät, täytyy varmaan meidänkin, Leppilampi pohtii.
Hänen mielestään näkyvän työn tekijöillä on nyt paikka korottaa ääntään.
– Alalla on tekijöitä, jotka tavoittavat jo sometileillään niin valtavan määrän ihmisiä, että aihe nousee valtamedian uutisiin, ja se on pakko ruveta ottamaan tosissaan, Leppilampi toteaa.
Ammattitaito vaarassa kadota
Tapahtumien tekijät ovat huomanneet, että tehtaiden sulkemisten yhteydessä ministerit käyvät paikan päällä ihmettelemässä, kun muutama sata ihmistä jää työttömiksi. Tapahtuma-alalla kyse on kymmenistä tuhansista vakituisista työpaikoista ja vielä suuremmasta määrästä tilapäisiä ja kausiluonteisia töitä.
– Jos alan annetaan kuolla pois ja Suomesta katoaa ammattimainen tapahtumaosaaminen, tilalle tulevat suuret ulkomaiset jätit, jotka ottavat markkinat haltuun.
Paradoksaalisesti paras lääke pandemiaa vastaan on juuri tapahtumajärjestäjien ammattitaito. Nyt mahdollisuus elinkeinonsa harjoittamiseen on viety heiltä, jotka nimenomaan osaavat ottaa turvallisuuden huomioon. Leppilampi muistuttaa, että tapahtumat ovat paljon muutakin kuin kymmenien tuhansien ihmisten puistofestareita.
– On paljon yritystapahtumia, teatteriesityksiä ja yhtiökokouksia, joita kulunvalvonnalla ja ammattitaidolla voidaan toteuttaa turvallisesti ja vastuullisesti, hän sanoo.
Leppilammen mielestä valtiovallalla on oma vastuunsa tapahtuma-alan vaikeasta tilanteesta.
– Ala on ollut voimakkaassa kasvussa jo kaksi vuosikymmentä. Siksi alalle on kouluttautunut, mutta myös houkuteltu, paljon ihmisiä.