Latvian raja houkuttelee – viinarallille ei näy loppua

Kun Viron alkoholivero nousi heinäkuun alussa 65 prosenttia, ero rajanaapuri Latviaan kasvoi entisestään. Latvian raja houkuttelee yhä enemmän myös suomalaisia automatkailijoita.

VIRON ALKOHOLIKAUPPIAAT ovat varautuneet veronkorotuksiin ostamalla varastonsa täyteen, joten korotukset tuskin näkyvät kuluttajahinnoissa vielä tämän vuoden puolella.

Virolaiset ovat kuitenkin jo sankoin joukoin siirtäneet alkoholihankintojaan Latviaan, sillä alkoholia saa sieltä jo nyt huomattavasti halvemmalla kuin Viron puolelta rajaa.

Esimerkiksi A.Le Coq Premium -olutsalkku maksaa Tallinnassa 12,99 euroa, johon lisätään vielä pantti 2,40 euroa. Sama salkku maksaa Ainažin SuPerAlkossa 8,69 euroa.

Latviassa ei hintoihin lisätä panttia, mutta tölkeissä oli kuitenkin virolaiset panttikoodit. Näin ollen salkun todelliseksi hinnaksi jää 6,29 euroa, mikäli tyhjät tölkit palauttaa Viron puolelle. Hinta on siis alle puolet Tallinnan vastaavasta jo ennen veronkorotusta.

Viron pienkauppiaiden liiton mukaan maa menettää rajakaupan takia verotuloja yli 40 miljoonaa euroa kuluvana vuonna, ja tahti kiihtyy koko ajan.

ON SELVÄÄ, että alkoholin hintaero Viron ja Latvian välillä houkuttelee myös suomalaisia automatkailijoita.

Rajan toiselle puolelle sekä Ainažiin (70 km Pärnusta) että Valkaan (105 km Tartosta) on perustettu useita hallimaisia alkoholikauppoja. Näihin molempiin on Tallinnasta noin kolmen tunnin ajomatka.

Juhannuksen alla myymälöiden parkkipaikat olivat puolillaan, ja autoista keskimäärin joka viides oli suomalainen. Pahvisalkkuja, viinilaatikoita sekä vodkapulloja siirtyi kärryistä takaluukkuihin tasaisena virtana.

Paljon kuuluu puhuttavan, että vanhoille raja-asemille avatuissa Alko 1000 Marketeissa hinnat olisivat selvästi halvempia kuin muualla. Omien havaintojeni mukaan näin ei kuitenkaan ole, ainakaan jos seuraa tarjouksia.

Esimerkiksi latvialainen Aldaris-olut maksoi SuPerAlkossa aavistuksen vähemmän kuin tonnimarketissa, mutta yleisesti hinnat olivat kaikissa myymälöissä samaa luokkaa. Latvialainen ja virolainen olut maksoi vajaat yhdeksän euroa, kansainväliset massamerkit euron pari enemmän.

Toisaalta SuPerAlko myi erikoistarjouksena tunnettua saksalaista vehnäolutta viiden litran alumiinitynnyrissä 3,90 euron hintaan, koska päiväys oli umpeutumassa viikon kuluttua. Muitakin houkuttelevia tarjouksia oli enemmän kuin kilpailijalla.

VIINARALLIN RAKENNE MUUTTUMASSA? Ehyt ry:n toiminnanjohtaja ja Alkon hallituksen jäsen Kristiina Hannula kirjoitti taannoin Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että elinkeinoelämä liioittelee matkustajatuonnin merkitystä Suomen taloudelle ja että Virosta tuodun oluen määrä Suomessa on marginaalista.

Kirjoitus oli vastaisku valmisteilla olevalle alkoholilain kokonaisuudistukselle.

Vaihtoehtoinen totuus elää sitkeästi, vaikka jokainen Tallinnan-matkaaja näkee omin silmin viinarallin matkustajaterminaaleissa.

Sitä paitsi matkustajasilloilla mutkittelevat olutkärryt ovat ainoastaan pintaraapaisu, todellinen viinaralli tapahtuu autokansilla.

Kirjoituksessaan Hannula toteaa, että Viron valtiovarainministeriö arvioi olutsalkun hinnan nousevan Virossa veronkorotusten myötä vuonna 2020 noin 18 euroon, mutta samalla unohtaa, että verojen korotus suosii väkeviä juomia.

Silti hän kysyy: "Kuinka moni mahtaa raahata laatikkokaupalla olutta Tallinnasta vuonna 2020?"

Luulisi Alkon hallituksessa istuvan Hannulankin tietävän, että sama olut, jonka hinta Virossa nousee 18 euroon, maksaa Suomen Alkossa jo nykyään reilut 45 euroa.

Totuus on, että hintaeron kaventuminen 2,5-kertaiseksi ei vielä lopeta viinarallia, vaan korkeintaan muuttaa sen rakennetta.

Oma arvioni on, että samalla kun liikenne Latvian rajalle lisääntyy, alkoholia ostetaan kerralla enemmän ja samalla sen kokonaistuonti kasvaa entisestään. Viron asema heikkenee, muttei murru.

Virosta tulee paitsi tuontimaa myös kauttakulkumaa yhä kasvaville viinalasteille.

Peter Tammenheimo on vapaa olut- ja matkailutoimittaja, joka viihtyy hyvin myös viinien, väkevien juomien ja happamien cocktailien seurassa.

Kuva Sebastian Trzaska